Suomalaista itsenäisyyttä ilman uhoa
13.09.2017 Loviisan Sanomat




Vakavaa pönötystä, temppurallia, suurta ja pientä pöhinää, suomalaisuuden vuosijuhlintaa reunasta reunaan. Useat ovat suomisatasesta innostuneet, jotkut kyllästyneet, mutta harvalta lienee juhlavuosi jäänyt huomaamatta.

Oma Suomi 100-radiosarja avasi pitkin kesää suomalaista mielenmaisemaa arvokkaalla tavalla. Käsittelimme valtiollista historiaamme ja itsenäisyystaisteluamme monen tukijan ja ajattelijan voimin. Avasimme suomalaisen ihmisen sielua ideologioiden, tieteen, talouden ja kulttuurin eri ilmiöiden kautta.

Kirkastui kaksi asiaa.

Suomen ratkaisuvuodet eivät liity niinkään itsenäisyyden aikaan vaan vuosisatoihin, jolloin tunne omasta kielestä, kulttuurista, kirkosta selvitymisestämme hahmottui. Menneet vuosisadat, lukutaito, koulu, seurakuntien ja kuntien synty nostivat kansallisen tietoisuuden ja innostuksen. Tästä kaikesta - erityisesti 1800-luvun kehityksestä - kasvoi oma ominaislaatumme, identiteettimme - suomalaisuutemme.

Kaikkina aikoina on ollut myös yhteisyyttä rikkovaa yltiöpäisyyttä, eikä tämänkään hetkinen oikeistopopulistinen itsekeskeisyys ole aivan uusi ilmiö. Itserakasta vihapuhetta omaan napaan tuijotusta, vieraiden vieroksuntaa on ajoittain ollut jo ennen perussuomalaisia. Vehkeilijöitä sikiää eniten sinne missä kulttuuri, ymmärrys ja usko ovat kadoksissa.

Kehityksen valoisa puoli piilee kuitenkin siinä, että ihmisen tai kansan koheneminen toteutuu usein vasta alennustilan kautta. Identiteettivajeet haastavat kaikki kansat, Suomen ja koko unionin löytämään oman ominaislaatunsa.

Suomi-100-radiokeskustelijani olivat valtiovallan, kirkon ja kulttuurin eturivin tuntijoita. He paljastivat, että parasta suomalaisuutta on yksinkertainen, toista ihmistä ja erilaisuutta arvostava elämäntapa. Terve suomalaisuus hyväksyy avosylin vastaan vierasmaalaiset ja apua tarvitsevat. Suomen tulevaisuus ratkaistaan valmiudessamme kasvaa yhteyteen muiden kansojen kanssa. Keskinäisriippuvainen maailmamme ei pelastu varustautumalla vaan rakentamalla rauhaa idän ja lännen, pohjoisen ja etelän kesken.

Puhdas ja koskematon luonto, raikas ilma ja viileä vesi, metsät, järvet ja meri ovat suomalaisen kulttuurin mytologinen keskipiste. Rikkumaton luonto ei suinkaan ole vain matkailuvaltti vaan elämän elinehto. Kodin tai kesämökin ikkunasta avautuvat puut, pelto tai ulappa, pihapiiri tai luontopolku ovat suloisinta suomalaisuutta.

Radiokeskustelumme Suomen tulevaisuudesta johtivat usein historian merkkihenkilöihin. jotka nousivat tienraivaajiksi tasavaltamme synnylle.

Elias Lönnrot löysi Savon matkoillaan suomalaisuudelle piirteet joiden toivoisi yhä olevan tuntomerkkejämme.

Lönnrotin mukaan kansanluonteemme esiintyy vahvasti eduksemme. Hänen mukaansa meissä on itsenäisyyttä ilman julkeutta, kohteliaisuutta ilman matelevuutta. On omanarvontuntoa ja tyytyväisyyttä säätymme, harkintaa ja tervettä arvostelukykyä.

Onko?

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info