Veli-Matti Hynninen 29.12.1995 puh 0400-214971, telefax 019-533527<\/p>\n\n\n\n
Dispositio<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
\n1. Keskiaika Euroopan muovaajana<\/p>\n\n\n\n
2. Euroopan j\u00e4lkeinen aika<\/p>\n\n\n\n
3. Antiikista nykyaikaan<\/p>\n\n\n\n
4. Avautuuko Euroopan salaisuus?<\/p>\n\n\n\n
5. Moninapaisuus – Euroopan ominaispiirre<\/p>\n\n\n\n
6. Kilpajuoksu aikojen halki<\/p>\n\n\n\n
7. Keskiaika nykyajan selitt\u00e4j\u00e4n\u00e4<\/p>\n\n\n\n
8. Varhaiskeskiajan (500-1000) ”pimeys”<\/p>\n\n\n\n
9. Syd\u00e4nkeskiajan (1000-1200) syd\u00e4n\u00e4\u00e4net<\/p>\n\n\n\n
10.My\u00f6h\u00e4iskeskiaika (1300-1400) uudenajan airueena<\/p>\n\n\n\n
11.Nyt on Euroopan aika<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n
Keskiaikainen kulttuuri nyky-Euroopan ennakoijana<\/p>\n\n\n\n
Vanhan ja uuden ajan v\u00e4liin , nelj\u00e4sataaluvulta aina tuhatviisisataaluvulle asti ajoittuu monia muita aikakausia j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mpi jakso. Mik\u00e4 ei ole vanhaa, mutta ei viel\u00e4 uuttakaan, kuuluu keskelle. Tunnemme uuden- ja vanhanajan v\u00e4lin mielikuvituksettomalla nimell\u00e4 keskiaiaka. Mielikuvitukseton ei keskiaika kuitenkaan ollut.<\/p>\n\n\n\n
Keskiaika itsess\u00e4\u00e4n ei ollut mielikuvituksesta eik\u00e4 muustakaan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00f6yh\u00e4\u00e4 aikaa. Oli menoa ja meininki\u00e4. Pituuttakin sill\u00e4 oli. Keskiaiaika sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 monenlaista, eik\u00e4 sen monipolvisuutta ole helppo hahmottaa, mutta kuitenkin se on historian aikakauista er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla kiintoisin ja vaikeaselkoisin. Valitsin keskiajan tutkimuskohteekseni juuri siksi, ett\u00e4 se varmasti avautuu vaikeasti, mutta samalla tarjoaa – kuten huomasin – sarjan varmoja yll\u00e4tyksi\u00e4. Kapeasti, ja v\u00e4h\u00e4n omahyv\u00e4isesti, ajatellen keskiaika on vakiintunut tarkoitta maan Euroopan historiaa vuosilta 400-1500.<\/p>\n\n\n\n
Avarammin ajatellen mukaan on otettava my\u00f6s muu, Euroopan ulkopuolinen maailma. Vaikka eurooppalaiset kauan halusivat sulkea silm\u00e4ns\u00e4 ulkomaailmalta, keskiajalla el\u00e4m\u00e4\u00e4 elettiin muuallakin kuin Euroopassa.Keskiaikaan on laskettava noin vuonna 375 alkaneet kansainvaellukset.L\u00e4nsi-Rooman tuho (476), yht\u00e4lailla Kaarle Suuren (800) ”ihmeaika” kuuluu keskiajan kohokohtiin. Vuosisadat kuluivat. Vasta kun puhkesi jotain riitt\u00e4v\u00e4n j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kaiken mullistavaa, lausuttiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ssanat keskiajalle ja astuttiin uuteen aikaan.<\/p>\n\n\n\n
Uuden esiinpuhkeaminen p\u00e4\u00e4tti keskiajan. Amerikan l\u00f6yt\u00e4minen (1492), ja Intian meritien avaaminen (1498), olivat kyllin suuria mootostekij\u00f6it\u00e4, pelinavaajia uudelleajalle.. Kirjojen painaminen painokoneilla (kirjapainotaito keksittiin 1438) r\u00e4j\u00e4ytti tiedolle uudet, ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n nopeat v\u00e4yl\u00e4t. Uskonpuhdistajien ylti\u00f6p\u00e4inen protesti ( 1517) ravisteli katolista kirkkoa ja synnytti protestanttisen kirkkokunnan: luterilaiset, anglikaanit ja reformoidut.<\/p>\n\n\n\n
Keskiaikaa leimasivat paavin johtama katolinen kirkko, luontaistalous sek\u00e4 l\u00e4\u00e4nityslaitos. Keskiajan lopulla kuvaan kuului lis\u00e4ksi kaupunkikulttuurin synty.Siihen liittynyt kaupank\u00e4ynnin voimakas kehittyminen on noista ajoista leimannut eurooppalaista yhteisel\u00e4m\u00e4\u00e4..Keskiajan kirkkoa on kiitt\u00e4minen my\u00f6s tieteen edistysaskelista. Kirkko puhui ja tiede harjoitti tutkimusta – latinaksi.Kirkkois\u00e4t ja skolastiikka ohjasivat el\u00e4m\u00e4n kehittymist\u00e4 l\u00e4pi keskiajan.<\/p>\n\n\n\n
Gotiikka loi leimansa rakennustaiteeseen. Kuvataide kehittyi ajan hengess\u00e4 samaan suuntaan, kaiken piti olla ylev\u00e4\u00e4, goottilaista. El\u00e4m\u00e4n kaaret kurottautuivat vain yhteen suuntaan: yl\u00f6sp\u00e4in.Vain vertikaali oli pyh\u00e4\u00e4 ja taivas tavoiteltavaa.<\/p>\n\n\n\n
