Puntari 140202<\/p>\n\n\n\n
Voisiko sanan kutsumus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 muotoon verenveto? Jos pienest\u00e4 pit\u00e4en tuntee verenvetoa johonkin osaamatta sit\u00e4 sen tarkemmin edes selitt\u00e4\u00e4, voi jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huomata olevansa vaikka pappi. Minulle k\u00e4vi n\u00e4in. Muut ammatit eiv\u00e4t ole pappeutta voittaneet, vaikka moni muukin asia kiinnostavuudessaan kiehtoo ja panee toimimaan. Yhteiskunta ja yhteisel\u00e4m\u00e4 on haastava juttu.<\/p>\n\n\n\n
Puhuimme alkuviikosta seminaarissa kutsumuksesta ja sitoutumisesta. Arkkipiispa John Vikstr\u00f6m tarjoili meille piispansauvallaan viran kolme ”hedelm\u00e4\u00e4.” On ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kokoon (collige vaga= sauvan koukku) ep\u00e4varmat kuljeskelijat, tuettava heikkoja ja sairaita (sustenta morbida= sauvan varsi) ja on puhallettava velttoihin ja haluttomiin (stimula lenta=sauvan piikki) uutta intoa. Piispat ja papit on kutsuttu nimenomaan heikoimpien ja avuttomimpien \u00e4\u00e4neksi ja auttajaksi. Seurakunta vahvistaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 (confirmare= yhteen vahvistamista) heikoimpien ehdoilla. Kriisit, repe\u00e4m\u00e4t ja tappiot ovatkin el\u00e4m\u00e4n arvokkainta ainesta, koska niiden kautta l\u00f6ytyy kest\u00e4vys ja uusi jaksaminen.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4t\u00e4 uskoa minuun valoi seminaarissa my\u00f6s Hollolan seurakunnan talousp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 joka tunnusti, ettei talouttakaan voi hoitaa rukoilematta. Aivan kuten paastossa teemme. On otettava l\u00e4pivalaisuun koko el\u00e4m\u00e4 ja kannettava se Jumalalle. Sitoutuminen on toisillemme antautumista, intoutumista, rakastumista. T\u00e4ytyy uskaltaa heitt\u00e4yty\u00e4, panna kaikki peliin. Tutkimuksen mukaan me suomalaiset olemme Euroopan yritteli\u00e4int\u00e4 kansaa. Mutta riskinottokykymme on huonoimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Pahin riski onkin se, jos ei rohkene ottaa riskej\u00e4 lainkaan.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunnan raamatullinen perusmalli on paimen ja lauma. Jos lauma l\u00e4htee omille teilleen, se hajoaa. Siksi paimenen on huolehdittava siit\u00e4, ett\u00e4 kuljetaan yhdess\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 matkalla roolijako on selke\u00e4: talous, hallinto, ty\u00f6ehdot, toimintatavat, toimitukset ja jumalanpalvelukset on vapautettava palvelemaan yhteisyytt\u00e4, ei hajaannusta.<\/p>\n\n\n\n
John Vikstr\u00f6min, Jaakko Eleniuksen, Heikki Sepp\u00e4sen ynn\u00e4 monen muun kokeneen kirkonmiehen \u00e4\u00e4nenpainoissa kuulin rohkaiseva kannustusta. Kirkon on opittava dramatisoimaan, prosessoimaan ja ottamaan riskej\u00e4. Vanhat l\u00e4\u00e4kkeet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pure. T\u00e4m\u00e4 postmodernin ajan j\u00e4lkeinen, globalisoituva (maailmanlaajuistuva) aika on muuttanut kaiken. Rohkeimmatkin tienn\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t ovat auttamattomasti ajastaan j\u00e4ljess\u00e4. Seminaarissa opin, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 olla paljon t\u00e4h\u00e4nastista rohkeampia ja \u00e4rh\u00e4k\u00e4mpi\u00e4 muutokseen.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4 esimerkki muutoksesta on media. En tarkoita vain viestint\u00e4v\u00e4lineit\u00e4, nettej\u00e4, k\u00e4nnyk\u00f6it\u00e4, verkkoja ja vempaimia. Niit\u00e4h\u00e4n on joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Vaan tarkoitan, ett\u00e4 koko ajatustapa on muuttunut. Ennen ajateltiin, ett\u00e4 sanoma voidaan ik\u00e4\u00e4n kuin siirt\u00e4\u00e4 paikasta toiseen ja ett\u00e4 se voidaan jollakin v\u00e4lineell\u00e4 ottaa vastaan. T\u00e4m\u00e4 viestinn\u00e4n siirtomalli on kuitenkin historiaa. Paljon t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on tuottaa yhteisyytt\u00e4, luoda uutta todellisuutta ja nykyist\u00e4\u00e4 vanhaa. Viestint\u00e4 on el\u00e4m\u00e4\u00e4, jota on elett\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yhteiset kokemukset, se mit\u00e4 maailma pohjimmiltaan on, se on kerta toisensa j\u00e4lkeen uusinnettava, luotava uudestaan, pantava olemaan olemassa. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan viestinn\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4n rituaalimalliksi. Me tarvitsemme rituaaleja, riittej\u00e4, puitteita, juhlia, perinteit\u00e4, my\u00f6s kirkollisia toimituksia ja messuja joissa (pelastus)historian t\u00e4rke\u00e4t kohdat elet\u00e4\u00e4n aina uudestaan ja uudestaan todeksi.<\/p>\n\n\n\n
Meid\u00e4n yhteinen teht\u00e4v\u00e4mme on tuottaa ja pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 yhteiskuntaa ja kulttuuria omassa l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4mme, Euroopassamme ja maailmassamme. Me olemme tuottajia (subjekteja) joiden varassa maailman muutos etenee. Maailma ei lep\u00e4\u00e4, se on liikkeess\u00e4. S\u00e4\u00e4litt\u00e4vint\u00e4 on p\u00f6kkel\u00f6ityminen (skelrosis),kangistuminen, ristist\u00e4 ja riskist\u00e4 irtisanoutuminen.<\/p>\n\n\n\n
Juuri vietetty yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4 ja alkanut paasto innoittavat meit\u00e4 laulamaan n\u00e4it\u00e4 lauluja yhdess\u00e4. Nyt on menossa jotakin hyvin suurta ja t\u00e4rke\u00e4\u00e4, merkityksellist\u00e4, koko el\u00e4m\u00e4 kantavaa. Nyt tarvitaan lis\u00e4\u00e4 kokeilijoita, kehittelij\u00f6it\u00e4, riskeeraajia. Ristintie on riskinottamista, k\u00e4rsimiseenkin suostumista, uuden oivaltamista dramatisointia, prosessointia, ristiin suostumista. Se joka uskaltaa, se voittaa.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puntari 140202 Voisiko sanan kutsumus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 muotoon verenveto? Jos pienest\u00e4 pit\u00e4en tuntee verenvetoa johonkin osaamatta sit\u00e4 sen tarkemmin edes selitt\u00e4\u00e4, voi jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huomata olevansa vaikka pappi. Minulle k\u00e4vi n\u00e4in. Muut ammatit eiv\u00e4t ole pappeutta voittaneet, vaikka moni muukin asia kiinnostavuudessaan kiehtoo ja panee toimimaan. Yhteiskunta ja yhteisel\u00e4m\u00e4 on haastava juttu. Puhuimme alkuviikosta seminaarissa kutsumuksesta … <\/p>\n