Berliini herättää ajatuksia
10.10.2017 Loviisan Sanomat




Saksa vauhditti sodanjälkeisen kuuskytlukulaisen ikäluokkani kansainvälistymistä opettamalla meitä protestoimaan ja demonstroimaan. Uusi puhkesi kiipeämällä pelottomasti barrikadeille. 1960-luvun alusta lähtien Lübeckit, Hampurit, Kölnit ja Berliinit avasivat meille nuorille seikkailijoille ikkunoita, kontakteja ja kokemuksia.

Bertolt Brecht, Heinrich Mann, kirjallisuus ja teatteri, uusi elämäntapa käänsi koko Eurooppan katseen Berliiniin. Marlene Dietrichin Sininen enkeli-elokuva, saksalaisten pu jazz-ravintoloiden pulleat saksofonit, uusi moraali, seksi, huumeet, olutkulttuuri, proletariaatti ja sota, natsien ja kommunistien huudot olivat luoneet Berliinistä eurooppalaisten tuntojen verenpainemittarin.

Ja jo sitä ennen. Eino Leino tiesi, että suomaisilla oli tapana haukkua Berliiniä poroporvarilliseksi, mutta monien suomalaisten kirjailijoiden lailla hän löysi kotoisan ja turvallisen Berliinin.

Jörn Donner poimi 1950-luvun Berliinin idyllisestä Hugenottikirkon puistosta Brechtin dialektiikan oppi-isän Hegelin haudan ja muistutti Brechtin vaatimuksesta, että näyttelijöiden on luettava ja osattava Hegelinsä. Minulle Brecht-teatterin nurkka on tullut tutuksi Ständige Vertretung-ravintolasta, jonka ystäväni Harald Grunert perusti politiikan ja median väen kohtauspaikaksi. Tänä viikonloppuna hän esittelee tämän ihmeen Paasikivi-Seuran valtuuskunnallemme.

Berliini muureineen ja historioineen on painava kaupunki. Berliinin taisteluissa kaatui noin 20.000 venäläistä sotilasta. Yhteishautojen sivustalla kiviset sarkofagit reliefeineen kuvaavat sodan kauhuja. Kunkin sarkofagin päädyssä on Stalinin lauseita Neuvostoliiton sankareille. Meille teologeille tuttu pappi ja kansallissosialismin vastustaja Dietrich Bonhoeffer, joka teloitettiin keskitysleirillä vähän ennen toisen maailmansodan päättymistä, lepää tällä Dorotheenstadin hautausmaalla Hegelin, Fichten, Brechtin, Heinrich Mannin ja monen muun ajattelijan seurassa.

Saksassa 1970-luvun lopulla esitetty amerikkalainen tv-sarja Holocaust toi saksalaisten juutalaisvainot tarkempaan tietoisuuteen. Saksalaisten tapa kohdata oma traaginen menneisyytensä on palauttanut kansalle itsetunnon ja samalla avannut sydämet pakolaisille ja maahanmuuttajille. Sanotaan, että venäläiset eivät ole tähän kyenneet. Salaamalla ja peittelemällä omaa historiaansa voi näet kokonainen kansa pettää tulevaisuutensa.

Berliini on myös maallistumisen mekka. Neljännes maan 82,2 miljoonasta asukkaasta on evankelisia, neljännes katolisia ja neljännes uskontokuntiin kuulumattomia. Sekulaarina pääkaupunkina Berliinissä on siis alle 60% jompaankumpaan kirkkoon kuuluvaa väestöä. Vaikka joidenkin suomalaisten on mahdotonta ymmärtää, uskonto on maahanmuuttajille olennainen osa heidän identiteettiään.

1970-luvun Berliiniä ei voi mainita puhumatta teattereista. Itäpuolen taiteellinen etevämmyys leimaa yhä Berliinin kulttuurielämää. Bertolt Brecht kasvatti teatterintekijäin sukupolven uuteen toivoon. Itä tai länsi, berliiniläiseen teatteriin kuuluva kriittinen realismi jatkaa Brechtin ansiosta ikuista voittokulkuaan.

Veli-Matti Hynninen veli-matti@hynninen.info