Marian tähdet liehumaan
11.05.2017 Loviisan Sanomat




Euroopan unionin sininen tähtilippu liehui iloisesti Ranskan presidentin Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macronin vaalikampanjassa. Eurooppa huokaisi helpotuksesta, optimismi alkoi palata ja lippu löysi tuulensa. Neitsyt Marian sädekehän tähdet ovat kohonneet maanosamme tunnukseksi.

Populistiselta intoilulta katkesi kärki, meille eurooppalaisille ominainen yhteenkuulumisen arvokkuus alkoi palata paikalleen. Vaikka nationalistinen sulkeutuneisuus elää yhä monissa maissa, suunta tuntuu olevan muutoksessa. Euroopan tilanne näyttää paremmalta kuin aikoihin.

Ranskan vaalien aikaan toimittaja kysyi iäkkäältä sodat kokeneelta mieheltä että miten hän näkee Eurooppansa? Mies kiteytti:

”Mikäs tässä ollessa, hampaat on vielä tallella, Euroopassa on rauhantila.” Osallistuin Paasikivi-Seurassa suureen Eurooppa-keskusteluun. Mieliala oli toiveikas. Euroopan tuntijat, tutkijat, lähettiläät ja poliitikot näkivät Euroopan lauhtuvana. seesteisempänä aikoihin. Suuri enemmistö luottaa Euroopan unioniin. Jotkut odottavat yhä populismille kevättä, mutta populismin syksy yllätti jo. Yhä harvempi eksyy Putinin ja Trumpin edustamalle nationalismin polulle, kehitys yhdentyvästä Euroopasta on vähitellen taas vahvistumassa.

Loviisan rauhanfoorumin kaltainen kansalaisaktiivisuus toimii Suomessa. Poliittinen keskustelu virkistyy. Vapaan liikkuvuuden arvostus nousee kun sen rajoittajien ilkeät kasvot paljastuvat.

Euroopan unionin alkutaipaleella syntyi yhteisyyden innostus ja ilo. Muistan miten Eurooppa inspiroi opiskelemaan ja kasvattamaan vuorovaikutusta eri maiden välillä. Mieli rauhoittui vasta vähän kun sain Eurooppa-arvosanan valmiiksi yliopistoon. Loviisan rauhanfoorumista kasvoi kansojen ja kulttuureiden kohtauspaikka. Vieraita kymmenistä eri maista. Unkarilaiset, Romanian transsylvanialaiset, virolaiset, inkeriläiset, muut suomalaisugrilaiset, monet kansat löysivät Loviisasta tukikohtansa. Siellä he kohtasivat myös venäläiset miehittäjänsä.

Eurooppa-keskustelu nostattaa nyt eri foorumeilla toiveikkuutta. Menin Paasikivi-Seuran ”Kuohuva Eurooppa”-tilaisuuteen. Palatessani mielessä pyörivät lupaavat sanat:

”Lauhtuva Eurooppa”

”Seestyvä Eurooppa”.

Yhdentyminen on pitkälle edennyt, keskinäisriippuvuus vahvistunut. Olemme entistä enemmän riippuvaisia toistemme ratkaisuista. Macronin vahvistuva Ranska suitsee sopivasti saksalaista ylivoimaa. Unionin kautta Ranska tasoittaa myös muiden jäsenmaiden tietä pärjäämään Saksan kanssa.

Vaikka Eurooppa kehittyy eritahtisesti, sen voima on yhteisyydessä, joka samalla tekee sen vahvaksi ulospäin. Eurooppa on innostava - ei ikävä asia.

Euroopan unioni saisi läntisen arvoyhteisön moottorina enemmän vaalia koko maailman yhteistä etua, vahvistaa YK:n sekä muiden instituutioiden ja kansalaisjärjestöjen roolia. Populismi ja muut levottomuudet syntyvät tyytymättömyydestä tehtyihin päätöksiin. Osattomuuden tunne ja häpeä voivat johtaa maailmanlaajuisiin reagointeihin.

Amerikkalainen kirjailija Garth Greenwell ottaa esimerkin omasta maastaan:

”Trumpin vetovoima on siinä, että hän puhuttelee ihmisiä, joita hävettää. Ja Trump on huijannut heidät uskomaan, että hän palauttaa heidän ylpeytensä.” Eurooppa kutsuu nyt häpeästä häpeämättömyyteen, pystypäiseen luottamukseen.

Nyt on aika vetää Euroopan unionin liput korkealle, muuallekin kuin Sanoma-talon katolle. Pihoille, mökeille, turuille ja toreille.

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info