Opissa oopperassa 14.07.2010 Loviisan Sanomat Carmen-oopperan ensiesitys koettiin Pariisissa 1875. Carmen on hurmaava mustalaisnainen, joka saa rehdin sotilaan Don Josén pään sekaisin. José etsii aitoa rakkautta, Carmen haikailee ja venkoilee. Carmenia ihaillaan, hänestä kilpaillaan eikä Josén kestävää rakkautta edustava maailma täytä hänen vapauden kaipuutaan. Carmen-ooppera panee vertailemaan erilaisia rakastamisen tapoja. Bizetin musiikki antaa heti alkuunsa aavistaa miten kohtalon himokkaat voimat ajavat kauniin Carmenin kuolemaan. Espanjalaista jalkapalloilijaa muistuttava härkätaistelija Escamillo ihastuu häikäisevään Carmeniin. Jóse joutuu todistamaan härkätaistelusta ja morsiamensa ihailusta nauttivan Escamillon sankaruuden. Mutta aito rakkaus ei hellitä. Jóse pyytää ja vaatii Carmenilta rakkautta. Mutta kun Carmen heittää Jóselta saamansa sormuksen miehen jalkojen juureen, hän juoksee vanhingossa Jósen veitseen. Oopperan syvällisin hetki todistaa Carmenin kuoleman. Mutta rakkaus ei kuole. Oopperan tapa osoittaa rakkauden voimaa tunkeutuu sieluun yllättävästi. Samalla hetkellä kun Frasquita ja Mercédés haaveilevat onnesta, Carmen kohtaa kuolemansa. Aito rakkaus on jumalaista hulluutta, joka ”alistuu vaikka orjaksi ja nukkuu missä tahansa, kunhan saa vain olla niin lähellä kaipauksensa kohdetta kuin mahdollista, ei ainoastaan palvoakseen häntä, vaan saadakseen häneltä lääkitystä ankariin vaivoihinsa. ” Carmen ei valloita miehiä, vaan miehet seuraavat häntä. Carmenin on pakko tuntea, että rakkaus on paljon enemmän muuta kuin vain seksiä tai eroottisuutta. José ei halua vain Carmenin ruumista vaan on matkalla hänen sieluunsa. Vasikka Carmen tuntee tämän, hän ei kykene kohtamaan tätä poltetta vaan hänen on murruttava oman tunteensa painosta. Carmen opettaa nykyhetken hurmaavan voiman. Hän elää tässä ja nyt. Carmen ei sano joko-tai, vaan sekä-että. Jósea odottaessaan hän flirttailee avoimesti Zunigan ja Escamillon kanssa. Hän antaa ihailijoilleen jonotusnumeron. José etsii vakautta, Carmen muutoksesta hehkuvaa hetken hurmaa. Carmen edustaa Islannin tuhkapilviä ja muita luonnonvoimia, joilla on aina oltava omat lakinsa. Carmenin rakkaus nojaa jatkuvaan muutosliikkeeseen jota Jóse ei useimpien miesten lailla kykene kohtamaan. Oopperassa rakastajat ja rakastetut etsivät uusia sylejä, uusia rakkauksia. Siinäkin ooppera muistuttaa siitä kaipauksesta, jonka varassa elämä aina lepää silloin kun se kukoistaa kauneimmillaan. Carmenin lisäksi Olavinlinnassa soi tänä vuonna Puccinin uutuusooppera Tosca, viime kesän suosikki Puccini Madama Butterfly, yleisö- ja arvostelumenestys Lucia di Lammermoor, joka on Donizettin käsialaa. Heinäkuun lopulla ruotsalainen Kungliga Operan tuo Olavinlinnaan vielä klassikko-oopperan Figaron häät sekä antiikin kreikkalaisiin taruihin perustuvan Elektran. Olavinlinnassa kerrotaan jännittäviä tarinoita naiskohtaloista, rakkaudesta, vallanhimosta, vapaudesta ja kuolemasta. Tänä kesänä on opittu sanomaan, että kaikki polut johtavat Enonkoskelle. Mutta aivan siinä vieressä oleva Savonlinna muistuttaa, että oopperanystävien tiet johtavat Olavinlinnaan. Ooppera opettaa omalla tavallaan. Veli-Matti Hynninen