Puhdas lumi luo hiljaisen mielen
25.01.2018 Loviisan Sanomat




Eilen tuiskuavaa lunta, tänään vesimärkää.

Ovatko maailmankirjat ja ilmastonmuutokset jo niin sekaisin, että tammikuun myräkät kestävät ainakin eteläisessä Suomessa vain silmänräpäyksen ennen sulamistaan.

Jotkut presidenttiehdokkaistakin näyttää vaativan turvallisuutta eniten aseellisen puolustuskyvyn vahvistamisesta. Mutta auttaako se uhkista suurimpaan? Ilmaston lämpeneminen ajaa kansat kaaokseen, miljoonat ajautuvat etsimään uutta kotipaikkaa ja toimentuloa itselleen.

Kaipaan lunta vakauden ja myös kauneuden tähden. Kun lumi sulaa, katoaako myös turvallisuus ja kauneus? Puhdas lumi on valkoista ja läpinäkymätöntä, kauneudessaan korvaamatonta. Ei ole kahta samanlaista lumihiutaletta, luonnossa jokainen yksityiskohta on erilainen, ainutkertainen, viisaudessaan pyhä.

Tanskalainen menestyskirjailija Peter Höeg teki läpimurron teoksellaan Lumen taju. Hän kuljettaa lukijoitaan Kööpenhaminan pimeästä talvesta Pohjois-Atlantin halki Grönlannin jäätiköille, jossa odottaa mystinen salaisuus. Kirjansa päähenkilön Sillan isä on varakas tanskalainen tiedemies, äiti taitava metsästäjä ja jälkien lukija.

Kirjailija katsoo urbaania maailmaa lumisin silmin ja saa mytologian kautta viranomaiset vakuuttumaan lumijälkien sanomasta , lumen viisaudesta. Lumi kuljettaa ajatuksen urbaaneista lähiöasunnoista loputtomille jäälakeuksille ja riisuu kulttuurit ja hyvinvointivaltiot paljaaksi itsestäänselvyyksistä.

Lumi ei ole suomalaisellekaan itsestäänselvyys, varmasti toistuva juttu, vaan yllättävästi sulaessaan pakottaa väliin sukset nurkkaan ja hiihtokamppeet naulaan. Mutta lumen kauneus ei koskaan katoa. Sen hivelevä kutsu nousee salatulla tavalla talven selkään.

Radiovieraakseni saapunut kiinalainen, oppinut pappismies Paulos Huang avasi silmäni ihmettelemään kiinalaista luontorunoutta. Paulos ponnisti 1,4 miljardin kiinalaisen keskeltä pikkuruiseen Helsinkiin. Kiinassa viiden miljoonan kaupunki on pikkukaupunki. Stockmannin kulmalla Kolmen sepän patsaalla hän ihmetteli suomalaisten harvalukuisuutta ja kysyi, missä on Helsingin keskusta? Ja hänelle vastattiin, että juuri tässä hän nyt seisoo keskellä Suomen suurinta metropolia.

Kauneus ei olekaan lukumäärissä vaan usein se on kätkeytynyt salattuun, sankkaan metsään. Klassisessa kiinalaisessa runoudessa ihminen ja luonto sulautuvat toisiinsa. Kiinassa harmonisten säkeiden laatiminen kuuluu oppineeseen yleissivistykseen. Kiinalaisen runouden ydin, luontorunous (shanshuishi) on jokien ja vuorten runoutta.

Huomaatteko miten intohimoisesti runoilijat kirjoittavat vuorista, pilvistä, joista, puista, kukkasista ja metsistä. Inhimillinen kokemus ja ulkoinen todellisuus sulavat kuin lumi paljaaseen samuuteen.

Puhtaana hehkuvalla lumella on hiljaisen tarkkaavaisuuden kieli. Luonto itsessään on dynaaminen prosessi.

Lumi on lukijan mieli, johon puhtaat luontokuvat sulautuvat peittyäkseen aina uudestaan lumeen ja kadotakseen sulavan lumen lailla jäljettömiin. Lumi viittaa puhtaaseen, äänettömään maailmaan, meditoivan mielen uskomattomaan yksinäisyyteen.

Raamattukin kertoo: ”Hän sirottelee lunta kuin villan hahtuvia” (Ps.147:16) Puhdas lumi ja hiljainen mieli ovat sukua keskenään. Menneen talven lumia ei pidä haikailla, valmiina ollaan pelottomasti, antaa tulla lunta tupaan.

Veli-Matti Hynninen

veli-mattui@hynninen.info