Teemu-piispan aikaan
17.08.2017 Loviisan Sanomat




Piispan virka ”on pysyvä, niin kauan kuin maailma seisoo.”

Helsingin piispaksi valittu Teemu Laajasalo puhui Helsingin Seuratuvalla valintaa edeltävänä iltana puhdistautumisesta. Paimenen ääni lohdutti ja rohkaisi:

”Ei hätää, nyt käännetään uusi puhdas sivu.”

Siellä kuultiin kolme ehdokkaiden tarkkaan mietittyä seurapuhetta. Isä-Teemu liikutti kuulijoita tyylillään, josta henki nöyrä ja kouliintunut seurakuntapapin kokemus.

Hengen palossa karisma ja kaipaus yhtyvät. Armolahjat viettävät juhlaa siellä missä aidosti kohdataan ja rohjetaan heittäytyä elämän suureen salaisuuteen.

Teemulle elävä sana tarkoittaa tapahtumaa Pyhässä Hengessä. Seurapuhe, saarna tai sakramentti, hädän kohtaaminen tai median ristituli, mikä tahansa viisaus tai vimma, Teemu-piispan katse tai käsi ei karta yhteyden rakentamista. Hänen lähellään saa tuntea hyväksyntää ja arvostusta. Teemun lähellä vaivattu sielu saa tuntea olevansa pappi, profeetta ja kuningas.

Piispan virka on yhtä aikaa avara ja ahdas. Kaikkeen suureen liittyvät vaivat ja koettelemukset ovat meille jokaiselle tuttu juttu. Piispalle luontaista on teeskentelemättömyyden armolahja. Kirkon työssä kaivataan karismaa, luonnetta ja kauneutta, Armolahjat ovat moninaiset, mutta Kristuksessa koko luotu todellisuus on yksi ja yhteinen.

Minua harmitti sosiaalisessa mediassa käydyn valtakeskustelun yksisilmäisyys. Joku kertoi minulle, että naisilla ei ole miesten maailmassa muka tarpeeksi valtaa. Että sellainen kirkko on mätä, joka ei osaa valita piispaksi naista. Niinkö? Vallastako olisi kysymys?

Mikä potilaalle on tärkeää mennessään leikkaukseen? Sekö, että onko kirurgi mies vai nainen vai sekö, miten hän osaa tehtävänsä? Mikä on tärkeää astuessamme lentokoneeseen. Onko tärkeämpää tietää onko kapteenina mies vai nainen vai se, että hän on hyvä lentäjä?

Suomen luterilainen kirkko vetää yhä enemmän naisia papeikseen. Naisten arvostus on vahva. Edellisessä piispanvaalissa äänestin naista. Irja-piispan aikana tunnelma vapautui, lempeys ja myötäeläminen pääsivät yhä enemmän innoittamaan seurakuntatyötä. Ilmapiiri muuttui runollisen lämpöiseksi.

Teemu-piispa on toiminnallaan jo osoittanut, että rakkaus ei ole vain tunne vaan ymmärtämisen väline. Kun Teemu Laajasalo puhuu Jeesuksesta ei kuulijalle tule nolo olo. Saarna on liikettä mikä saa jalat alleen.

Astuessani kirkkoon saarnatessani ja palvellessani koen usein jotakin uutta. Uusi kohtaa minut. Sytyttäessäni rukouskynttilän Loviisan tai Kallion maapallokynttelikköön tunnen olevani kotona.

Piispanvirkaan kuuluvat omat huolensa ja puolensa, institutionaaliset, hallinnolliset haasteensa. Mutta tärkein puoli on kätketty aina viran karismaattisuuteen, hengen palavuuteen, joka saa meidät innostumaan ja jaksamaan.

Alkuajoista lähtien piispat ovat seuranneet toisiaan yhtäjaksoisena ketjuna. Kirkko on olemukseltaan apostolinen, se rakentuu aina piispuudelle. Siksi nyt tehty valinta on ratkaiseva ja tärkeä. Nyt on alkanut Teemu-piispan aika.

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.infp