Keskiaika Euroopan muovaajana<\/p>\n\n\n\n
Eurooppa assosioidaan usein \u00e4lyllisyyteen ja humaanisuuteen. Miltei yht\u00e4 usein se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n demokratian ja talousdynamiikan kotimaana, monenlaisen hyv\u00e4n pontimena. T\u00e4t\u00e4 kaikkea – eurooppalaista – kutsumme nykyisin tottuneesti ja itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4sti hyvinvoinniksi ja l\u00e4nsimaiseksi kulttuuriksi. Eurooppalaisuuden parhaisiin puoliin on aina kuulunut my\u00f6s suurpiirteisyys. Itsest\u00e4mme puheen ollen emme kai ikin\u00e4 ole hekumoineetkaan turhantarkkuudella.<\/p>\n\n\n\n
Mill\u00e4 oikeudella me sitten pid\u00e4mme itse\u00e4mme eurrooppalaisina? Sit\u00e4k\u00f6 eurooppalaisuudellamme tarkoitamme, ett\u00e4 pid\u00e4mme itse\u00e4mme muita parempina? Onko eurooppalainen kulttuuri, ylpeyden aiheemme, muihin n\u00e4hden niin ylivertainen, ett\u00e4 kaikkien muidenkin on tunnustettava Eurooppa kulttuuurin kotimaaksi?<\/p>\n\n\n\n
Harvat eurooppalaiset sanovat itse\u00e4\u00e4n eurooppalaisiksi. Mekin alleviivaamme alati alemmuuttamme puhuessamme Eurooppaan menemisest\u00e4, vaikka olemme aina olleet osa sit\u00e4. Tai ehk\u00e4 vaikenemisemme on vaistomaista viisautta. Puhumme Euroopasta varoen, koska lopulta kukaan ei tied\u00e4, mik\u00e4 Eurooppa lopulta oikein on, ja miten siit\u00e4 tulisi puhua.<\/p>\n\n\n\n
Eurooppa on kansojen kohtauspaikka, tietoa, taitoa ja korkeaa kulttuuria. Mutta ei vain sit\u00e4. Se on aina ollut my\u00f6s diktatuureja, uskonnollisia ennakkoluuloja, kansojen v\u00e4lisi\u00e4 ep\u00e4luuloja, kidutusta, turhamaisuutta ja kaiken karvaista uhittelua. Eurooppa on usein ollut my\u00f6s maailmansotien ja mustien surmien kehto.<\/p>\n\n\n\n
Euroopan j\u00e4lkeinen aika<\/p>\n\n\n\n
Semiootikko Eero Tarasti kertoo romaanissaan Professori Amfortasin salaisuus kiinnostavan kuvitelman tulevaisuuden Euroopasta.Euroopan aika oli taakse j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Elettiin pitk\u00e4ll\u00e4 kolmatta vuosituhatta. Elettiin Americana-nimisess\u00e4 valtiossa, jossa vallitsi semiogyyninen naisvalta. Euroopasta oli vain muisto j\u00e4ljell\u00e4, jos sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Americanassa oli kokonaan kielletty\u00e4 Euroopasta puhuminen. Erityisess\u00e4 pannassa oli 1900-luku. Mennyt, niin sanottu Euroopan aika, oli ollut ihmiskunnan kannalta niin tuhoisaa, ett\u00e4 sen muisteleminenkin oli kielletty.<\/p>\n\n\n\n
Euroopasta olivat l\u00e4ht\u00f6isin maailmansodat, keskitysleirit ja muut kauheudet. Niinkin my\u00f6h\u00e4\u00e4n kuin vuonna 1995 oli etel\u00e4isell\u00e4 Tyynell\u00e4merell\u00e4 Mururoassa ja Fangataufassa tehty ydinkokeita. Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeja oliseurannut atomienergian ”hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6”- vaihe, jossa h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t egoistit olivat ottaneet itselleen lyhyen hy\u00f6dyn ja j\u00e4tt\u00e4neet velat lastenlastensa maksettaviksi.Tuo ihmiskunnan itsekkyyden ”atomiaika” oli ollut historian synkint\u00e4 vaihetta. Erityisen varottavaa oli Americanassa saksankielen esiin kaivaminen. Olihan saksaksi toteutettu kaikkein turmiollisinta politiikkaa mit\u00e4 ihmiskunta koskaan oli joutunut kokemaan. Aggressiivisen nationalismin synkk\u00e4 varjo leijui pysyv\u00e4sti Euroopan ja erityisesti sen 1900-luvun yll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Americanassa, Northfieldin yliopistossa opiskeleva semiootikko Sebastian Morhokorva p\u00e4\u00e4si opiskelutoverinsa Felixin kanssa kuitenkin Euroopan ajan j\u00e4ljille.Sebastian tutki Euroopan henke\u00e4 isoset\u00e4ns\u00e4 Amfortasin arkistojen avulla.<\/p>\n\n\n\n
