Setomaa - omaperäisintä Viroa
18.05.2017 Loviisan Sanomat


Viro on tänä vuonna heinäkuusta joulukuuhun EU:n puheenjohtajamaana koko Euroopan polttopisteessä

En osannut vuonna 1966 aavistaa, kun Vanemuine-laiva vei minut ensikerran Viroon, miten suuria ihmeitä pieni Viro tulisi minulle tuottamaan. Pala palalta, kohta kodalta Viron salaisuus on avautunut.

Kylmän sodan vuosina matkailija ei päässyt Tallinnaa kauemmaksi. Toisin on nyt. Viroa voi ahnehtia Valgasta Narvaan, Sörvestä Tarttoon. Saarenmaan kauneus ja Setomaan arvoituksellisuus valloittaa sydämiä. Viroa ei voi sanoa tuntevansa ennen kuin on kokenut Etelä-Viron kumpuilevat maisemat, Haanjan ja Röugen seudut. Viroa voi katsella Munamäen näkötornista, maan jokainen kolkka tarjoaa yllätyksiä.

Maaseudun pellot ja metsät, pikkukaupunkien kadut ja kahvilat, kielet ja kulttuurit ovat romanttinen osa kiireesti kasvavaa Viroa.

Erikoislaatuinen Viro voi yllättää maan kaakkoiskulmassa Setomaalla. Karjalaisten ja kolttasaamelaisten lisäksi setokaiset edustavat ortodoksisen uskonsa ja bysanttilais-venäläisen elämäntapansa, kielensä ja kulttuurinsa kautta sukukansojemme ehkä merkillisintä omaperäisyyttä. Setoja on pidetty idän viimeisinä vartijoina länttä vastaan.

Setot ovat kestäneet bolsevismin manipuloinnin, venäläistämisen painostuksen. Sitkeällä taipumattomuudella he ovat selättäneet vähemmistökansojen hävittämisuhkan, kansallistunteen pilkan ja koko olemassaoloaan koettelevan lopun.

Viron kaakkoiskulmassa Peipsijärven eteläpuoleisella Setomaalla he ovat käyneet olemassaolonsa viivytystaistelun. Setomaa (65km x 40 km) sijaitsee nykyisin kahden valtion, Viron ja Venäjän alueella. Heitä asuu siellä viidestä kuuteen tuhatta, Venäjän puolelle arviolta lähes yhtä paljon. Lisäksi lasketaan lähes seitsemäntuhannen setukaisen asuvan eri puolilla Viroa. Osa setokaisista muutti jo aiemmin Siperiaan Jeniseijoen yläjuoksulle Sajanvuorten juurelle.

Olen nyt toista kertaa Setomaalla tutkailemassa ainutlaatuista perinnettä ja elämäntapaa. Sitä ei tavoita missään muualla. Setokaisten juhlissa värikkäisiin perinnepukuihin sonnustautuneet laulajat käyttävät ääntä arkaaisella tavalla, esilaulaja ja kuoro vuorottelevat, karahtava kurkkuääni sulautuu nousten ja laskien moniääniseen harmoniaan.

Heidän juhla-asuissaan hopeaketjut ja -rahat kilisevät peilautuen keskellä rintaa ylvästelevää kuperaa solkea vasten. Setojen rituaalissa esikiristillinen Pekko-jumalan hedelmällisyyskultti sulaa ortodoksiseen seremoniaan.

Setokaishistorian juurista kertova Nestorin kronikka (862) kertoo venäläisinä hallitsijoina olleen kolme viikinkiveljestä Rurik, Sineus ja Truvor. Läheinen Irboskan linna sijaitsi lähellä nykyistä Koseelkan setokaiskylää. Setokaisten alkuerä on synnyttänyt tieteellisiä tulkintoja ja väittelyjä. Todennäköisimmin he ovat vörumaalaisia siirtolaisia jotka sitten myöhemmin asettuivat Petserin alueelle.

Setokaiset ovat itsenäinen kansa (Setokongressi 2002). Pihkovan alueen sivistyneet venäläiset pitivät heitä virolaistuneena venäläisenä lahkona (vanhauskoisina). Historiallisissa lähteissä heidät mainitaan ensi kerran 1800-luvun puolivälissä ”Pihkovan virolaisina”. Venäjän kielessä heitä kutsutaan poluvertsyiksi eli puoliuskoisiksi.

Heidän asumisensa, vaatetuksensa, ruokakulttuurinsa, juhlatapansa, kansanrunoutensa, runolaulantansa erottaa heidät muista. Virolaiset eivät alun alkaenkaan pitäneet heitä ”meikäläisinä” vaan antoivat heille pilkkanimen ”seto”. Kun setot itse joskus käyttävät itsestään nimeä venäläinen, he tarkoittavat sillä uskonyhteyttään Venäjän ortodoksiseen valtakirkkoon.

Sävelkorvan lisäksi setoilla riittää säekorvaa, nämä yhdistyvät runonlauluperinteessä.Euroopan kulttuuripääkaupunkina paistatellut Obnitsa on setolaisuuden kulttipaikka. Sinne he ovat pystyttäneet laulajilleen (lauluemoille) omistetun muistomerkin.

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info