Suomi ohjaa Arktikaa
16.03.2017 Loviisan Sanomat


Utsjoen suuri poika, saamelainen näyttelijä Niillas Holmberg on myös runoilija, teatterintekijä, muusikko,elämänoloinen saamelaispoliitikko. Hän herätti minut näkemään uudella tavalla saamelaiskulttuurin villin voiman.

Alkuperäiskansoilla on oma luonnonläheinen elämäntapansa, josta suomalaiset ja kaikki muut voivat oppia elämän perusasioita. Toiseutta ei kenelläkään ole lupa loukata, eikä vähätellä. Saamelaisuus on sydämessä, ei historiankirjoissa eikä etelän ihmisten harhaluuloissa.

Suorapuheinen Niillas ojentaa nopeasti korvapuustin saamelaisuuden jäljittelijöille tai rienaajille. Lapinpuku on loukkaamaton, pyhä, aidon saamelaisuuden tunnus. Sitä saavat kantaa vain saamelaiset. Se on henkilökohtainen ja erityinen. Saamelaiset itse haluavat päättää oman kansansa asioista. Heidän kulttuurinsa ydin on sukuyhteys, serkukset tunnetaan neljänteen polveen asti: ”Kyllä saamelainen saamelaisen tuntee.”

Pohjolan palapelissä saamelaisilla on aina ollut oma paikkansa. Ei sulautuminen suomalaisiin ole ollut väkivaltaista vaan seurausta elämän sekahausta. Suomi ei ole luotu täsmälliseksi ja tärkätyksi, jokaisella on oma luonteensa ja líikutuksensa. Inarinsaamelaisilla, kolttasaamelaisilla ja pohjoissaamelaisilla on omat tapansa ja tavoitteensa. Kielet, elinkeinot ja uskonnot vaihtelevat ortodoksikolttiin asti.

Saamelaiskäräjät on Suomen laissa säädetty itsehallintoelin, jonka saamelaiset itse vaaleilla valitsevat. Se on ainoa kaikkia saamelaisia virallisesti edustava taho. Saamelaiskäräjät on saamelaisten eduskunta.

Saamenmaa koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosista sekä Kuolan niemimaasta. Saamelaisia lasketaan olevan yhteensä alle satatuhatta. Niillas Holmberg on ylpeä saamelaisesta identiteetistään. Hän sanoo kasvaneensa ympäristössä joka opettaa arvoja jotka yhä ovat tosia. Perhe opetti hänelle hyvän luontosuhteen lisäksi toisenlaista tapaa olla olemassa. Tämän perinnön hän haluaa siirtää taiteen keinoin kaikille.

Havahduin äkkiä kysymään itseltäni miten elämäni alkoi yhtäkkiä olla yhtä arktikaa. Miten ihmeessä. Tästä saan kiittää Suomen Kansallisteatteria jonka ohjelmassa on nyt monen sortin arkista tarjontaa. Marko Tapion Arktinen hysteria, unohdettu klassikko mittaa pitkällä perspektiivillä: miten Suomesta tuli Suomi? Ja voidaanko suomalaiset parantaa arktisesta hysteriasta?

Jarkko ja Ari-Pekka Lahden Arktinen Odysseia on todellisuutta ja taidetta joka kirkastaa alkuperäiskansojen erityislaatua ja sytyttää ihmiset puolustamaan ihmisoikeuksia. Grönlantilaisen Connie Kristofersenin ja tšukštinaisen Anna Nawn roolit kutoo yhteen Niillas Holmberg, joka saa viihteen tuntumaan roskalta ja aidon ihmisoikeustaistelun niin pyhältä ettei siitä voi olla innostumatta. Palat sitoo yhteen Tuomas Rounakarin samaaniviulu. loppunäytetyö Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle.

Vaatimus ILO169-sopimuksen ratifioimiseksi tuntuu enemmän kuin kohtuulliselta. Sopimus takaa saamelaisille samat oikeudet kuin suomalaisille; elinkeinosuojan, omankieliset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Suomi aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden ja pääsee vaatimaan oikeutta alkuperäiskansoille. Suomen kunto mitataan sillä miten se pystyy selviytymään ympäristötavoitteiden ja suurvaltasuhteiden välillä.

Arktinen neuvosto on kahdeksan valtion klubi jonka päätehtävä on edistää ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä arktisella alueella. Alkuperäiskansojen järjestöt saamelaisia, inuitteja, Kanadan ja Alaskan intiaaniheimoja ja Venäjän alkuperäiskansojen RAIPON-yhdistystä myöten on mukana näissä talkoissa. Veli-Matti Hynninen