Heille paljastui v\u00e4hitelen Euroopan koko kauhukuva ja synkimm\u00e4tkin salaisuudet aukenivat Eero Tarasti antaa romaanissaan mahdollisuuden tarkastella eurooppalaisutta ik\u00e4\u00e4nkuin ulkopuolisena, aikojen takaa. Milt\u00e4 ajanlaskumme kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 vuosituhatta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kauempaa katsottuna? Mink\u00e4laisen j\u00e4ljen ovat j\u00e4tt\u00e4neet meid\u00e4n ihailemamme eurooppalaisuus, sen kulttuuri, tiede, taide ja el\u00e4m\u00e4ntapa?<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 valossa on kysytt\u00e4v\u00e4: Miten alkeellinen eurooppalainen maailmankuvamme lopulta onkaan? Eero Tarastin avaama ajatusleikki auttaa erittelem\u00e4\u00e4n Euroopan eri aikakausia, arvioimaan historian tapahtumia ja muodostamaan palasista kokonaiskuvaa antiikista nykyaikaan Miten totta onkaan tshekkil\u00e4isen Milan Kunderan kiteytys:”Menneisyys on el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4, halukkaana \u00e4rsytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, provosoimaan ja solvaamaan meit\u00e4, yllytt\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 tuhoamaan ja maalaamaan sen uudelleen. Ihmiset taistelevat p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen laboratorioihin, joissa valokuvia k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4nkertoja ja historioita kirjoitetaan.”<\/p>\n\n\n\n
Milan Kundera avaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 historian, ajan ja kulttuurin avaimilla. On l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 oikea avain, muutoin ei el\u00e4m\u00e4 avaudu, vetoaa kirjailijamme uskottavasti.<\/p>\n\n\n\n
Antiikista nykyaikaan<\/p>\n\n\n\n
Kerron t\u00e4ss\u00e4 lyhyesti miten kreikkalainen kulttuuri loi pohjan sille mit\u00e4 me yh\u00e4 itsetietoisesti kutsumme l\u00e4nsimaiseksi kulttuuriksi. Jo keskiajalla syntyi rajua ristivetoa ja kilpailua maanosien kesken. Ajatuksen on kuljettava sotaisesta Mykenest\u00e4 Kreetan h\u00e4vi\u00f6\u00f6n. Ilman koukkausta sinne, ilman Kreikan sankariaikaa ja krerikkalainen mytologian synty\u00e4 ajattelumme olisi toisenlaista, nykyist\u00e4 paljon k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4, kapeampaa.Tapamme ajatella ja tehd\u00e4 tieteellist\u00e4 tutkimusta nojaa yh\u00e4 kreikkalaisen filosofian l\u00f6yt\u00f6ihin. Kreikkalaiset k\u00e4viv\u00e4t yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n rajank\u00e4ynti\u00e4 Spartan ja Ateenan foorumeilla. Lopulta voitti demokratia eli yhteisvalta. Samalla valettiin l\u00e4nsimaisen oikeusj\u00e4rjestyksen perusta.<\/p>\n\n\n\n
Platonin avulla punnittiin tiedon kest\u00e4vyytt\u00e4. Aristoteles pani vauhtia tieteen kehitykseen Samalla l\u00f6ytyi peruss\u00e4vel miehen ja naisen tasa-arvolle. Naisen asema haki aikansa muotoaan, mutta otti vihdoin paikkansa yhteiskunnallisen kehityksen keskuksessa Itseilmaisun ja koko kulttuurin voittamattomaksi v\u00e4lineeksi l\u00f6ytyiv\u00e4t silloin teatterin ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen keinot. Kreikkalaisesta kulttuurista ammentava taide ja kirjallisuus on muodostunut korvaamattomaksi – ei vain meille – vaan sillaksi eri aikakausien v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n
Hellenismin ja kristinuskon symbioosi toi Eurooppa-ajatuksen V\u00e4limerelt\u00e4 Pohjan perille asti. Rooman maailmanvalta vahvisti lopullisesti ajatuksen yhteisest\u00e4 Euroopasta. Kreikka pani alulle, Rooma vei ajatuksen eteenp\u00e4in Roomaa meid\u00e4n siis on paljosta kiitt\u00e4minen. Rooman hengess\u00e4 kreikkalainen voitti alaa. Esteettinen ja filosofinen perint\u00f6, laink\u00e4ytt\u00f6 ja valtioihanne ”eurooppalaistuivat” ihanteiksemme.<\/p>\n\n\n\n
Kirkkoa on kiitt\u00e4minen siit\u00e4 ett\u00e4 viel\u00e4 Rooman vallan luhistuttua se jatkoi muina miehin\u00e4 Rooman hengess\u00e4, aivan kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut. It\u00e4 ja l\u00e4nsi l\u00e4htiv\u00e4t lopullisesti 1054 eri teilleen. Rooman valtiovalta tuhoutui 1453, mutta l\u00e4nnen kirkko kantoi Rooman perint\u00f6\u00e4 Pyh\u00e4n saksalais-roomalaisen keisarikunnan hengess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Rooma el\u00e4\u00e4 yh\u00e4 meiss\u00e4. Eurooppalaiset kielet muistuttavat esikuvaansa latinaa ja luovat ajatteluumme t\u00e4sm\u00e4llisyytt\u00e4, hierarkista poljentoa ja loogisuutta. Antiikin perinn\u00f6st\u00e4 ovat ammentaneet Runebergimme, Mannisemme, Mustap\u00e4\u00e4mme ja Cygnaeuksemme.Samasta hengest\u00e4 juopuivat Linkomiehemme ja Paasikivemme. Kainuulainen Urho Kaleva Kekkonen on aina oleva roomalais-suomalaisen patriotismin numero ykk\u00f6nen. Roomasta nousee euroooppalaisuuteemme kuuluva kyky antautua dialogeihin.<\/p>\n\n\n\n
