Neljä eri Viroa
20.04.2017 Loviisan Sanomat




Juuri ilmestynyt Seppo Zetterbergin Uusi Viron historia avaa jännittävästi uutta näkökulmaa veljeskan saamme Viroon. Zettertberg kertoo miten sotavuosina 1939-1944 itsenäinen Viro menetti 300 000 ihmistä ja 80 000 lähti maanpakoon. Saksan ja Neuvostoliiton 23.8.1939 solmima Molotovin-Ribbentropin sopimus vei Viron Neuvostoliiton etupiiriin.

Presidentti Konstantin Päts kyyditettiin pois silmistä Neuvostoliitoon kesällä 1940. Suomen suurlähettiläs P.J. Hynninen oli todistamassa neuvostovallan julistusta Tallinnassa ja kirjoitti Helsinkiin:

”Viron itsenäisyys on nyt mennyttä ja sen kansa on joutumassa siihen sisäiseen raateluun, mitä kommunistinen kumous välttämättömyydellään tuo.” Järkyttynyt Hynninen tunsi ”ikään kuin olisi menettänyt jotakin omaa,mikä menetettynä on entistäkin rakkaammassa mielessä” ja otsikoi raporttinsa kohtalokkaisiin sanoihin ”Finis Estoniae”, Viron loppu. Vaiennettu Viro oli suljettu kovaan kuoreen, joka nopeasti tuli tunnetuksi sirpin ja vasaran iskuistaan.

Tuosta Hynnisen raportista ehti kulua neljännesvuosisata kun liikennöinti Helsingin -Tallinnan välille taas avattiin. Minun Vironi avautui vappuna 1966 kun Helsingin yliopiston teologiryhmämme astui professorinsa johdolla Vanemuine-laivasta Tallinnan kaduille. Venäläisten sota-alusten saattamina, perusteellisella epäystävällisyydellä tullissa tarkasti tarkastettuina ”raatelun jälki” paljastui heti ensi askeleilla.

Vapaudestaan riisuttu, vangitsijoidensa uuvuttama kansa, oli kadottanut ilonsa eikä osannut kätkeä apaattisuuttaan suomalaisten uskonystäviensä edessä. Lohduttomat katseet ja toivottomuuden varjot olivat vastassa satamalaiturilla. Ensi askeleitani Virossa en ikinä unohda.

Vuodesta 1966 lähtien olen matkustanut joka vuosi Tallinnaan. Kaupungin ulkopuolelle ei vielä vuosiin ollut asiaa. Haapsalut, Tartot ja Pärnut olivat jyrkästi kiellettyjä. Mutta kuin ihmeen kaupalla rakentui vähitellen laajeneva yhteys virolaisiin, luterilaisiin, kirkkoihin ja konsistorioihin. Usko yhdisti ja valoi voimaa. Seurakuntayhteyden rakentuminen on aina syvä salaisuus, mysteeri, sen voi vain tuntea, mutta se on.

Heti alkuun tutuksi tuli merkillinen kirkonmies,Tiit Salumäe jonka kautta ystävyydelle löytyi tilaus ja kotipaikka Tallinnasta ja Haapsalusta. Haapsalu ja Salumäe, voimakaksikko, monelle rakas ja tuttu. Lia ja Tiit Salumäen perheen ystävyys avasi meille pysyvän kotipaikan Haapsalusta, jolla on ystävyysseurakuntia ympäri Suomen ja maailman.

Ja toisin päin.

Virolaiset löysivät nopeasti Loviisasta tukikohdan ja turvapaikan. Loviisan rauhanfoorumi kasvoi nopeasti kansojen ja kulttuureiden kohtauspaikaksi. Loviisa tarjosi turvallisen alustan kuoroille, ajatuksille, saarnoille, seminareille, vähemmistökansoille. Virolaiset, unkarilaiset, transsylvaniailaiset, inkeriläiset, suomalaisugrilaiset, vähemmistöt ja kansat kohtasivat Loviisassa myös miehittäjänsä. Vähitellen myös venäläiset löysivät tiensä Loviisaan. Miehittäjät ja miehitetyt etsivät yhdessä tietä rauhaan.

Tiit Salumäe kutsui Loviisan mallin mukaan 1991 rauhankonferenssin koolle Haapsaluun. Sinne saapuivat Lennart Meri, Mart Laar, Kuno Pajula, ministerit arkkipiispat, sotaväet ja rauhantekijät. Loviisan rauhanfoorumin valkoinen kyyhkyslippu liehui Wiedemannin koulun pääoven yllä. Se tiesi hyvää, sirpin ja vasaran ote oli heltiämässä ja olo helpottumasssa. Viron itsenäisyys löytyi uudestaan 20.elokuuta 1991.

Uuden itsenäisyyden viimeinen periodi (1991-2017) on käynnistänyt Virossa ja Haapsalussa valtaisan kehityksen. Virosta tuli heti YK:n jäsen, 2004 se liittyi Natoon ja Euroopan unioniin. Naispresidentin johdolla maksetaan tottuneesti euroilla, lauletaan ja juhlitaan vapautuneesti ja iloisesti. Viro on meitä suomalaisia tiedonkulussa ja monessa muussa jo edellä.

Haapsalusta on tullut lännen ja Läänemaan kansanvälinen keskus. Tiit Salumäessä kylpylöistään ja hiekkarannoistaan tunnettu mudan ja meren kaupunki Haapsalu sai ikioman piispansa. Historiallisessa piispanlinnassaan hän ottaa erityisesti meidät suomalaiset lämpöisesti vastaan.

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info