Viron muodin salattu aika
31.08.2017 Loviisan Sanomat




Siinä ne seisoivat järkähtämättöminä, mies ja nainen, sirppi ja vasara kädessään.

Onko totta, että ihmiset odottavat aina jotakin jota ei vähään aikaan ole ollut? Että aina on luotava yhä uudelleen kuvaa Neuvostoliitosta, Tuhkimosta, Paavista, Formulasta, Saunasta ja Idyllistä? Sekö olisi pahinta, että millään ei ole elämässä loppua? Että emme pääse eroon, emme osaa erottautua?

Muoti näyttää olevan ikuista, katoamatonta, kun se alkaa unohtua, se varmasti aina palaa. Muoti asettaa kysymyksen: ottaako huomioon jatkuminen ja muutos vai miten sulkea itsensä ajan ja muutoksen ulkopuolelle?

Muoti muistuttaa lopun katoamattomuudesta. Samalla se avaa uutta tietä omaleimaiselle pukeutumiselle, asumiselle, kokemiselle ja olemiselle. Tutustuin kokeneen virolaisen kulttuurikriitikon Maimu

Bergin kirjaan Muotitalo, viroksi Moeamaja. Maimu Berg toimitti neuvostaikana Siluet-muotilehteä, julkaisi kirjoja ja myöhemmin nousi kansanedustajaksi Riigikoguun. Hän irrottaa vironkielen sanan ajalugu (historia) kahdeksi sanaksi Aja Lugu ja sanoo sen tarkoittavan kertomusta ajasta.

Määräsikö 1970- ja 80-lukujen Tallinnassa muodin aika, Moskovan vai minkä? Kirja paljastaa miten erilaiset olivat elintason, muodin, pukeutumisen, sisustamisen ja kokemisen maailmat vaikka Tallinnan ja Helsingin välinen maantieteellinen välimatka on miltei olematon.

Aikamatka neuvostodellisuuteen on huikea legenda, jota Maimu Berg kirjassaan hauskasti avaa. Hän antaa kirjansa päähenkilölle tunnetun muotisuunnittelija Betty Barclayhia mukailevan nimen Betti Parklai.

Alkujaan Betti oli kirjallisuudentutkijana yrittänyt jäljittää kuuluisien ihmisten, vaikkapa Hamletin äidin tai Vladimir Leninin virolaisia juuria. Mutta nopeasti Betti sukelsi sitten neuvostomuodin virtauksiin, jotka alkoivat yhä enemmän ottaa vaikutteita läntisestä maailmasta, kun Neuvosto-Virossa yritettiin kätketysti jäljitellä lännen muotiluomuksia. Huvittava matkiminen alkoi olla jo niin absurdia ettei sille voinut olla nauramatta.

Muoti oli yksi tapa paeta niukkuudesta kärsivää todellisuutta. Elämä oli yksinkertaisesti niin säädeltyä ja tarkkaan valvottua ettei omintakeisille ratkaisuille ja vapaamielisille ajatuksille löytynyt lupaa.

Maimu Berg kuvaa miten neuvostoajan lehdissä piti yrittää olla trendikkäästi ajanhermolla, mutta jäljittelyllä oli usein lyhyet jäljet. Kirjailija parkuu huumorin ja satiirin keinoin Viron riipaisevaa tilannetta Neuvostoliiton osana. Suomalaiselle lukijalle kirja paljastaa etteivät erot maittemme välillä olleet vain suuret vaan suurtakin suuremmat. Kaksi vastakkaista maailmaa.

Bergin Muotitalo herättää kysymään minkälaista oli neuvostoliittolaisen designen ja taideteollisuuden vaikutus kansaan? Vaikutteita haettiin Itä-Saksasta. Naapurimaassa Latviassa oli tunnettu Rigas Modes-muotitalo ja -lehti. Minkälaista totuutta muotilegendat välittävät neuvostoajan unelmista?

Maimu Bergin Muotitalossa ranskalaiset hajuvedet ja neukkuvessojen katkerat lemut sekoittavat somasti lukijan pään. Sekava ja moniselitteinen on myös kertomus muodin salatusta ajasta.

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info