Me keskustelemme, luomme diskursseilla tilaa itsellemme, ja vahvistamme ihmissuhteittemme laatua. Edgar Morin ja muiden aikamme Eurooppa-ideologien tavoin voimme oikeutetusti pit\u00e4\u00e4 ”dialogisuuttamme” eurooppalaisuutemme yhten\u00e4 kulmakiven\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Roomalaisesta uskonnosta nousee my\u00f6s kykymme kohdata kriisit ja konfliktit.Roomalaiset eiv\u00e4t olleet vain luojia, ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n rakentajia, vaan ennen muuta selviytyji\u00e4. Taloudelliset, yhteiskunnalliset, ekologiset ja henkiset kriisit eiv\u00e4t olleet poikkeuksia siihenk\u00e4\u00e4n aikaan. Kristinusko, tavat, ihanteet, koko kulttuurin kokonaisuus loivat roomalaiselle pohjalle Euroopan. Siit\u00e4 me yh\u00e4 ylpeilemme, vaikka harvoin muistamme alkuper\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n
Eurooppalaisuus on pystyp\u00e4isyytt\u00e4, vaikeuksien voittamista.Eurooppalaisuuteen kuului silloin ja kuuluu yh\u00e4 ajatus: per aspera ad astra, vaikeuksien kautta voittoon. K\u00e4rsimyksen siunaus – kritillisen teologian yksi kauneimmista kukkasista – imee elinvoimansa Euroopan mustasta mullasta, joka v\u00e4rins\u00e4 mukaisesti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ensin synk\u00e4lt\u00e4, mutta on mit\u00e4 ravitsevinta kasvumaata kaikelle el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Avautuuko Euroopan salaisuus?<\/p>\n\n\n\n
Voidaksemme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Eurooppaamme meid\u00e4n on porauduttava syv\u00e4lle menneeseen, el\u00e4m\u00e4n keskeisiin symboleihin. Ilman symboleita el\u00e4m\u00e4 ei avaudu, eik\u00e4 Eurooppa paljasta sieluaan. Maanosamme henkisen\u00e4 keskuksena on antiikin ja kristinuskon perinne.Eurooppaa ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n sen kansojen kulttuureista, kielist\u00e4 ja paikallisista painotuksista. Ei ole vain yht\u00e4 Eurooppaa vaan loppumaton sarja pieni\u00e4 Eurooppoja, joista hyv\u00e4ll\u00e4 tahdolla voimme rakentaa tikkukirjaimin yhden sanan: EUROOPPA.<\/p>\n\n\n\n
Euroopan yhteisyyden yksi avain on latinan kieli. Latinalaisesta kulttuurista nousevat kieliimme useat sanat, tavat, taide ja tyyli. T\u00e4lt\u00e4 pohjalta olemme edelleen – kuten esimerkiksi yksi Eurooppa-gurumme Matti Klinge v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti korostaa – osa Rooman valtakuntaa.Jos haluamme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eurooppalaisuuttamme, meid\u00e4n on tunnustettava alkuper\u00e4mme ja Klingen lailla lausuttava: Romanus sum, olen roomalainen.<\/p>\n\n\n\n
Moninapaisuus – Euroopan ominaispiirre Kansainv\u00e4lisen j\u00e4rjestelm\u00e4n rakenne on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kaksi-, useimmiten moninapainen.Viimeaikaisessa Euroopassa kylm\u00e4sota loi kaksinapaista turvaa v\u00e4liaikaisesti.T\u00e4n\u00e4isen Euroopan olemukseen kuluu jo monta napaa. Kaksinapainen on aina moninapaista hallittavampi kokonaisuus. Kylm\u00e4ll\u00e4 sodalla olivat siis hyv\u00e4t puolensa.Mutta Euroopan olemukseen kuuluva heterogeenisuus todistaa miten Eurooppa on aina ollut sis\u00e4isen kahinoinnin ja l\u00e4hitappeluiden luvattu tanner. Ennen nykyist\u00e4 Kroatiaa, Bosniaa, Serbiaa, Eurooppa on k\u00e4ynyt sadat pikkusotansa.