{"id":411,"date":"2001-01-30T14:43:00","date_gmt":"2001-01-30T12:43:00","guid":{"rendered":"https:\/\/hynninen.datalatu.fi\/?p=411"},"modified":"2023-05-07T14:44:11","modified_gmt":"2023-05-07T11:44:11","slug":"pihtareita-ja-metsamurmeleita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=411","title":{"rendered":"Pihtareita ja mets\u00e4murmeleita"},"content":{"rendered":"\n

Puntari 300101<\/p>\n\n\n\n

\"Mets\u00e4murmeleita\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Jos ei kykene hoitamaan hommiaan huumorilla, saattaa joutua polttamaan p\u00e4reens\u00e4, tuon tuostakin. Onhan Suomi sit\u00e4 paitsi ikivanhan p\u00e4rekulttuurin luvattu maa.<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 1847 ensimm\u00e4isess\u00e4 suomalaisessa maanviljelij\u00e4kokouksessa keskusteltiin vakavasti p\u00e4revalaistuksen vaarallisuudesta. Tavallinen talo laski tarvitsevansa vuosittain kaksikymment\u00e4tuhatta p\u00e4rett\u00e4, sill\u00e4 sit\u00e4 piti vaihtaa tihe\u00e4\u00e4n, varttitunnin v\u00e4lein. Tavallisesti p\u00e4re paloi pihdiss\u00e4, mutta erityist\u00e4 tarkkuutta vaativissa t\u00f6iss\u00e4 p\u00e4rett\u00e4 piteli ”pihtari”, valkeann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4. Sanalla ”pihtari” olikin alunalkaen miltei enkelim\u00e4inen kaiku.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun lopulla p\u00e4re vaihtui kynttil\u00e4\u00e4n. Kallista mehil\u00e4isvahaa tuotiin Virosta ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4, my\u00f6hemmin se korvattiin kotimaisella el\u00e4inrasvalla, talilla. Oi, taivahan talikynttil\u00e4t! Talontytt\u00e4ret kantoivat joulukirkkoon kolmisyd\u00e4misen kynttil\u00e4ns\u00e4, haudoille kynttil\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t vasta 1920-luvulla. Uskon ja rukouksen vertauskuvana kynttil\u00e4 on merkki el\u00e4v\u00e4st\u00e4 Kristuksesta. Joka h\u00e4nt\u00e4 seuraa, ei ikin\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 vaella. Kynttil\u00f6iden vihkimisp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 muotoutui pelastushistoriaamme kynttil\u00e4np\u00e4iv\u00e4, Jeesus-lapsen temppeliin tuomisen juhlap\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4tt\u00e4 kynttelist\u00e4! T\u00e4m\u00e4 sanonta tunnetaan laajalti. Kynttil\u00e4np\u00e4iv\u00e4 saa auringonkin hekottamaan. ”Jos aurinko paistaa edes sen verran, ett\u00e4 mies ehtii hyp\u00e4t\u00e4 hevosen selk\u00e4\u00e4n, niin silloin saa kes\u00e4ll\u00e4 hein\u00e4n tehty\u00e4.” Kynttil\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 karhu on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kylke\u00e4, talvi on puolitettu, pime\u00e4 voitettu ja – nyt polkaistaan valoon. Etel\u00e4-Virossa kynttil\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4 (k\u00fc\u00fcnlap\u00e4ev, 2.2.) on pidetty erityisen\u00e4 naisten merkkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Talven kehruut takana, kev\u00e4\u00e4n kudonnat alulla. Kansankynttil\u00e4t – lukemisen ja laskemisen opettajat – ovat sitten viel\u00e4 oma lukunsa.<\/p>\n\n\n\n

