Radiopakina Radio Deille 260701

Pitti Uomon hilavitkuttimet

Reijo ja Kaija

Reijo & Kaija, ensi kesänä ei kravattikaan ole enää muotia...

Vieläkö joku pääsisi sanomaan ettei heinäkuussa ole merkkipäiviä, on juhlia joka lähtöön ja toinen toistaan kiinnostavampia tapahtumia. En tarkoita nyt niitä paikallisia kesätapahtumia, jotka kukkivat kautta maan. Enkä tarkoita herätysliikkeittemme suuria kesäjuhliakaan, en Savonlinnan Oopperajuhlia tai edes kohta käynnistyvää Loviisan rauhanfoorumia. En tarkoita muitakaan kansainvälisiä kulttuuri- tai musiikkitapahtumia.

Katsellaanpa kesäistä allakkaa. Jo yksin heinäkuu tarjoaa keskikesän iloa ja pilkettä suven ja runon päivästä unikekoon. Suvi sieraimissa ja suussa.

Runon ja suven päivä on Eino Leinon syntymäpäivä, heinäkuun seitsemäs. Eino Leino – alkujaan Armas Einar Leopold Lönnbohm - nostaa muhoilevan sanan kunniaan. Ironisesti hän laukoo: "Ylistetyt olkoot syvät rivit. Sillä ne nukkuvat. Ylistetyt olkoot papit. Sillä he saavat palkkansa. Ylistetyt olkoot nuoret, jotka eivät omia polkuja polje." Leino kantaa huolta otteen lipsumisesta, siitä että ontot sanat ja innottomuus valtaa niin kansan syvät rivit, papit kuin nuorisonkin. Tarvittaisiin kipinää, intoa, niitä Eino Leino lauluillaan lietsoo.

Ei siis ihme, että runoutta ymmärtävä valtiomies Kalevi Sorsakin tuossa joitakin vuosi sitten halusi nostaa leinolaisen suven ja runon päivän suorastaan kansallispäivän asemaan. On tällä heinäkuulla mahtia, on kesällä lämpöä. Tuultakin on sen verran, että siniristi iloisesti sulassa salossa hulmuaisi. Liputuspäivän Leino sentään sai, kansallispäivää osaamme varmasti paremmin viettää alkutalven viimassa ja koleudessa, joulukuun kuudentena.

Turha on sitten talvella haikailla kesän ilojen perään, niiden aika on nyt.

Heinäkuun kolmastoista, karhupäivä, on vähänlaisesti tunnettu. Sitä vietetään puoli vuotta sen jälkeen, kun metsän kuningas kääntää kylkeään ja talvi vielä parantaa otettaan. Jo ohitetun Naistenviikon (18.-24.7.) ja alkaneen mätäkuun (23.7.-23.8.) tuntevat kuitenkin kaikki. Akkainviikolla naiset nauttivat ansaitusta huomiosta. Mätäkuussa märkiviä haavoja pidetään silmällä, silloin luonto aloittaa kuivettumisen - kuolemansa.

Ja ehtihän se jo Jaakkokin asialle. Heinäkuun 25.päivänä Jaakko heittää aina kuuluisan kylmän kiven järveen ja siitä alkaa vesien jäähtyminen. Mutta harva tietää, että myös tällä sanonnalla on syvät kristilliset juuret. Lähetyssaarnaajana marttyyrikuoleman kokenut Jeesuksen serkku Jaakob on haudattu Espanjaan. Santiago de Compostellasta on tullut kuuluisa pyhiinvaelluskohde. Pyhiinvaeltajat virtaavat sinne Euroopan halki kivi taskussaan viskatakseen sen synneistä vapautumisen vertauskuvana läheiseen vuorijärveen. Alkujaan ei siis Jaakko kiveä heittänyt vaan pyhiinvaeltajat, ne jotka tulivat Jaakolle kylään. Samaan viittaa myös toinen Euroopassa laajalti tunnettu sanonta: "nyt kivi vierähti sydämeltäni." Kummassakin tapauksessa on puhe samasta kivestä, synnin symbolista, joka onkin parasta viskata menemään.

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään vietettävästä Unikeronpäivästä (27.7.) on tullut suorastaan muotijuttu. Nimi on peräisin seitsemältä kristityltä, jotka vainoa paetessaan nukkuivat piilopaikassaan vuorenonkalossa lähes kaksisataa vuotta. Mutta sitten kun he vihdoin heräsivät, sitä päivää alettiin kutsua "seitsemän nukkujan päiväksi." Myöhemmin 1600-luvulla nimi lyheni unikeonpäiväksi. Tänään siis onnitellaan sitä, joka jaksaa nukkua kauimmin. Unikeonpäivänä on lupa nauttia aamiainenkin pyjamassa ja vielä illalla voi yöasuisena pyörähdellä autuaitten pitkään nukkujien kunniaksi. Unikeosta on tullutkin pyjamapartyjen luvattu päivä.

Pyjama ennakoi samalla ensi kesän muotia: rento kauluspaita on tulevan kesän kuningas. Meidät miespolotkin vapautetaan vihdoin merkkiuskollisuudesta, t-paidat jäävät historiaan ja tavallinen kauluspaita nostetaan arvoon arvaamattomaan. Kravatinkin voi korvata rennolla silkkihuivilla ja muutenkin voi varustaa itsensä runsailla hilavitkuttimilla. Tämän italialaiset muotifriikit jo nyt tietävät. Siis ensi kesänä nämä etnokovikset ja luksushippihämyt kuuluvat katukuvaan niin Firenzessä, Loviisassa kuin Helsingissäkin. Eikä tämä ole mikään mätäkuun juttu vaan suoraa ja luotettavaa muotitietoutta Firenzen Pitti Uomosta.

Kesällä on siis muotia olla muodikas. Ja kesällähän muutenkin tarkenee vähissä vaatteissa, sillä kesä tietää aina runsasta hyvää. Paljon muutakin kuin vain makeita mansikoita.

Veli-Matti Hynninen