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4lleen kerran. Kun kaksinapainen Eurooppa kasvoi moninapaiseksi, oli sanottava hyv\u00e4stit vakaudelle, vaikka luultiin ja toivottiin juuri p\u00e4invastaista. Moninapainen Eurooppa on k\u00e4ynyt kaksinapaista turvattomammaksi.Kansojen keskin\u00e4isriippuvuus on EU:n ja yhdentymisen my\u00f6t\u00e4 kyll\u00e4 kasvussa, mutta se johtaa yhteisty\u00f6n lis\u00e4ksi aina my\u00f6s konflikteihin.Nyky-Euroopan valtioiden sammumaton jano ja kyltym\u00e4t\u00f6n viha, pyrkimys itsen\u00e4istymiseen esimerkiksi juuri entisen Jugoslavian alueella, tulee ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi vain vuosituhantisen historian oivaltamisen tiet\u00e4. Kansojen itsen\u00e4istymisen juuret johtavat keski-aikaa paljon syvemm\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Nykyinen niin sanottu europeanisaatioprosessi tarkoittaa Euroopan palaamista valta-asemaansa muihin maanosiin n\u00e4hden. Euroopan sis\u00e4inen keskin\u00e4isriippuvuus palaa samaan tahtiin sille tasolle mill\u00e4 se on vuosisatoja ollut. Samaan aikaan kun Kroatiassa, Bosniassa ja Serbiassa vasta harjoittellaan rauhan solmimista, monet j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t jo hyv\u00e4stej\u00e4\u00e4n kansallisvaltioille. Korostuneen kansallisuuden aika on ollut, ja tulee l\u00e4hitulevaisuudessa ehk\u00e4 viel\u00e4kin enemm\u00e4n olemaan vain yksi v\u00e4livaihe Euroopan historiassa.Monet haluavat vahvistaa Eurooppaa omaehtoiseksi. Toiset haluavat n\u00e4hd\u00e4 Amerikan Euroopan selk\u00e4nojana.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4iset, atlantistit, haluavat Euroopan nojaavan reilusti Amerikkaan. Europeanistit taas luottavat Euroopan sis\u00e4iseen voimaan luoda turva ja tulevaisuus itselleen. Europeanistit voittavat tilaa sit\u00e4 mukaa kuin hypernationalistit ja militaristit menett\u00e4v\u00e4t asemiaan t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Euroopassa. Fragmentaatio on integraation vastakohta. Hajautus on hiipumassa, yhdentyminen nousemassa. Tulevaisuuden Eurooppa on yh\u00e4 enemm\u00e4n integraation Eurooppaa.Fragmentoitunut, jakautunut Eurooppa voisi kasvaa taloudelliseksi j\u00e4ttil\u00e4iseksi, mutta sen kohtalona olisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 poliittiseksi k\u00e4\u00e4pi\u00f6ksi.J\u00e4ttil\u00e4is-k\u00e4\u00e4pi\u00f6t harvoin el\u00e4v\u00e4t kauan. Euroopan tie on integraation tie.<\/p>\n\n\n\n
Kilpajuoksu aikojen halki<\/p>\n\n\n\n
Historia ei tunne lainkaan kokonaan uusia aikakausia. Ihmisen\u00e4 oleminen nojaa aina \u00b4vanhaan, ennen meit\u00e4 olleeseen.En valinnut keskiaikaa kulttuurihistorian aika-analyysikohteeksi siksi, ett\u00e4 se olisi selv\u00e4piirteisin, helpoin jakso. Keskiaiaka on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ajanjakso. My\u00f6s tapahtumiltaan se on kinnostavimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4.Valitsin keskiajan siksi, ett\u00e4 sit\u00e4 usein syytet\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin perustein ”pime\u00e4ksi” ajaksi.Olen aina halunnut puolustaa v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrettyj\u00e4, heikkoja. Siis siksi keskiaikaan.<\/p>\n\n\n\n
Keskiaikaan ei aina malteta tyarpeeksi syventy\u00e4. Keskiajan yli usein ”hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n”, menn\u00e4\u00e4n vauhdilla antiikista renessanssiin, muka kiehtovampaan yhteiskuntaan, keksint\u00f6ihin, l\u00f6yt\u00f6retkiin. Halu harpata tieteen ja taiteen edistykseen, j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4n 1600-lukuun on aina kiehtonut ihmismielt\u00e4.1700-luku valistuksen vuosisatana vetosi j\u00e4rkeen ja luonnontieteiden saavutuksiin. Maailmankaikkeus alkoi jo rakentua auringon ymp\u00e4rille. Tiedon taltioiminen teki uuden kehitt\u00e4misen entist\u00e4 helpommaksi.<\/p>\n\n\n\n
Tiet\u00e4minen oli muotia. Tieto oli aivansana.Voltairen lailla haluttiin hallita hengenel\u00e4m\u00e4n eri alat itsekritiikki\u00e4 unohtamatta. Valistus synnytti valtavirtojen varmaan tapaan my\u00f6s kiinnostavia vastavirtauksia. Teollisuuden ja kulttuurin vallankumouksesta, 1800-luvulta, hypp\u00e4ys sotien ja teknologian hallitsemaan 1900-lukuun, on n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s Eurooppa omaksuu vauhdin ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nauttivan sen hurmasta. Taiteen ja el\u00e4m\u00e4ntavan on oltava n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ja liikkuvaa. Ihailtavaa on muutos. Ajasta kasvaa rationaalisuuden perusta: nopeus, tehokkuus ja tulos ulosmittaavat kaiken muun.Euroopasta tuleee samalla entist\u00e4 ep\u00e4varmempi. Uuvuttavat maailmansodat muuttavat el\u00e4m\u00e4n absurdiksi ja tarkoituksettomaksi. Eksitentialismista on vain lyhyt matka nihilismiin.<\/p>\n\n\n\n
