Ooppera voi myös olla rauhan asialla
17.07.2017 Valitse mihin julkaistaan




Elämässä on asioita joista ei näytä pääsevän eroon. Ne vain tulevat uudestaan vastaan ja muistuttavat olemassaolostaan. Aino Acté ja Olavinlinnan ooppera näyttävät minulle olevan niitä, joista en yksinkertaisesti oikein pääse eroon.

Laulaja Aino Acté tuli siis sattumalta elämäni ”seuraajahaamuksi.” Jo lyseovuosinani 1950- ja 1960-luvuilla hän kertoi 1912 Savonlinnaan perustettavista oopperajuhlista. Hän halusi saattaa ”kansan laajimmat kerrokset suoranaiseen yhteyteen korkeimman taide-elämän kanssa.” Näin hän luonnehti.

Ja nyt.

Aino Acté kertoo tänään elämästään naapurissani Kallion kirkossa, jossa hän tarjoaa kahvia ja järjestää kamarifestivaaleja kaikelle kansalle. Hän juhlii Helsingissä ja hänen perustamansa oopperajuhlat jatkavat - 37-vuotisen katkon jälkeen - Savonlinnassa. En tästä Olavinlinnan ihmeestä näytä oikein pääseväni eroon.

Vaikken mitenkään tunne olevani suuri oopperafriikki, Olavinlinnaan on kuitenkin taas päästävä, Verdin Rigoletto ja Mozartin Ryöstö Seraljista pitää tänä kesänä kokea.

Tasan 50 vuotta sitten 15.-18.7.1967 istuttiin Olavinlinnan puupenkeillä ja katseltiin kun Ulf Söderblomin iohtama Beethovenin Fidelio hurmasi Olavinlinnan juhlayleisön. Paikalle kunniavieraaksi kutsuttu presidentti Urho Kekkonen antoi heti tuoreeltaan juhlille tunnustusta. Maan hallitus ja eduskunta, kutsuvieraat ihmettelivät miten Seppo Nurmimaan laamapaidoista ja verryttelyhousuista kuorolaisille loihtimat esiintymisasut ja lavasteet sopivat kummasti linnan jyhkeään olemukseen.

Tästä juhlat repesivät kasvuun. Savonlinnan kaupunki (kaupunginjohtaja Viljo Virtanen, matkailupäällikkö Pertti Mutka ja kanttori Pentti Savolainen) pani tuulemaan. Yhä olemme ylpeitä heistä, jotka rohkeasti ja kekseliäästi polkaisivat Olavinlinnan oopperan uuteen nousuun. Alusta lähtien kansainvälinen juhla innosti ja valloitti maailmaa.

Tuolta ajalta jäi elämään Pertti Mutkan luonnehdinta:

”Juhlilla oli paljon kansaa, oli karjakoita Kokonsaaresta, kalastajia Puruvedeltä ja diplomaatteja Helsingistä.”

Oopperajuhlien uusi tuleminen aloitti suomalaisen oopperan kuuluisan kulta-ajan. Suomalaisille laulajille avautuivat ovet maailmaan, suomalainen oopperataito nousi osaansa maailman oopperalavoille. Ennen Suomi tunnettiin ehkä paremmin urheilijoistaan, nyt on maestrojen vuoro. Suomalaiset oopperalaulajat ja kapellimestarit ovat käsite maailmalla.

Suomi tunnetaan luonnonpuistoistaan ,koulutustasostaan, osaajistaan, musiikistaan. Oopperainnostus ajoi Helsinkiin uuden oopperatalon. Kansa tutustui oopperataiteen saloihin. Musiikkidraama muutti suomalaisen musiikkimaun luonnetta. Ei ihme, että ooppera alkoi kasvattaa mainettaan suomalaisuuden menestystekijänä.

Oopperajuhlien voimakaksikko, taiteellinen johtaja Jorma Silvasti ja festivaalijohtaja Jan Strandholm tarkastelevat yli viisisataavuotiasta musiikkilinnaansa kansojen ja kulttuureiden kohtauspaikkana.

Oopperan vetovoima on monessa. Oopperan maailma muistuttaa kulinaarista iloa, jolla ravitaan kulttuurinälkäisiä. Mozartin, Verdin Beethovenin,Tsaikovskin, Belliinin tuotanto kuuluu Olavinlinnaan. Matti Hyökin johtama maineikas Oopperajuhlakuoro on juhlavuoden kunniaksi ottanut ohjelmaansa Missa solemniksen ohella Jean Sibeliuksen ja Aulis Sallisen Kullervot.

Loviisan rauhanfoorumin ohjelmaan kuuluu tänä vuonna oopperaa. Veli-Matti Hynninen