Piispan ja ministerin hätähuuto
16.11.2017 Loviisan Sanomat




Kuuntelin korvat hörössä ministerilounaalla oikeusministeri Antti Häkkäsen (32) puhetta turvallisuudesta ja Suomen tulevaisuudesta. Vähän aikaisemmin olin kiinnostuneena kuunnellut Helsingin Tuomiokirkossa Teemu Laajasalon (43) piispanvihkimyssaarnaa sovinnollisuudesta ja anteeksiantamuksesta.

Kaksi nuorta älykköä. Kaksi ajattelijaa. Kaksi korkeaa, oikeusministeri ja Helsingin piispa. Heitä kuunnellessa minussa heräsi korkea toivo.

Mietin omaa elämäntilannettani näiden kahden nuoren syntymähetkellä. Antti Häkkäsen syntyessä (1985) olin ollut viisi vuotta kirkkoherrana Loviisassa. Teemu Laajasalon syntymäpäivänä (1974) toimin läheisessä Kulosaaressa nuorisopappina seurakunnassa ja uskonnonopettajana yhteiskoulussa.

Nämä kaksi nuorta miestä edustavat epäilemättä maamme nuorison parhaimmistoa. Oppi kohdallaan, sana hallussa, tahtoa ja tarmoa muille jaettavaksi. Tiedättekö, on huojentavaa huomata, että kotimaa ja kotikirkko ovat nuorekkaissa hyvissä käsissä.

Antti Häkkänen näkee Suomen oikeusvaltion mallimaana. Puolan ja Unkarin lipsuminen oikeusvaltioperiaatteesta soittaa hätäkelloja Euroopan unionissa, jonka tehtävänä on turvata valtioiden monenkeskistä sääntöperusteista yhteistyötä. Oikeusministerin mielestä on todella huolestuttavaa, että myös unionin sisällä on alettua lipsua oikeusvaltioperiaatteesta.

Yhdysvaltojen ja Venäjän piittaamattomuus sääntöperusteisista sopimuksista on oma lukunsa. Trump ja Putin ovat tunnetusti haluttomia noudattamaan tai edes kuuntelemaan muita kuin omia sääntöjään. Heille perussäännöksi riittää vahvemman oikeus. Miten kaukana nämä ovat jo sääntöperusteisesta oikeusvaltiosta?

Antti Häkkänen muistutti puheessaan, että paras turva on oikeusvaltioperiaatteen tinkimättömässä noudattamisessa. Oli loukkaajana suuri tai pieni, Venäjän, Yhdysvaltojen, Turkin, Unkarin, Puolan tai kenen tahansa loukkaukset on kestämättömyydessään tuomittava. Suomen on kansainvälisessä yhteistyössä tinkimättä painotettava oikeusvaltioperiaatteen toteutumista.

Suomen paras turva on valtioiden monenkeskisessä sääntöperusteissa yhteistyössä eikä vahvemman oikeuteen perustuvassa voimannäytössä. Suomi on toiminut aloitteellisesti Euroopan unionin sisällä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen vahvistajana ja turvaajana. Häkkänen pitää tärkeänä, että Suomi valvoo tinkimättä perusoikeuksien loukkaamattomuutta.

Piispa Laajasalo huipensi retorisesti taitavan saarnansa lähestyvään sisällissodan muistovuoteen 2018. Hänen mielestään kansakuntaa jakanut synkkä ja verinen kahtiajako on sovitettava anteeksiantamuksella. Jumalallinen armo ja anteeksiantamus voi poistaa jäytävän vihan ja tasoittaa trauman niin että jakautumisen sijaan voimme valita yhteyden ja ykseyden kansana ja kirkkona.

Piispan saarna herättää myös kysymyksen, voisiko ensi vuoden juhlintaan sovittaa siunauksen punaisten puolen haudatuille? Siunaamattomat haudat huutavat hyvitystä. Siunaus ei kuulu vain määrätyn värisille vaan kaikille, jumalallinen siunaus ei erottele vaan yhdistää.

Näitä kahta puhetta kuunnellessa muistin vanhan sanonnan:

Ilo viihtyy pienessä talossa - hyvä kupillinen kahvia on parempi kuin kuusi laihaa ja kitkerää.

Veli-Matti Hynninen