Mannerheim elää
26.10.2017 Loviisan Sanomat


Paavo Castren kertoi saaneensa nuorena kielen opiskelijana Saksassa työpaikan lasitehtaan postitusosastolta. Tehdasta johti vanha Wermachtin kapteeni.

Aina kun johtaja astui huoneeseen Castren kertoo pompanneensa ylös kuten me aikanaan aina poikalyseossa, kun opettaja astui luokkahuoneeseen. Lyseoni rehtorin johtamismalli oli myös hankittu sodassa, jossa hän oli tottunut johtamaan joukkojaan äkseeraamalla.

Wermachtin kapteenia liikutti kyyneliin asti suomalaisen nuoren miehen osoittama kunnioitus. Hän oli kiitellyt Castrenia siitä, että nuorisossa on vielä toivoa. Kerran Castren kertoo pelänneensä parturintuolissa, kun partaveitsi kädessä huitova parturimestari syytti häntä siitä, ettei Mannerheim suostunut valtaamaan piiritettyä Leningradia. Mestarin mielestä se olisi ratkaissut koko sodan.

Mannerheimista on kirjoitettu satoja kirjoja. Hänen tyyliään ja ratkaisujaan on punnittu uupumatta vuosikymmenet. Juha Vakkurin kirjoittama näytelmä Mannerheim ja saksalainen suudelma sai juuri kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa.

Näytelmässä haetaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Carl Gustaf Emil Mannerheimille (1867-1951) uutta ilmettä ja tulkintaa. Tänä vuonna neljäntenä kesäkuuta tuli kuluneeksi 150 vuotta hänen syntymästään. Mannerheimin pelisilmällä sanotaan olleen ratkaiseva vaikutus itsenäisen Suomen historiassa. Näytelmä panee pohtimaan miten sitoutunut hän oli Suomen itsenäisyyteen 1918 tai Saksan kohtaloon toisessa maailmasodassa.

Mannerheim on kiistatta Suomen tunnetuin sotilas maailmalla. Hän ehti kokea keisarikuntien romahdukset, tuhoisat maailmansodat, kommunismin ja fasismin hirmuteot ihmissukua kohtaan, autojen, lentokoneiden, atomipommien tuomat muutokset. Mannerheim oli säätynsä koulima tinkimätön aristokraatti, joka ei takertunut kansanvallan tai kieliriitojen nyansseihin vaan nousi aidon kosmopoliitin lailla jokapäiväisten turhuuksien yläpuolelle.

Mannerheim nautti olostaan keisariajan Pietarissa, Tukholman ja Helsingin salongeissa tai Venäjä-Japani sodan ratsastussaappaissa. Juha Vakkurin näytelmä raottaa myös Mannerheimin inhimillistä ja herkkää puolta. Sairaudet pakottivat suoraselkäisen Mannerheimin myös luopumaan, jopa polvistumaan. Myös naiset ja lähisuhteet vaikuttivat, miten hän viihtyi rakastamiensa naisten seurassa? Näytelmä korostaa marsalkan inhimillistä puolta.

Näytelmä vaatii kysymään, mikä sodassa ja rakkaudessa on sallittua? Miten paljon tunteet ratkaisevat sodan ja rauhan ratkaisuissa?

Elämän pienissä ja suurissa kysymyksissä on yhteistä se,miten asian näkökulma nousee usein ratkaisijan osaan. Pitäisikö Suomen itsenäisyyttäkin tarkastella enemmän erilaisista, kokonaan uusista näkökulmista?

Laajaan venäläisen aineistoon perustava Kimmo Rentolan kirja Stalin ja Suomen kohtalo todistaa miten Suomen olemassaolo kolmesti riippui Stalinin ratkaisuita. Hän aloitti ja lopetti talvisodan. Hän päätti jatkosodan rauhasta painoi lopulta jarrua niin ettei Suomesta tullut kansandemokraattinen maa. Suomesta tuli historian erikoistapaus.

Juha Vakkurin näkökulma Mannerheimiin panee pohtimaan ratkaisujen oikeutusta? Oliko parturimestarin Paavo Castrenille esittämä vaatimus ratkaiseva, että Mannerheim ei olisi saanut kieltäytyä hyökkäämästä hänelle rakkaaseen Pietariin? Mihin kaikkeen ja miten Mannerheimin ratkaisut vaikuttivat silloin ja nyt?

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info