Vana hebune tahab kaira 06.07.2010 Avaa-lehti Porvoossa tärisee. Ilo ja suru vaihtavat levottomasti paitaa. Hihoja kääritään. Kynttilöitä sytytetään. Elämän on jatkuttava. Mutta myös ilonhetkiä on Porvoossa tänä kesänä koettu. Vihkimäni hääpari loisti tuomiokirkon alttarilla. Vaikka kamerat eivät prinsessahäiden tahtiin kuvanneet silmäniskuja, tunnelma kirkossa oli koskettava. Ilonkyyneleitä pyyhittiin, sydämiä liikuteltiin ja toivoa valettiin. Sulhanen oli elämänsä aikana ehtinyt kerätä runsaan kokoelman aforismeja, jotka hän oli luovuttanut vihkipapille hyvissä ajoin ennen vihkimistä. ”Olennaista on se mitä ei tarvitse ansaita.” ”Se mitä et voi muuttaa se sinun tulee hyväksyä.” ”Toimi nopeasti ajattele hitaasti.” ”Todella suuri on se joka saa tuntemaan toisen suureksi.” Sisällytin vihkipuheeseeni yhden tuoreen aforismin: ”Tervetuloa tulevaisuus. Mutta älä tule - vaisuus.” Tulevaisuutta näet parhaiten rakentavat ne, joita vaisu elämä ei tyydytä. Vasta rohkenemalla saadaan muutosta aikaan. Rohkea karistelee vaisuuden kintereiltään. Rohkeutta tarvitaan, jotta jaksan elää. Rohkeus merkitsee monia asioita. Rohkeus on aktiivisuutta, myötäelämistä, toisen arvostamista, anteeksiantamista ja itsensä likoon panemista. Myös Jumala suosii rohkeaa (Audentes Fortuna iuvat.). Vergiliuksen Aeneis-eeppoksessa Turnus vakuuttaa sotilailleen, että vain rohkealla on onni puolellaan. Ei siis ihme, että jo monet antiikin kirjailijoista ovat Menandrosta, Enniusta, Terentiusta, Ciceroa, Liviusta ja Pliniusta myöten liputtaneet rohkeudelle. Pelkuri on se, joka turvautuu aseeseen tai muuhun voimankäyttöön. Rohkeuden puutteesta kertovat huonot tavat, turvautuminen äärikeinoihin. Tie tähtiin ei koskaan ole helppo. Sen todisti aikanaan jo raivoava Herakles. Mutta myös Raamatun kieli ”Kärsimysten kautta tähtiin.” (”Per aspera ad astra”) todistaa rohkeuden olemuksesta. Pelkurilla on kuolema kintereillään, mutta rohkeita elämä suosii. Hääjuhlapaikalla juhlaväki lähti sitten pitkänä jonona onnittelemaan vihkiparia. Vieressäni seisonut virolainen Matti Päts, presidentti Konrad Pätsin pojanpoika, kehoitti minua lähtemään onnittelemaan uudelleen. Hän oli kyllä nähnyt, että vihkiraamattua luovuttaessani olin onnitellut hääparia jo kirkossa. Hän rohkaisi minua virolaisella aforismilla: ”Toppelt, ei kärise.”(Kahdesti, niin ei repeä.). Siis, jos tekee jonkin asian vähintään kahdesti, se estää repeämästä. Tuplalla asia tulee vahvistetuksi. Siis tuplasti onniteltu on hyvin vahvistettu. Onnentoivottamisessa tai muun hyvän tekemisessä ei pidä kitsastella, vaan on tehtävä vähintäänkin kahdesti. Virolaiset ovat eteviä aforistikkoja, sanontojen mestareita. He ovat oppineet selviytymään laulamalla ja laukomalla pilke silmäkulmassa. Neuvostoaikoina monet sanonnat viittasivat moniselitteisesti Kremlin suuntaan ja Moskovan päätöksiin. Sanataide oli auttanut selviytymään myös saksalaisten kanssa. Virolaiset ovat hyvä esimerkki siitä miten sananvoima pitää kansakuntia pystyssä paremmin kuin aseet. Kerran matkallani Albaniassa opettelin tiheään tervehtimisen taitoa. Albaanit näe kättelevät aina tavatessaan. Vaikka saman päivän aikana kohdattaisiin useasti, aina tervehditään vähintäänkin kättelemällä. Matti Päts muistutti erotessamme, että elämä on elinikäistä oppimista. Vanhetessa ei pidä tyytyä aiemmin hankittuihin ihmissuhteisiin vaan on jatkuvasti luotava uusia ystävyyksiä. Elämä kaipaa muutosta, uudistumista ja rohkeutta. ”K vana hebune tahab kaira.” Eli vanhakin hevonen haluaa kauraa. Jokainen meistä tarvitsee toistaan. Veli-Matti Hynninen