Papin puntari 17.2.2000<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4ynti kirjakaupassa k\u00f6yhdytt\u00e4\u00e4 aina muutaman satasen verran. Olen saanut itseni kiinni pienest\u00e4 itsepetoksesta niin kirjakaupassa kuin ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4kin. Kun ostaa vain muutaman kirjan kerrallaan ja vasta huomenna ostaa taas lis\u00e4\u00e4 muutaman kirjan, tuntuu silt\u00e4 ettei osta niin kauhean paljon. Ja jos ei kerralla sy\u00f6 paljon, vaan k\u00e4y aina vaivihkaa ottamassa vain pienen palan kerrallaan, erehtyy luulemaan ettei ole niin kovin paljoin sy\u00f6nytk\u00e4\u00e4n. Itsens\u00e4 pett\u00e4mist\u00e4 molemmat, eik\u00f6 totta?<\/p>\n\n\n\n
Kirja-alesta l\u00f6ytyi Keijo Rahkosen kirja Utopiat ja anti-utopiat. Siin\u00e4 Rahkonen viittaa saksalaiseen Ernst Blochiin, joka on tulkinnut utopiaa toivona. Klassisessa muodossaan utopia on siis toivon ilmausta, toivottava tila. Parhaillaan elett\u00e4v\u00e4n RIEMUVUSOSI 2000:n n\u00e4kyyn kuuluu toivon kasvattaminen.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunnassakin mietit\u00e4\u00e4n aina miten lis\u00e4t\u00e4 toivon mielialaa. Siihen sis\u00e4ltyy jotakin muuta kuin mit\u00e4 Ernst Bloch n\u00e4kee sanoessaan: ”Me el\u00e4mme, mutta emme tied\u00e4 miksi. Me kuolemme, mutta emme tied\u00e4, mihin.” Mutta miten synnytt\u00e4\u00e4 toivoa?<\/p>\n\n\n\n
Keijo Rahkosta eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 innostavan tuomiorovastimme Mikko Heikan kaipaamat villit visiot. Ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 onkin ero. Kristillisest\u00e4 uskosta nousee sellaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta,<\/p>\n\n\n\n
jota ”maalliset” ajattelijat eiv\u00e4t niink\u00e4\u00e4n helposti tavoita. Rahkosen ajatuskin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n keskittyv\u00e4n j\u00e4lkiteollisen, j\u00e4lkimodernin (postmodernin) ja hyvinvointiyhteiskunnan erittelyyn kuin uusien toivonkipin\u00f6iden puhalteluun. Siin\u00e4 kuitenkin olen Rahkosen kanssa samaa mielt\u00e4, ett\u00e4 kaikki ilmi\u00f6t ovat sidoksissa menneisyyteens\u00e4, tulevaisuuteen ei voi edet\u00e4 muutoin kuin takaperin.<\/p>\n\n\n\n
Toinen alennusmyyntip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytynyt aarre on Alf Henrikssonin Antiikin tarinoita 1-2. Antiikin ajatteluun on pakko jatkuvasti palata. Se on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 muotia, paluu on helppoa, mutta siihen on syyt\u00e4 palata kaikkina aikoina. Antiikin ajatteluntuntemista voi pit\u00e4\u00e4 yleissivistyksen pohjana. Sit\u00e4paitsi se nostaa hauskalla ja vaivattomalla tavalla pinnalle el\u00e4m\u00e4n kaikkein kiinnostavimmat puolet.<\/p>\n\n\n\n
Antiikki on sankareiden, rakastajien, filosofien ja ajattelijoiden kulta-aikaa. Koko eurooppalainen ajattelutapamme nojaa antiikkiin, siksi antiikin tuntemus on itsens\u00e4 tuntemisen opettelemista.<\/p>\n\n\n\n
