Hymyssä suin presidentiksi
15.12.2017 Loviisan Sanomat




Arto Paasilinna kertoo eräässä kirjassaan papista jolle piispa antoi yllättäviä saarnaohjeita. Saarnojen tasoa tulisi laskea,vaati piispa.

No, miksi ihmeessä, kysyi kirkkoherra.

Etkö ole huomannut miten kaikkein typerimmät televisio-ohjelmat saavat kaikkein korkeimmat katsojaluvut, vastasi piispa. - Mitä tyhmempää, sitä halutumpaa. - Jos laskemme saarnat matalammalle tasolle, kuulijamäärät kasvavat, ohjeisti piispa.

Presidentinvaalien alla käytävät ehdokasesittelyt ja keskustelut ovat omalajistaan huippuviihdettä. Kuka parhaiten laukoo, nasevimmin iskee, tyylikkäimmin valitsee kravattinsa ja pelipaitansa, kerää katsojilta korkeimmat pisteet.

Sisältö ei ole ainut ratkaisija, tiedetään. Pukeutuminen, tyyli, tapa ilmaista, oikea asento, ilmeet, eleet ja muut aliarvostetut seikat saattavat vakavassa keskustelussa nousta päärooliin.

Mainostelevision järjestämässä televisiokeskustelussa olivat nyt kaikki ehdokkaat Paavo Väyrystä myöten ensikertaa paikalla. Odotettiin, että Väyrynen toisi kohottavaa lisäväriä, mutta miten kävi? Väyrynen istui pönäkästi tuolillaan kuin Kekkosen ajan politrukki konsanaan ja veisasi vanhoja tuttuja virsiä.

Ei irronnut istuvalta presidentiltäkään virvoittavaa sanaa. Pekka Haavisto juuttui leppoisaan haaveiluunsa, Matti Vanhanen pyöritti ulkopolitiikkaa kuin palloa, Nils Torvalds osasi läksynsä, mutta jäikö keskustelu sittenkin liikaa naisten varaan? Tuula Haataisella oli vireänpunainen asu, Merja Kyllösellä teräväkärkiset poljennot, Laura Huhtasaaren ajatus ensin kirkaisi ja sitten karkasi.

Heti ohjelman jälkeen kuultiin asiantuntijaprofessorin arviointi, kuka onnistui parhaiten. Kukaan ei onnistunut, hän puntaroi. Kyllönen ja Torvalds yllättivät asiapitoisuudellaan. Niinistö, Haavisto ja Vanhanen eivät - ihme kyllä - näyttäneet innostuvan asiastaan. Odottaako kansa ehdokkailtaan enemmän palavuutta, intoa ja otetta?

Maailmantila haastaa poliittisen puhujan näkemään merkkejä taivaalta ja merkkejä maan päältä. Ehdokkaat saisivat olla puhetuulella kuin jääkiekkoilijat pukukopissaan voitetun ottelun jälkeen. Suomiterhakkuutta!

Onhan meillä äänestäjillä lupa ajatella, että presidenttiehdokkaat edustavat Suomen parhaimmistoa. Platon jo aikoinaan valisti ettei puheenvuoronpitämisestä tai ehdokkuudesta pidä koskaan kieltäytyä, sillä siihen sisältyy riski. Jos kieltäytyy tarjotusta tärkeästä, siihen on pakko valita joku sinua huonompi.

Puhetaito, retoriikka kertoo puhujan sivistystasosta tai sen puutteesta. Hyvä puhuja osaa iskeä oikeaa kohtaan oikealla hetkellä. Retoriikka ei ole vain sitä mitä sanotaan vaan suuressa määrin sitä miten se sanotaan.

Voittaja on se, jolla on nerokkain täsmäisku. Niitä on lupa kaivata. Hyvän keskustelun tunnistaa siitä, että sille ei voi olla hymyilemättä.

Mauno Koivisto - Suomen jälleenrakentaja, Martti Ahtisaari globaalin maailman rauhanrakentaja, Tarja Halonen kylmänsodan ajan sosiaalipoliitikko ja globalisaation visionääri. Mistä Sauli Niinistö tullaan muistamaan?

Veli-Matti Hynninen

veli-matti@hynninen.info