Radioaamuhartuas 25.2.2001 Radio Deissä, Veli-Matti Hynninen

Häikäilemättömän epäolennaista

klovni

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon Sinun kanssasi nyt ja aina.

Rukoilen sinun puolestasi tänä aamuna ja pyydän että Jumala antaisi sinulle siunatun ja onnellisen päivän. Rukoilen sinulle hyväntuulisuutta, iloa ja voimaa tämän päivän kuorman kantamiseen ja tehtävien suorittamiseen. Rukoilen että saisit intoa, halua kohdata toisia ihmisiä, antaa heille itsesi. Ole onniteltava tänään kun saat elää, saat jakaa tätä elämän tuskaa ja hurmaa toisten kanssa. Erityisesti rukoilen sinun puolestasi joka olet tänään yksin, mutta haluaisit löytää seuraa, läheisen ihmisen, toisen jolle voisit merkitä paljon. Jätämme kaikki asiamme nyt yhdessä Jumalallemme.

Pyhä Jumala rakas Taivaallinen Isä. Kiitos että Sinä tunnet meidät ja tiedät mitä me nyt tarvitsemme. Kiitos että sinä kannat meitä, otat meidät syliisi ja annat meille turvallisen rauhan. Kiitos että saamme jättää kaiken sinulle ja että sinä lupauksesi mukaan pidät meistä huolen. Kiitämme sinua erityisesti Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestäsi, siitä että sinä olet läsnäoleva Herra, Pelastajamme ja armahtajamme. Sinä yksin voit tämän alkavan päivämme siunata ja pyhittää, sinua me rukoilemme, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Elämme hyvin jännittävää aikaa. En tarkoita jännityksellä dopingkeskustelua, en urheilijoiden menestystä, en sitäkään että huomenna on Viron kansallispäivä. Paljon on meillä kiittämistä veljeskansamme Viron vapautumisesta, uudesta noususta, kasvusta ja yrittämisestä mikä on vallannut sisaremme ja veljemme Vironmaalla. Kiitos Herra Viron vapauttamisesta, kiitos siitä että sinä vapautat meidät. Sinun tahtosi on että myös kansat elävät vapaina ja ylistävät sinua Herra.

Suurin jännityksen ja kiitoksen aihe on kuitenkin tänä aamuna lähestyvä laskiainen. Kohta laskeudumme paastoon, alatielle, seuraamaan Jeesuksen Kristuksen kärsimystä. Tämä on niin vavahduttava asia, että tuskin mikään muu vetää sille vertaa. Jumala itse kärsii. Jumala kärsii ja kuolee. Jumala pukeutuu täydelliseen heikkouteen, alennukseen, tappioon. Miksi? Miten on mahdollista että suvereeni, kaikkivaltias pukeutuukin vastakohtaansa?

Tämä on Jumalan tapa toimia. Hän yllättää meidät tulemalla meidän kärsimykseemme, meidän tuskaamme, meidän sairauteemme, meidän masennukseemme, meidän elämäämme alhaalta päin. Hän ei ikään kuin ylhäältä käsin päätä tai määrää, vaan hän asettuu meidän alapuolellemme kantamaan meidän hätäämme ja tuskaamme. Merkillinen Jumala.

Kärsivä Vapahtaja Jeeus Kristus on sinun veljesi ja Vapauttajasi. Hän antaa sinulle synnit anteeksi, hän lahjoittaa sinulle uuden elämän. Uuden innon ja ilon. Juurit tämä päivä on arvokas. Tänään voi panna itsesi peliin pienimpäänkin mitä teet. Tänään voit lahjoittaa hymyn kanssaihmisillesi. Tänään voit kokea ja jakaa tämän elämän hurman.

HS:N toimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti kirjan Lihavan kotkan maa. Siinä hän kertoo Berliinin tasavallasta, saksalaisten tavasta elää tätä elämää. Johdantopuheessa hän sanoo tarttuneensa "häikäilemättä epäolennaisuuksiin, koska ne kertovat keskeisimmät asiat usein parhaiten."

Eivätkö olennaiset asiat kerrokaan parhaiten? Miksi keskittyä epäolennaisiin? Paasto tarkoittaa olennaiseen keskittymistä.. Ei mikään muu asia ole niin olennainen, niin keskeinen, kuin Jumalan pelastusteko Jeesuksessa Kristuksessa. On aina keskityttävä olennaisimpaan.

Mutta Heikki Aittokoski on silti oikeassa. Kun Jumala toimii, hän usein puuttuu epäolennaisuuksiin, sellaisiin aivan pieniin, arkisiin asioihin. Hän antaa itsensä meille tämän päivän pikkuasioissa. Pieni on kaunista, huomaatko sen? Sinä saat soperrella hänelle nyt sen pienimmän, mitättömimmän ja myös kipeimmän ja suurimman hätäsi, hän ottaa sen kannettavakseen. Sinä olet Jumalan lapsi, pelastettu, onniteltava ihminen, koska sinä olet osa Jeesusta Kristusta, olet hänen ruumiinsa eli seurakuntansa jäsen.

Kiitä siis Herraa, ylistä hänen pyhä nimeään. Herra, sinuun minä turvaan, älä milloinkaan hylkää minua. Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Aamen.

Veli-Matti Hynninen