1900-luku on valomerkin j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa. Paniikki syntyy siit\u00e4, kun j\u00e4lkimoderni ihminen yritt\u00e4\u00e4 kamppailla itsens\u00e4 kuiville poukkoilevan pluralismin aavamerell\u00e4. Menneeseen (”post”) on pakko ottaa et\u00e4isyytt\u00e4. Radikaali pluralismi on haihduttanut valomerkki\u00e4 edelt\u00e4neet unelmat. Marksismi k\u00e4y kuolinkamppailuaan. Kapitalismilla ei n\u00e4yt\u00e4 olevan tulevaisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Valistuksen korostama j\u00e4rki ja moraali kuuluvat en\u00e4\u00e4 ajat sitten menneeseen. Mennytt\u00e4 on my\u00f6s usko ihmisen jalouteen, tieteen ja teknologian kaikkivoipaisuuteen. Niin sanotut suuret totuudet ovat lakanneet kantamasta.Silloin kun mik\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n, niin kaikki kelpaa. Arvojen moneudesta on en\u00e4\u00e4 lyhyt askel kaiken suhteellisuuteen. Relativismin sisar on nihilismi: mill\u00e4\u00e4n ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Ihmek\u00f6 lainkaan, ett\u00e4 Eero Tarastin Ammericanasta n\u00e4htyn\u00e4 Eurooppa 1900-lukuineen on kuin pelottava haamu menneisyydest\u00e4 joka eiikin\u00e4 saa en\u00e4\u00e4 palata edes ajatuksen tasolle.<\/p>\n\n\n\n
Keskiaika nykyajan selitt\u00e4j\u00e4n\u00e4<\/p>\n\n\n\n
Kaiken edell\u00e4 hahmottamani j\u00e4lkeen kuitenkin v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 vasta keskiajan olemuksen oivaltamisesta l\u00f6ytyy avain nykyaikamme ymm\u00e4rt\u00e4miseen. Hurja teesini kuuluu: me olemme palaamassa siihen mit\u00e4 keskiaikana olimme. Nyky-Euroopan integraatiohinku on yksinkertaisesti palaamista keskiaikaiseen ajatustapaan. Kansallisvaltioiden aika on ohi. Nationalismi oli vain episodi Euroopan ja maailmanhirtoriassa.<\/p>\n\n\n\n
Tulossa on americanamainen yhteisvalta, jossa pyh\u00e4\u00e4 on vain se mik\u00e4 edist\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Radikaalin individualismin ja miltitarismin lankeemukset sotineen ja atomeineen on pakko unohtaa.Ajatuksen ja tutkimuksen on palattava keskiaikaan. Sit\u00e4 on luettava tarkkaan, sill\u00e4 sielt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t oman tulevaisuutemme avaimet. Keskiaika ennakoi maailmanhistorian tulevaisuutta ovelasti mutta tarkasti.<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4k\u00f6 joku voisi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 keskiaika ei olisi ylivoimaisesti j\u00e4nnitt\u00e4vin ajanjakso maailmanhistorissa. Keskiajan kaiku ly\u00f6 tahtia tulevaisuudelle.<\/p>\n\n\n\n
Varhaiskeskiajan (500-1000) ”pimeys”<\/p>\n\n\n\n
Rooman valtakunnan loppu oli niin suuri j\u00e4rkytys, ett\u00e4 koko aikakautta ryhdyttiin v\u00e4\u00e4rin perustein kutsumaan ”pime\u00e4ksi keskiajaksi”. Vaikka valoa oli joskus v\u00e4h\u00e4n, pime\u00e4 se ei ollut. Pime\u00e4ksi se ei tule siit\u00e4k\u00e4\u00e4n syyst\u00e4,ett\u00e4 – ja se on n\u00f6yr\u00e4sti tunnustettava – keskiajan varhaisista vaiheista tied\u00e4mme varsin v\u00e4h\u00e4n.It\u00e4-Rooman keisarikunta peri Rooman imperiumilta lait ja hallinnon. Hellenismi,kreikankieli ja kristinusko nivoutuivat id\u00e4ss\u00e4 yhdeksi ja samaksi voimanl\u00e4hteeksi. Bysantti nosti ceasaropapistisen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pystyyn ja antoi k\u00e4tt\u00e4 l\u00e4nnelle. Eurooppalainen yhten\u00e4iskulttuuri syntyi ja kattaa yh\u00e4 kaiken olevan.