Papin puntari 6.4.2000<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 tahansa teetkin, \u00e4l\u00e4 meit\u00e4 hylk\u00e4\u00e4. Minne tahansa meetkin, \u00e4l\u00e4 unhoita mua. Jotenkin t\u00e4h\u00e4n tapaan Mikko Alatalo laulaa iskelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, joka heti aamutuimaan kantautui korviini. Siin\u00e4 on ehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n janoa, l\u00e4heisyyden ja yhteenkuulumisen syv\u00e4\u00e4 kaipausta. Siin\u00e4 on sit\u00e4, jota ihminen l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n tavoittelee. Haikealla tavallaan laulu per\u00e4\u00e4nkuuluttaa yhteenkuulumisen tunnetta, jota ilman ihmisen ei ole hyv\u00e4 olla. Mit\u00e4 tahansa, kunhan vain en tule hyl\u00e4tyksi.<\/p>\n\n\n\n
Ilkka Vartiovaara on pannut uusimman kirjansa nimeksi Kaksi kelloa. Ensimm\u00e4inen kello mittaa kuinka paljon el\u00e4m\u00e4\u00e4 on takana. Ja toinen tikitt\u00e4\u00e4 tulevaisuuteen mitaten paljonko on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja pohtii ihmisen mahdollisuuksia p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni parempaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n, sellaiseen el\u00e4m\u00e4ntapaan, josta moni haaveilee. T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole el\u00e4m\u00e4n pituus vaan laatu. Ratkaisevaa on se, miten el\u00e4m\u00e4mme el\u00e4mme. On mielenkiintoista havaita miten psykiatrian erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 on melkein asiaan kuin asiaan sama vastaus kuin papilla. K\u00e4sitteill\u00e4 saattaa olla eri nimi, mutta resepti on sama. Vasta hyv\u00e4ksytyksi tuleminen, anteeksianto ja rakkaus tekev\u00e4t el\u00e4m\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Tulisi saada el\u00e4\u00e4 t\u00e4ydesti ”t\u00e4ytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4”. Mutta miten? Jos el\u00e4m\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 sohvan ja telkkarin ymp\u00e4rilt\u00e4 ty\u00f6paikalle ja takaisin, uhkaa uuvuttava pinnallisuus. Idioottimaiset saippuaoopperat ja tietokilpailut eiv\u00e4t riit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6ksi. Ihmissuhteilla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys ihmisen terveydelle. Jos yhteydenpito ja iloinen vuorovaikutus ohenee, ihminen masentuu tai sairastuu tavallista herkemmin. Yst\u00e4vien parissa ihminen jaksaa aina paremmin. Ihmisen itsetunnon, coping- eli selviytymismekanismin heikkeneminen saattaa altistaa syd\u00e4n- ynn\u00e4 muihin sairauksiin. Hyv\u00e4ntuulisuus on sairauden ennalta ehk\u00e4isy\u00e4 ja terveydenhoitoa parhaimmillaan.<\/p>\n\n\n\n
Sairastaminen voi olla my\u00f6s pakotie ty\u00f6st\u00e4 tai muista sosiaalisista velvollisuuksista. Innostunut ihminen ei ”ehdi” sairaslomalle. Mieli ja ruumis ovat sidoksissa toisiinsa. El\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteisyys pit\u00e4\u00e4 kiinni el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kun Esko Ahon matka Harvardiin alkoi takkuilla eik\u00e4 eduskunnasta herunut ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4 t\u00e4lle pakomatkalle, selv\u00e4sti saattoi televisiosta havaita miten Aho vastaili haastattelijalle k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti posket punottaen ja syd\u00e4n hakaten. Ahdistavat ajatukset kiihdytt\u00e4v\u00e4t pulssia. Vartiovaara pit\u00e4\u00e4 mielialaa ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 oireiden, jopa sairauksien aiheuttajana. Ihminen voi kirjaimellisesti tulla pelosta sairaaksi.<\/p>\n\n\n\n
Mutta my\u00f6s hyvien asioiden kohdalle osuu synkki\u00e4 varjoja. Bakteerit, virukset, v\u00e4\u00e4r\u00e4 ravinto, ep\u00e4terveet el\u00e4m\u00e4ntavat ja monet muut uhkaavat sairastuttaa meit\u00e4. Jokainen meist\u00e4 tuntee kipua, kantaa sairauksia matkassaan. Mit\u00e4 ajatella t\u00e4st\u00e4? Ei Vartiovaarakaan kulje silm\u00e4t ummessa, mutta h\u00e4n yllytt\u00e4\u00e4 iloitsemaan kaikesta hyv\u00e4st\u00e4, asennoitumaan my\u00f6nteisesti my\u00f6s vaikeuksiin, sill\u00e4 se auttaa. Raskaat asiat, pettymykset ja loukkaukset tulisi k\u00e4sitell\u00e4 heti ja sitten j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ne taakseen. Pahinta on jos ihminen juuttuu vastoink\u00e4ymisiins\u00e4, jos alkaa olla pysyv\u00e4sti huolissaan ja ahdistunut. Kielteiset ajatukset myrkytt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4, siksi niihin ei pid\u00e4 takertua ainakaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kauemmaksi.<\/p>\n\n\n\n
Alkanut syv\u00e4paasto rohkaisee el\u00e4m\u00e4ntapojen tarkistamiseen. Piikittelyn (kyynisyyden) voi vaihtaa rentouteen. Vaikka pilvi\u00e4 leijuu p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, on hyv\u00e4 muistaa, ettei aurinko ole kadonnut. Pettymyksens\u00e4 voi vaihtaa uusiin suunnitelmiin, edess\u00e4 on jotakin paljon parempaa kuin aavistankaan. Ep\u00e4onnistumiseni tai vastoink\u00e4ymiseni ei ole toisten syyt\u00e4, itsest\u00e4ni riippuu miten kuljen eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Kaukaa Martialikselta nousee mieleen lause: Ei el\u00e4m\u00e4 ole elossaolemista vaan hyvinvointia (Non est vivere sed valere vita est.). Kun Jorma Ollilalta kysyttiin Nokian kasvumahdollisuuksista, h\u00e4n vastasi kiinalaisen sananlaskun sanoin: ”mik\u00e4\u00e4n puu ei kasva taivaaseen.” Jatkuva kasvu ei ole kenellek\u00e4\u00e4n mahdollinen, ei edes Nokialle, tappiot ja kriisit pakottavat tarkistamaan suuntaa. Suunta onkin t\u00e4rkein: kohti taivasta.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 6.4.2000 Mit\u00e4 tahansa teetkin, \u00e4l\u00e4 meit\u00e4 hylk\u00e4\u00e4. Minne tahansa meetkin, \u00e4l\u00e4 unhoita mua. Jotenkin t\u00e4h\u00e4n tapaan Mikko Alatalo laulaa iskelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, joka heti aamutuimaan kantautui korviini. Siin\u00e4 on ehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n janoa, l\u00e4heisyyden ja yhteenkuulumisen syv\u00e4\u00e4 kaipausta. Siin\u00e4 on sit\u00e4, jota ihminen l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n tavoittelee. Haikealla tavallaan laulu per\u00e4\u00e4nkuuluttaa yhteenkuulumisen tunnetta, jota ilman ihmisen ei … <\/p>\n