Suomi, Siperian kainalossa
01.12.2017 Loviisan Sanomat




Adventin alkaessa ja joulun koittaessa huomaan joka vuosi miettiväni kaamoksen kauneutta.

Kaamos kutsuu hiljaisuuteen. Jos suostuu kuuntelemaan hiljaisuutta, synkkyys ja surullisuus katoaa. Auringottoman ajan valoisa puoli sisältää yllätyksen ilon ja rakkauden.

Kun seurasin Finlandia-palkinnon juhlintaa, näin Juha Hurmeen ensimmäisen kerran puku päällä. Kun hän ensimmäisen kerran tuli studiovieraakseni radioon, hän kertoi tulevansa suoraan metsästä, hänellä oli mukanaan erämaan tuoksu ja selässään reppu.

Juha Hurme kirjoitti omistuskirjoituksen ojentaessaan minulle Niemi-kirjansa pukeutuneena harmaaseen arkisimmasta arkisimpaan asuun. Joka kerran kohdatessamme hänestä välittyy aitoa uskottavuutta, pyhää yksinkertaisuutta, taiteilijan suuruutta.

Suomi on Siperian kainalokuoppa, kuten hän sanoo maalatessaan kuvan maailmasta. Hänen tekstinsä on ravisuttavaa hybridiä, jota hän kertoo tuottaneensa viisikymmentä vuotta. Jo ennen Finlandia-palkitsemista, ei voinut olla aavistamatta minkälainen käänne muhii Niemen kansien välissä.

Jo kirjan nimivalinta Niemi välittää kuvan Euroopan perällä keinuvasta kainalokupasta jota me tänne asutetut ihmiset aloimme satoja vuosia sitten kutsua Suomeksi. Kansallisvaltio on siis aika uusi käsite, ohimenevä ilmiö, jos ymmärrän Hurmeen oivalluksia oikein.

Juha Hurmeen tuotteliaisuuden yksi salaisuus on liike. Jos askel pysähtyy, juoksu lakkaa ja kunto pettää, ohjaajan, dramaturgin, näyttelijän ja kirjoittajan tuotanto tyrehtyy. Vaikka Niemen kirjoittaminen vei kolmisen vuotta, sen työstäminen kesti 50 vuotta. Juha Hurme nostaa syvyydestä vastauksia kuka hän itse on, mitä on elämä täällä Suomessa ennenkuin Suomesta tuli Suomi.

NIemeä lukiessa tulee kevyt olo. Vaikka historia ja raadanta on raskas, Suomen olemukseen kaiken maailman keskellä voi suhtautua vain huumorilla ja lennokkuudella. Tämän lajin taitaja on Juha Hurme. Joka kirjaan tarttuu, ei voi jättää lukemista kesken.

Hurmeen ajatukset tuottavat lukijalle yllätyksiä, tuntemattomia ajatuksia. Omilla aatoksillaan hän hämmentää ja auttaa ymmärtämään sanomansa huumorilla. Huumorin määrä kasvaa mitä enemmän itää ja Siperiaa kohti kuljetaan. Kun Hurme palkintojen jaossa luki omakorosteista ruotsiaan ja kehotti juntteja oppimaan kieltä, persuministeriltä paloivat hihat. Ministeri paljasti sivistyksen puutteensa ryhtyessään vaatimaan Hurmeelta anteeksipyyntöä. Tosikot eivät Hurmeen hurmoksellista älyä siedä, eivät sulata.

Olin ajatellut kirjoittaa adventista ja itsenäisyyspäivästä,mutta ne oli hyllytettävä, koska Hurme hurmasi, bvei ajatuksen Niemeen. Jouluja ja juhlia, tulee ja menee, mutta Juha Hurmeen välittämä innostus palaa. Ilman paloa ei adventtikynttilä loista eikä Hoosianna kajahda. Ilman poltetta ei Suomella ole painoa eikä elämällä kauneutta.

Onnittelin Juha Hurmetta ja kiitin lupauksesta jatkaa radiokeskustelujamme. Olen hänestä ylpeä, koska hän hallitsee saarnamiehen molemmat puolet: on oltava sanottavaa ja on osattava sanoa sanottavansa ymmärrettävästi. Nykyisyyttä voi avata vain historiasta. Juha Hurmeen migraatiot, genetiikat, sanat ja sanottavat mittaavat yhtä aikaa korkeuden ja syvyyden.

Juha Hurme vei minulta adventin ja itsenäisyyspäivän, mutta toi tilalle oikean joulun.

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info