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4nness\u00e4 paavi katsoi keisareiden vallan kuuluvan itselleen. Vallan perij\u00e4n\u00e4 paavi n\u00e4ki h\u00e4nelle kuuluvan vallan olevan kaikkivaltaa. ”Urbi et orbi” se ulotuu yli kaiken asutun maanpiirin. Vanhat kulttitavat saivat kristillisen sis\u00e4ll\u00f6n.. Kirkko oli kokoava ja kaiken kattava voima.Yhdess\u00e4 feodaalij\u00e4rjestelm\u00e4n kanssa luostarit olivat t\u00e4t\u00e4 keskiaikaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4nnen luostariperinne ohjaa yh\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ymist\u00e4mme ,sill\u00e4 se loi pohjan sille kulttuurille, jota ylpe\u00e4n\u00e4 kutsumme l\u00e4nsimaisuudeksi. Klerikaalisuus el\u00e4\u00e4 syv\u00e4ll\u00e4 meiss\u00e4 eik\u00e4 hellit\u00e4 viel\u00e4 ainakaan tuhanteen vuoteen, siit\u00e4 saamme olla aivan varmoja. (Se osaltaan selitt\u00e4nee esimerkiksi suomalaisten vakaan kirkkoon kuulumisen halun ja papin kunnioituksen.).Varhaiskeskiajan kulttuuri syntyi ja kasvoi kirkon ymp\u00e4rill\u00e4. Kaarle Suuren valta ja valtakunta, kansainvaellukset, feodalismi ja kaiken kattava kirkon valta olivat sen ajan avainsanoja.<\/p>\n\n\n\n
Varhaiskeskiajan lopulla kehitys vasta k\u00e4\u00e4ntyi feodaaliyhteiskunnasta kansallisvaltion suuntaan, luontaistaloudesta rahatalouteen. Henkinen kulttuuri alkoi notkistua, syntyi liikett\u00e4 ja uutta tiedonjanoa. El\u00e4m\u00e4 selkiiintyi, aika k\u00e4\u00e4nsi taas lehte\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Syd\u00e4nkeskiajan (1000-1200) syd\u00e4n\u00e4\u00e4net<\/p>\n\n\n\n
Aatelin voimistunut valta synnytti ritari-ihanteen. L\u00e4nsimainen kristikunta oli jakaantunut kuningaskuntiin, mutta valtaa pitiv\u00e4t aateliset. Frankkien kuningaskruunu oli alkaanut jakaantua Ranskaan, Saksaan ja Italiaan. Katolisen kirkon vallannousu ei ollut sattumaa vaan luonnollinen seuraus aateliin samaistumisesta. Uudet luostarij\u00e4rjest\u00f6t loivat pohjaa uudelle kulttuurille. Paavin kirkko kohosi valtansa huipulle. L\u00e4hi-Id\u00e4st\u00e4 tunkeva islam oli torjuttava, mik\u00e4 johti ristiretkien sarjaan.<\/p>\n\n\n\n
Ristiretkien vaikutus oli luultua suurempaa. Miltei kaikki ristirtetket, lasten ristiretki hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4, johtivat paavin vallan murenemiseen v\u00e4hitellen. My\u00f6h\u00e4iskeskiaikaa ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ristiretkien syvint\u00e4 olemusta.Ranska ja Englanti nousivat l\u00e4ntisen Euroopan johtaviksi valtioiksi. Englantiin syntyi parlamentti. Ranskassa kuninkaanvalta lujittui ja vastaavasti Saksan keskusvalta hajosi. It\u00e4-Euroopan valtiot Liettua, Puola ja Unkari muotoutuivat.<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4 joutui Bysantin vaikutuspiiriin. L\u00e4ntisen V\u00e4limeren aluetta johti Sisilia. Pohjois-Italian kaupunkivaltioiden merkitys kasvoi entisest\u00e4\u00e4n.Kirkon ja papiston viljelem\u00e4 latina nosti l\u00e4nsimaisen kulttuurin siihen asemaan joka sill\u00e4 viel\u00e4kin on. Kansankielinen kirjallisuus syntyi. 1100-luvulla L\u00e4nsi-Eurooppa uudistui vauhdilla. Kirkon ylivallan lis\u00e4ksi aikaa leimasi kaupunkien kasvu, yliopistojen synty ja uuden maailmankuvan mutoutuminen. My\u00f6s teknist\u00e4 kehityst\u00e4 – vastoin monia v\u00e4itteit\u00e4 – tapahtui esimerkiksi maatalouden ty\u00f6v\u00e4lineiden paranemisena.<\/p>\n\n\n\n
Taidetta nostattanut gotiikka loi kuvaa yl\u00f6sp\u00e4in suuntautuvasta ajan hengest\u00e4. Uusi ajatustapa ja uuden kulttuurin nousu olivat syd\u00e4nkeskiajan syd\u00e4n\u00e4\u00e4ni\u00e4. Syd\u00e4n l\u00f6i v\u00e4liin ylikierroksilla.My\u00f6h\u00e4iskeskiaika (1300-1400) uudenajan airueena Katolisen kirkon suuri skisma hallitsi my\u00f6h\u00e4iskeskiajan kehityst\u00e4. Pyreneitten niemimaalla kolme t\u00e4rkeint\u00e4 valtiota pyrkiv\u00e4t laajentumaan. Englanti ja Ranska k\u00e4viv\u00e4t satavuotisen sotansa (1339-1453). My\u00f6h\u00e4iskeskiajan avainsanoja olivat Ruusujen sota, kukoistava Burgundi ja Saksan uusien valtioitten sytyminen.<\/p>\n\n\n\n