Uudempaakin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kynttil\u00e4lle kuuluu; jos mets\u00e4murmeli (groundhog) kynttil\u00e4np\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4kee mets\u00e4kolosta noustessaan varjonsa, talvi jatkuu viel\u00e4 kuusi viikkoa. Mutta jos ei n\u00e4e, talvi loppuu t\u00e4h\u00e4n ja kev\u00e4t koittaa alta aikarajan. Helmikuun toinen tunnetaan juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 nimell\u00e4 Groundhog Day eli mets\u00e4murmelin p\u00e4iv\u00e4. T\u00e4st\u00e4 murmelista on tehty elokuvakin, jonka p\u00e4\u00e4osissa ovat Bill Murray ja Andie MacDowell. Kynttil\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6s pilkett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in kynttil\u00e4 on jo ajat sitten ottanut paikkansa alttarilla, kirkossa, kodissa, haudalla, kulkueissa. Hiroshimap\u00e4iv\u00e4n kynttil\u00e4kulkue kuljettaa, my\u00f6s Loviisassa, toivon valoa maailman merelle. Sinne v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t kynttil\u00e4lyhdyt lasketaan toivon pilkkeeksi ihmiskunnan lohduttomaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s kirkkotaide suosii kynttil\u00f6it\u00e4. Niill\u00e4 on oma viestins\u00e4: milloin on viitattava viisaihin neitsyeihin, milloin Herran tulemiseen. Kynttil\u00e4n liekki kuvaa kuuliaisuutta, sen l\u00e4mp\u00f6 n\u00f6yryytt\u00e4 ja valo kaiken kattavaa rakkautta. Kynttil\u00e4 osaa my\u00f6s saarnata.<\/p>\n\n\n\n

Ei pid\u00e4 unohtaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kansallisia kynttil\u00f6it\u00e4. Sinivalkoisina ne vahvistavat kansallista itsetuntoa, nostavat ryhti\u00e4, parantavat oloja. Pystyss\u00e4 p\u00e4in kansa astuu kohti valoa, voittaa vastukset ja kirjoittaa nimens\u00e4 rohkeuden maailmanhistoriaan. C.G.E. Mannerheimin kuolemasta tuli juuri kuluneeksi viisikymment\u00e4 vuotta. Se joka johtaa kansakunnan sodasta rauhaan, on varmasti rauhankynttil\u00e4ns\u00e4 ansainnut. Kynttil\u00e4 onkin aina rauhan – ei koskaan v\u00e4kivallan – symboli.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken kukkuraksi kynttil\u00e4n l\u00e4mp\u00f6 ja valo tuottaa viel\u00e4 esteettist\u00e4 nautintoa. Esteettiset el\u00e4mykset s\u00e4teilev\u00e4t muutosta, kaunis tuottaa taivaallista mielihyv\u00e4\u00e4. Kuitenkin kauniin l\u00e4hell\u00e4 on vaikea el\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kaikkein v\u00e4hiten kest\u00e4mme onnistumistamme. Vaikka kaipaamme absoluuttista kauneutta, t\u00e4ydellisyytt\u00e4, el\u00e4m\u00e4 kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t tappioillaan. Kynttil\u00e4n syvin sanoma on vaikea: vaikka tavoittelemme ehe\u00e4\u00e4 ja kaunista, kohtalonamme aina kuitenkin on s\u00e4rkyminen. Mutta se on parasta mink\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voimme kohdata. Kynttil\u00e4n valaisema kauneus suurinta kaikesta, se vie kohti Jumalaa.<\/p>\n\n\n\n

Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Puntari 300101 Jos ei kykene hoitamaan hommiaan huumorilla, saattaa joutua polttamaan p\u00e4reens\u00e4, tuon tuostakin. Onhan Suomi sit\u00e4 paitsi ikivanhan p\u00e4rekulttuurin luvattu maa. Viel\u00e4 1847 ensimm\u00e4isess\u00e4 suomalaisessa maanviljelij\u00e4kokouksessa keskusteltiin vakavasti p\u00e4revalaistuksen vaarallisuudesta. Tavallinen talo laski tarvitsevansa vuosittain kaksikymment\u00e4tuhatta p\u00e4rett\u00e4, sill\u00e4 sit\u00e4 piti vaihtaa tihe\u00e4\u00e4n, varttitunnin v\u00e4lein. Tavallisesti p\u00e4re paloi pihdiss\u00e4, mutta erityist\u00e4 tarkkuutta vaativissa t\u00f6iss\u00e4 p\u00e4rett\u00e4 … <\/p>\n

Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-411","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnitjaartikkelit","item-wrap"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/411","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=411"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/411\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":412,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/411\/revisions\/412"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=411"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=411"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=411"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}