Otetaan esimerkiksi yksi lent\u00e4v\u00e4 lause: ”Hannibal ante portas” (Hannibal porttien edess\u00e4). Vasta kun on lukenut koko kertomuksen Hannibalin tavasta selviyty\u00e4, voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 miksi tuosta lauseesta on tullut kaikesta vaarasta varoittava huudahdus. Kekseli\u00e4isyydell\u00e4\u00e4n Hannibal selvitti kiper\u00e4t tilanteet ja loi kuvan, ett\u00e4 sinne minne h\u00e4n saapuu, on syyt\u00e4 olla enemm\u00e4n kuin hereill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Lasse Lehtisen uunituore Entisen presidentin tekij\u00e4 ei kyll\u00e4 ole alennusmyyntikirja, mutta luettavahan sekin oli. Lehtinen on lehtimies, diplomaatti, kirjailija ja koiranleuka (j\u00e4rjestyst\u00e4 voi vapaasti muutella) , jolla on sanansa sanottavana jokaiseen ilmi\u00f6\u00f6n t\u00e4ss\u00e4 maassa ja maailmassa. Itse h\u00e4n kokee el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 etuajassa, siis jonkinlaisena profeetallisena nen\u00e4n\u00e4, jolle on uskottu presidentin tekij\u00e4n ja uusien urien aukaisijan rooli.<\/p>\n\n\n\n
Lehtisen maailmoissa savolaisuus sulaa muihin eliitteihin saumattomasti, eik\u00e4 h\u00e4n itse edes huomaa miten kauaksi h\u00e4n tavallisen ihmisen ajatusmaailmoista on liukunutkaan. Siin\u00e4 on aina jotain traagista kun muut huomaavat itse\u00e4 paremmin mihin on tultu. Jos tavallinen ihminen karkaa k\u00e4sist\u00e4, olisi syytt\u00e4 huolestua, sill\u00e4 pohja el\u00e4m\u00e4\u00e4n valetaan aina alhaalla. Mutta omaksi opikseen kannattaa lukea ihmisten p\u00e4iv\u00e4kirjoja, my\u00f6s t\u00e4t\u00e4. Sit\u00e4paitsi valtakunnan juorut sattavat joksus olla kiinnostavia siksi, ett\u00e4 niiss\u00e4 paljastuu julkisuuden henkil\u00f6ist\u00e4 se toinen – aidompi – puoli.<\/p>\n\n\n\n
Kun MTV 3:n Pekka Hyv\u00e4rinen haastatteli Tarja Halosen vaalip\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4 Markku J\u00e4\u00e4skel\u00e4ist\u00e4 ja kysyi miksi oikeistolaisten naisten pit\u00e4isi antaa \u00e4\u00e4nens\u00e4 Tarja Haloselle, vastaus oli taitava: ”Nyt on mahdollisuus tehd\u00e4 historiaa.” Vastaus oli hyv\u00e4 ja sit\u00e4paitsi toteutui, kynnykset ylitettiin yli puoluerajojen. Ja seh\u00e4n on aina hyv\u00e4n merkki, jos voitamme ennakkoluulot ja me eri tavoin ajattelevat ihmiset astumme l\u00e4hemm\u00e4ksi toisiamme.<\/p>\n\n\n\n
Eik\u00f6 olekin oikea aika – nyt – tehd\u00e4 historiaa?<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 17.2.2000 K\u00e4ynti kirjakaupassa k\u00f6yhdytt\u00e4\u00e4 aina muutaman satasen verran. Olen saanut itseni kiinni pienest\u00e4 itsepetoksesta niin kirjakaupassa kuin ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4kin. Kun ostaa vain muutaman kirjan kerrallaan ja vasta huomenna ostaa taas lis\u00e4\u00e4 muutaman kirjan, tuntuu silt\u00e4 ettei osta niin kauhean paljon. Ja jos ei kerralla sy\u00f6 paljon, vaan k\u00e4y aina vaivihkaa ottamassa vain pienen palan … <\/p>\n