Sivistys on toisen kunnioitusta
28.12.2017 Loviisan Sanomat




Mikä nyt puhututtaa? Ainakin kirkko on ollut vuonna 2017 keskeinen puheenaihe.

Kirkko on ollut ahkerasti esillä kuin Arto Paasilinnan romaaneissa. Ihmiskunnan Loppulaukassa (2000) Paasilinna panee emeritusarkkipiispa Leevi Ruokosen iloitsemaan maailmanlopusta. Hänen piispakollegansa Henrik Röpelinen liittyy huolestuneiden seuraan Hirttämättömien lurjusten yrttitarhassa (1998). Rovastiksi ylenneen pastori Hannes Taivaisen kirjailija kuvaa siveellisesti ankaraksi mieheksi.

Paasilinnan ehkä rakastettavin kirkonmies on kuitenkin rovasti Oskari Huuskonen joka kaikessa keskinkertaisuudessaan pitää Jumalaa ammattitaidottomana luojana, koska hänen kauniin luomakunnan keskelle luomansa ihmispolo näyttää jatkuvasti osaavan vain uhkailla ja tapella. Tohelo mikä tohelo, sanoisi Urho Kekkonenkin.

Ihme kyllä maailmanloppu ei sittenkään vielä 2017 tullut, vaikka maailman ennusmerkit näyttävät tosi pahalta, että aika yksinkertaisesti loppuu kesken.

Vuoden 2017 ehkä uuvuttavinta antia on ollut loppumaton Suomi 100-kehunta. Siitä ei ole jaksettu hetkeksikään vaieta. Onneksi vuoden lopulla saatiin vielä uusi puheenaihe, kun Suomen nuorten Kanada-ottelussa tekemää maalia ei videotarkennuksesta huolimatta hyväksytty.

Kalervo Kummolan mielestä Suomelta hylättiin selvä maali: ”kiekko ylitti kokonaan maaliviivan”. Myös Teemu Selänne on pöyristynyt Kanadan avausmaalin hyväksymisestä. Toisen Teemun, piispa Laajasalon lopullista kantaa ei vielä tiedetä. Mutta tämä maali käänsi suomalaisten päät pois turhanpäiväisistä aatoksista; presidenttipeleistä, ilmastonmuutoksesta, pakolais- ja maahanmuuttovirroista ynnä muista vähemmän kiinnostavista seikoista.

Martti Lutherkaan ei päässyt vuonna 2017 unohtumaan. Suomalaisuus on omalla tavallaan Lutherin uskonpuhdistuksen lapsi, reformaatio maailmanhistorian suuria vallankumouksia. Reformaation aloittamasta kehityksestä syntyi länsimainen oikeusvaltio. Reformaatio kasvatti kuilua Venäjän ja Euroopan välille, eikä Venäjä vieläkään ole oikeusvaltio.

Vuosi 2017 muistuttaa että kirkko ja sen teologia ovat olennainen osa suomalaista historiaa. Reformaatiohyminän keskelle haluan nostaa esille kaksi toisinajattelijaa, joiden kriittinen pelisilmä mittaa reformaation varjopuolia. Opetusneuvos Tapio Ahokallio kysyy käynnistikö reformaatio maallisen ja kirkollisen vallan erottamisella samalla eurooppalaisen maallistumiskehityksen?

Ja toinen. Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme kantaa kirjoissaan huolta reformaation varjopuilista suomalaisen kansanperinteen tuhoajana. Hurme muistuttaa miten myöhempi kehitys jatkaa samaa tuhokierrettä missä hmiskunta keksi maanomistuksen, stressin, raatamisen, eriarvoisuuden, orjuuden, eläinrääkkäyksen, luonnon riistämisen ja ympäristön tuhoamisen.

Itsenäisyys ja reformaatio pitäisi nähdä kulttuurin vahvistajana. Kulttuuri on hyvää käyttäytymistä, sivistys on sanojen, kielten ja käsitteiden hallintaa. Kieli paljastaa onko sivistynyt vai ei. Kulttuuri on myös sitä mihin pyrimme, se on ideaali.

Yhdyn professori Eero Tarastin uudenvuodentoivomukseen, että sivistyneessä puheessa vallitsisi vain yksi koodi: miellyttävyys.

Sivistys on kunnioitusta toisia kohtaan, heidän osaansa eläytymistä.

Veli-Matti Hynninen