Papin puntari 3.2.12000<\/p>\n\n\n\n
Ensin liputetaan Johan Ludvig Runebergille ja sitten valittavalle presidentille. Runebergin tortusta nautitaan kirjailijamestarin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (5.2.) lauantaina. Vastavalitun presidentin onnittelumaljoja kohotellaan my\u00f6h\u00e4\u00e4n sunnuntai-iltana (6.2.). Kenet kansa nyt sitten korottaakin kunnian kukkulalle? My\u00f6s kansallisiin juhlahetkiin erottamattomasti kuuluvat makuel\u00e4mykset, tortut, shampanjat ja muut herkut saavat juhlan maistumaan arkea paremmalta. Juhla somistaa arjen.<\/p>\n\n\n\n
Juhlan aiheet eiv\u00e4t synny sattumalta, juhlan noteeraminen nostattaa mielet. Pappilassa vietimme pient\u00e4 juhlanpoikasta kaksikymment\u00e4vuotisen Loviisassa olon kunniaksi. Seurakuntalaisten yst\u00e4v\u00e4llisyys ja rakkaus l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 mielen ja kirvoittaa kielen. L\u00e4mp\u00f6inen kiitos kuuluu kaikille teille, jotka niin kekseli\u00e4\u00e4sti ja hauskasti muistitte pappilanv\u00e4ke\u00e4. Kaksi vuosikymment\u00e4 on yht\u00e4 aikaa lyhyt ja pitk\u00e4, merkitt\u00e4v\u00e4 aika.<\/p>\n\n\n\n
Taaksep\u00e4in katsottuna ei voi olla n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 ajankulun tuomaa muutosta – aika k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 lehte\u00e4. Tulevaisuutta voi parhaiten ennustaa luomalla siit\u00e4 mahdollisimman rikasta ja vaihtelevaa. Itsest\u00e4mmeh\u00e4n eniten riippuu, mit\u00e4 tulevaisuus tuo tullessaan. Tarkoitan ihmissuhteiden, uusien l\u00e4hestymistapojen, verkostoitumisen ja l\u00e4heisyyden rikkautta. Olin juuri seurakuntien talousfoorumissa kuulemassa rahan ja vaurauden tuottamasta rikkaudesta. Mutta en suinkaan tarkoita el\u00e4m\u00e4n rikkaudella aineellista hyvinvointia. Rahahan pyrkii kaikkivaltaan, rahan imperialisimiin. Vaikka tietenkin tarvitsemme ulkonaista hyv\u00e4\u00e4, raha ei saa tulla el\u00e4m\u00e4n hallitsijaksi. Seurakuntayhteys on parhaimmillaan yht\u00e4 aikaa jumalallista ja inhimillist\u00e4, kuitenkin aina eniten yll\u00e4tyksellist\u00e4. Jumala ei suinkaan puhu vain hartaassa harmoniassa ja sovinnaisuudessaa vaan s\u00e4r\u00f6ss\u00e4 ja ep\u00e4sovinnaisuuden leikkaamassa railossa. Vaarallisin tuuli el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 onkin \u2013 yll\u00e4tys, yll\u00e4tys – my\u00f6t\u00e4uuli.<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1980 elettiin viel\u00e4 kylm\u00e4n sodan ja Kekkosen aikaa. Oli kuljettava kieli keskell\u00e4 suuta ja v\u00e4liin hammasta purren. Kaksikymment\u00e4 vuotta sitten k\u00e4ydyt kunnallisvaalit olivat kokoomukselle ja SMP:lle voitolliset. Silloin ei tapeltu Tsetsheniassa vaan Irakissa ja Iranissa. Vuonna 1980 kuoli Josip Broz Tito ja Jugoslavian hajoaminen alkoi tunnetuin seurauksin. Jimmy Carter luovutti USA:ssa vallan Ronald Reaganille. Olkiluoto kakkonen k\u00e4ynnistyi, penni poistui maksuv\u00e4lineen\u00e4. Kepulaiset valitsivat johtajakseen Paavo V\u00e4yrysen. Koij\u00e4rvi-liike tiesi vihre\u00e4n politiikan vahvistumista. Alkoi sosialistisen imperiumin alasajo,uuden toivon ja raikkaamman riennon etsint\u00e4. Postmodernin j\u00e4lkeinen estetiikan aikakausi alkoi jo silloin sarastaa ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin mieli\u00e4mme kiihdytt\u00e4\u00e4. Nyt el\u00e4mme eurooppalaisen kulttuurin ja kristillisen uskon uutta nouisukautta.<\/p>\n\n\n\n
