Juhlien juhla - päivien kuningatar
11.04.2017 Loviisan Sanomat




Joka kerran kun pääsiäinen lähestyy, tunnen kohtaavani yllätyksen. Pääsiäinen tuo aina jotain uutta, se kätkee niin suuren salaisuuden ettei yksi elämä sen ymmärtämiseen riitä. Pääsiäinen lumoaa ja kääntää uuden sivun ihmisenä olemiseen.

Loppua ei ole.

Pääsiäisen värit, kukat, koristeet, ruoat, symbolit, tavat ja koko juhlaperinne viestii uuden löytymisestä. Pyhä risti suojelee ja siunaa, se takaa elämän jatkumisen, uuden elämän.

Ristin voima kantaa. Risti voi olla myös mykkä. Se ei suostu tuhanpäiväisyyksiin eikä opasta ihmisiä turhuudentoreille. Aikamme turhaan hölötykseen risti ei lankea vastaamaan. Mutta se tuntee ihmisten hädän, pakolaisten ja karkotettujen tuskan. Se tunnistaa hätääntyneen ihmisen huudot ja huokaukset.

Risti ei laske äänisaaliita vaan se asettuu äänettömien puolustajaksi. Risti ei varjosta vaan varjelee. Risti kohottaa kärsivän lähimmäisen tuntemaan olonsa arvokkaaksi. Risti vahvistaa uupuneen. Risti vapauttaa ahdistetun. Risti kutsuu väkivallan uhrin rauhan ja rakkauden valtakuntaan.

Pääsäinen luo uutta todellisuutta kolkkoon ja lohduttomaan maailmaamme. Nälkäiset ruokitaan, alastomat vaatetaan, kodittomat saavat turvapaikan, vangit vapautuksen, velat annetaan anteeksi, vanhoja ei enää muisteta, sillä Kristuksen voitto kuolemasta uudistaa kaiken.

Kun Kristus nousee kuolleista pahuuden henget tuhoutuvat, elämä hallitsee. Tänä vuonna pitkäperjantai osuu ikivanhan suomalaisen laskutavan mukaan suvipäiväksi (14.4.). Suwi Päiwä oli käytössä jo ennen kristillisen kalenterin syntyä. Roomalaiset veljekset Valerianus ja Tiburtiius elivät 200-luvun paikkeilla Roomassa. Heitä muistetaan aina huhtikuun neljäntenätoista.

Vuosi jaettiin kahteen puolikkaaseen, kesä puoliskoon ja talvipuoliskoon. Kesä alkoi neljäntenätoista huhtikuuta ja talvi vastaavasti neljäntenätoista lokakuuta. Siis tasan puoli vuotta kesää ja toinen mokoma talvea. Kun kävin vaihdattamassa kesärenkaat autoon, rengasmies ilmoitti, että juuri nyt on rengassesonki, kesä on koittanut. Luonto määrää rajat, ennen ja nyt, rajat kesälle, rajat talvelle, rajat kaikelle.

Meillä Suomessa suvi- ja talvipäivän vietto oli allakassa 240 vuotta, viimeisen kerran vuonna 1888. Pääsiäinen, ylösnousemus, on historian päätös ja loppu. Se on samalla koko luomakunnan päätös ja täyttymys. Kirkkoisät pitivät aamun koittamista ja kevään tulemista pääsiäisen vertauksena.

Pääsiäisaamuna aurinkokin tanssii.

Myös Martti Lutherin sormi osoitti luontoon, kun hän puhui pääsiäisen ihmeestä: ”Meidän Herramme ei ole kirjoittanut ylösnousemuksen lupausta vain kirjoihin, vaan jokaiseen kevään lehteen.”

Kesät talvet, yöt ja päivät, kuoleman kukistuminen hallitsee elämää, sillä nyt on pääsiäinen.

Pääsiäinen on juhlien juhla, Festum festorum, päivien kuningatar. Koko pääsiäisen rikas symboliikka ja perinne muistuttaa elämän voitosta. Se tuottaa vapauttavimman ilon ja kattavimman vapautuksen. Pääsiäisilo ei ole kerrasta poikki, sillä pääsiäistä juhlitaan helluntaihin saakka.

Kristus nousi kuolleista, pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista, elämä hallitsee.

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info