misen tai ihmisryhmän pirullistaminen (demonisoiminen) johtaa aina pahuuden kierteen lisääntymiseen, ei ainakaan rauhaan.
Keskustelu Lähi-idästä jatkuu. Rohkaisevaa oli nähdä pari päivää sitten jerusalemilaisten pappien ja fransiskaanimunkkien spontaani mielenosoitus rauhan puolesta. Palmunlehvät käsisään he marssivat Betlehemin valtauksen ja Länsirannan veristen tapahtumien järkyttäminä Sharonin hallintorakennuksen eteen vaatimaan rauhaa. Ehdin jo unelmoimaan. Milloinhan nähtäisiin se ihme, että me suomalaiset papit ja kristityt ottaisimme todesta Jeesuksen velvoittavan sanan olla rauhantekijöitä. Milloin me nousisimme rauhan tekijöiksi oikein totta tarkoittaen ja lähimmäistämme rakastaen?.
Syytä Lähi-idän väkivaltaisuuksista emme voi vierittää kenenkään toisen niskoille. Vastuu on meillä itsellämme. Seisommeko passiivisina tumput suorina vai rohkenemmeko päästää ilmoille innoittavan rauhanrukouksen: Shalom!
Veli-Matti Hynninen