Ritariveljeni Tapio Lampinen kirjoitti \u00e4sken miten h\u00e4n n\u00e4ki Pariisissa ihmeen. Palestiinan presidentti Jasser Arafat, Israelin p\u00e4\u00e4ministeri Jehud Barak ja entinen p\u00e4\u00e4ministeri Shimon Peres halasivat toisiaan ja nostivat k\u00e4tens\u00e4 korkealle toivon merkiksi. Aivan kuten Raamattu lupaa ajan, jolloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu sy\u00f6v\u00e4t yhdess\u00e4. Jotain aivan uutta toivoa on nyt rinnassa ja riemuvuotta rinnuksissa. Tapio Lampinen kysyy kuitenkin, olemmeko me kristityt pelastuksen ajajina ja toivon kuuluttajina riitt\u00e4v\u00e4n innokkaita ja rohkeita? Miten ylitt\u00e4\u00e4 totunnaisuuden ja sovinnaisuuden raja, jotta koko maailma pelastuisi?<\/p>\n\n\n\n
Tietenkin torttu Runebergin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on suussa sulava ja soma. My\u00f6s onnittelumaljalla preidentinvaalip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on omat nostajansa ja nostalgiansa. Mutta kuitenkin – el\u00e4m\u00e4 enimm\u00e4kseen on sittenkin kaikkea muuta kuin makeaa leivosta. Helsingin patsaassaan J.L.Runeberg seisoo papinpuvussaan vaikkei papint\u00f6it\u00e4 varsinaisesti tehnytk\u00e4\u00e4n. Aluksi Runebergin juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4kin vietettiin kansallisp\u00e4iv\u00e4n malliin soihtukulkueineen, kunniak\u00e4ynnein, ikkunakynttil\u00f6in ja riemurinnoin. My\u00f6hemmin 1800-luvulla juhlat ja patsaat nousivat my\u00f6s Elias L\u00f6nnrotille, Johan Vilhelm Snellmannille ja Aleksis Kivelle. Viel\u00e4 my\u00f6hemmin el\u00e4nyt Eino Leino (1878-1926) erottuu t\u00e4st\u00e4 joukosta \u2013 h\u00e4nelle omistettua suven ja runon p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (5.7.) alettiin juhlia vasta 1992. Presidentitkin saavat odottaa aikansa patsaitaan. Sill\u00e4 kaikkea ei voi, sanoi P\u00e4rttylin p\u00e4ssi, meni ja m\u00e4\u00e4ki menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Eino Leino sitoo ajankulun ja historian yhteen n\u00e4in:<\/p>\n\n\n\n
”Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.”<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 3.2.12000 Ensin liputetaan Johan Ludvig Runebergille ja sitten valittavalle presidentille. Runebergin tortusta nautitaan kirjailijamestarin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (5.2.) lauantaina. Vastavalitun presidentin onnittelumaljoja kohotellaan my\u00f6h\u00e4\u00e4n sunnuntai-iltana (6.2.). Kenet kansa nyt sitten korottaakin kunnian kukkulalle? My\u00f6s kansallisiin juhlahetkiin erottamattomasti kuuluvat makuel\u00e4mykset, tortut, shampanjat ja muut herkut saavat juhlan maistumaan arkea paremmalta. Juhla somistaa arjen. Juhlan aiheet eiv\u00e4t … <\/p>\n