B\u00f6\u00f6mist\u00e4 tuli johtava valtio, hussilaissodat ja Habsburgien nousu l\u00f6iv\u00e4t leimansa my\u00f6h\u00e4iskeskiaikaan. Saksalainen ritarikunta taisteli Baltiasta. Elettiin Liettuan ja Puolan suuruudenaikaa. T\u00e4n\u00e4inen tilanne toistuu my\u00f6s siin\u00e4 miten Unkari jo silloin kukoisti id\u00e4n ja l\u00e4nnen paineeessa. Kalmarin Unionin kausi Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa vahvisti keskieurooppalaista vaikutusta Skandinaviassa. Ven\u00e4j\u00e4n oli her\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Balkanin oli selvitt\u00e4v\u00e4 turkkilaisten puristuksesta. Bysantti ensin k\u00e4rsi ja lopulta tuhoutui.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6h\u00e4iskeskiajalla kulttuurin painopiste siirtyi id\u00e4st\u00e4 ja etel\u00e4st\u00e4, Bysantin keisarikunnasta ja islamilaisen kulttuurin alueelta V\u00e4limerelt\u00e4 Atlantin suuntaan. Eurooppa syntyi uudestaan. L\u00e4nnest\u00e4 virinneet uudet tuulet synnyttiv\u00e4t uutta taloudellista ja poliittista Eurooppa-liikett\u00e4.. Keskiaiakaan kuulunut yhten\u00e4iskulttuuri syntyi ja kasvoi kirkon ja yhteisen keisarikunnan helmoissa. Eurooppa muotoutui hitaasti. Eurooppa nykyisin tarkoittamassamme mieless\u00e4 syntyi v\u00e4hitellen. Sen synnytystuskat kestiv\u00e4t enemm\u00e4n kuin 500 vuotta..<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6h\u00e4iskeskiaikaa on kutsuttu ”keskiajan syksyksi”, suurten pelkojen aikaudeksi. Nimitys on yht\u00e4 ep\u00e4tarkka kuin koko keskiajan leimaaminen pime\u00e4ksi ajaksi. H\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja koleaa oli silloinkin, mutta keskiaikainen ihminen vei kehityst\u00e4 eteenp\u00e4in siin\u00e4 kuin muiden aiakkausien ihminenkin. Ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin tied\u00e4mme. Tosiasioiden kielt\u00e4minen vain harvoin s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 traumaattiselta kehitykselt\u00e4. Tutustuminen keskiaikaan tarjoaa mahdollisuuden sen oivaltamiseen, ett\u00e4 asiat eiv\u00e4t useimmiten ole sellaisia milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Historia on osoitusta kehityksen kompleksisuudesta. T\u00e4st\u00e4 keskiaika j\u00e4nnitt\u00e4vine l\u00f6yt\u00f6ineen on mit\u00e4 parhain esimerkki.<\/p>\n\n\n\n
11. Nyt on Euroopan aika<\/p>\n\n\n\n
Maantieteellisesti arvioiden Eurooppaa voisi luulla Aasian l\u00e4ntiseksi niemimaaksi.Mutta Euroopasta tuli itsen\u00e4inen maanosa kehitt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kulttuurin ansiosta. Euroopan historiallinen, taloudellinen ja kulttuurinen kehitys muokkasi siit\u00e4 maaonsien kuninkaan. Alusta l\u00e4htien Eurooppa on ollut primus inter pares, ensimm\u00e4inen vertaistensa joukossa. Ihmisill\u00e4 on aina ollut tapana liioitella sen ajankohdan merkityst\u00e4, jota he itse el\u00e4v\u00e4t, tai jota he itse ovat tutkineet. En luule kuitenkaan langenneeni t\u00e4h\u00e4n loukkuun, vaikka v\u00e4it\u00e4n keskiajan merkinneen Euroopan kehitykselle ratkaisevaa askelta.<\/p>\n\n\n\n
Kulttuureiden ja uskontojen moninaisuus voi olla yhdist\u00e4v\u00e4, ei erottava tekij\u00e4. Euroopan kasvaminen yhdeksi maanosaksi ja sen jatkuva integroituminen on osa laajaa kehityst\u00e4, jonka kourissa koko maailma t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kamppailee. Euroopan historia todistaa omalta osaltaan, ett\u00e4 integraatio kuuluu el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Euroopalle se merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 yhdentyminen etenee riippumatta kulloisistakin kultuurisista tai poliittisista suhdanteista. Euroopan tulevaisuuden p\u00e4\u00e4llekirjoitukseksi voisi kirjoittaa saksalaisen ajatuksen:<\/p>\n\n\n\n
” Emme lupaa paratiisia maan p\u00e4\u00e4lle. Mutta yhdess\u00e4 voimme torjua vaaroja, v\u00e4hent\u00e4\u00e4 riskej\u00e4 ja saavuttaa uuden ja paremman j\u00e4rjestyksen.” Nyt on Euroopan aika.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja on pappi ja journalisti, radiopakinoitisja ja useiden lehtien kolumnisti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Veli-Matti Hynninen 29.12.1995 puh 0400-214971, telefax 019-533527 Dispositio 1. Keskiaika Euroopan muovaajana 2. Euroopan j\u00e4lkeinen aika 3. Antiikista nykyaikaan 4. Avautuuko Euroopan salaisuus? 5. Moninapaisuus – Euroopan ominaispiirre 6. Kilpajuoksu aikojen halki 7. Keskiaika nykyajan selitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 8. Varhaiskeskiajan (500-1000) ”pimeys” 9. Syd\u00e4nkeskiajan (1000-1200) syd\u00e4n\u00e4\u00e4net 10.My\u00f6h\u00e4iskeskiaika (1300-1400) uudenajan airueena 11.Nyt on Euroopan aika Keskiaikainen kulttuuri nyky-Euroopan … <\/p>\n