{"id":457,"date":"2000-04-20T15:05:00","date_gmt":"2000-04-20T12:05:00","guid":{"rendered":"https:\/\/hynninen.datalatu.fi\/?p=457"},"modified":"2023-05-07T15:06:17","modified_gmt":"2023-05-07T12:06:17","slug":"valittoman-riemun-vihrea-valtakunta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=457","title":{"rendered":"V\u00e4litt\u00f6m\u00e4n riemun vihre\u00e4 valtakunta"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/www.hynninen.info\/kolumnit\/kuvat\/irlannista.jpg\" alt=\"Piispalliset terveiset Irlannista\"\/><\/figure>\n\n\n\n<p>Papin puntari 2000-04-20<\/p>\n\n\n\n<p>Silm\u00e4 n\u00e4kee enemm\u00e4n kuin syd\u00e4n tiet\u00e4\u00e4. Maailma ei ole sit\u00e4, milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Nouse ja juo autuuttasi, sill\u00e4 kaikki sinusssa on pyh\u00e4\u00e4. Kerro minulle mik\u00e4 on ilo ja miss\u00e4 puutarhassa ilot asuvat. Miten on mahdollista, ett\u00e4 yksi ilo voi ime\u00e4 itseens\u00e4 toisen ilon. Kuitenkin suurin ilo on rakkaus. Pahinta ihmiselle olisi tulla sidotuksia kahleilla sellaiseen mit\u00e4 ei rakasta. Mill\u00e4 aistilla kananpoika v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ahneen haukan?<\/p>\n\n\n\n<p>N\u00e4m\u00e4 lauseet raapustin muistiin filosofi Petri Pietil\u00e4isen luennolla William Blakesta. William Blakessa (1757-1827) ei ollut mit\u00e4\u00e4n yksiselitteist\u00e4. H\u00e4n oli teologi ja n\u00e4kij\u00e4. Mutta ennenmuuta h\u00e4n oli oman aikansa hylk\u00e4\u00e4m\u00e4 profeetta, taiteilija ja runoilija. Ep\u00e4sovinnaisuudessaan ja vallankumouksellisuudessaan h\u00e4n muistutti suurta esikuvaansa Jeesusta. Libertiinisyydess\u00e4\u00e4n h\u00e4net n\u00e4htiin punaisena kuin ruusuinen aamu. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin vaarallisena anarkistina, koska h\u00e4n ajoi spontaania v\u00e4litt\u00f6myytt\u00e4. Ajattelijana h\u00e4n oivalsi miten ihminen pysyy salaisuutena itselleen, miten ihmisen ajatukset ovat alusta l\u00e4htien olleet ihmiselle itselleen k\u00e4tkettyj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>William Blakea voi ihmetell\u00e4 Helsingin kaupungin taidemuseossa. Blake koskettaa mytologiallaan, jossa pahuus saa paradoksaalisen roolin. Vai miten pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aktiivinen paha on parempi kuin passiivinen hyv\u00e4? Blake tutustuttaa ihmettelij\u00e4ns\u00e4 parinsadan vuoden takaiseen brittil\u00e4iseen maailmaan. H\u00e4nen vaikutuksensa jatkuu yh\u00e4 aikamme korkea- ja populaarikulttuurissa. William Blake edustaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ajankohtaisuutta kahdensadan vuoden takaa.<\/p>\n\n\n\n<p>En kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n Blaken ansiosta, mutta kuitenkin, nyt on vuoroni ollut ponnistaa brittil\u00e4iseen maailmaan Irlannin saarelle. Lumoava Irlanti on kiihdytt\u00e4nyt lukemmatomat kirjalijat ja taiteilijat luomisvimmaansa. Irlanti muistuttaa William Blakea monessa, sen totuus ei suinkaan ole yksi eik\u00e4 jakamaton. Se houkuttelee loputtomiin tulkintoihin, sen sateenkaarikin on t\u00e4yn\u00e4 vivahteita. Irlantia on yritetty selitt\u00e4\u00e4 sill\u00e4 mit\u00e4 se ei ole, sill\u00e4 harva kykenee ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen olemusta. Kelttil\u00e4inen melankolia tulee niin l\u00e4helle suomalaista alakuloa, ett\u00e4 v\u00e4liin niin sulavan sosiaaliset irlantilaiset tuntuvat meist\u00e4 miltei sukulaisilta. Ihmisten yst\u00e4v\u00e4llinen seurallisuus l\u00e4henee jopa savolaista sutjakuutta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 moni voi Irlannissa hetkeksi unohtaa suomalaisuutensa ja h\u00e4mm\u00e4sty\u00e4 miten hyvin kangertelevalla englannillakin voi tulla ymm\u00e4rretyksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Irlanti ei en\u00e4\u00e4 ole k\u00f6yhien ihmisten, tarinoiden eik\u00e4 tarujen saari. Muun Britannian imusssa Irlannista tuli jo 1973 EU:n j\u00e4sen. Aluepolitiikan kautta se on nostattanut itsens\u00e4 nopeaan taloudelliseen nousuun. Irlanti on EU:n saajamaiden k\u00e4rke\u00e4, jonka bruttokansantuotteesta nelj\u00e4 prosenttia lasketaan olevan muiden eurooppalaisten ansiota. EU:n tukianomousten laadinnassa irlantilaisten tiedet\u00e4\u00e4n olevan mestareita.<\/p>\n\n\n\n<p>W.B. Yeats n\u00e4ki jo vuosisadan alussa runossaan September 1913, ett\u00e4 &#8221;romanttinen Irlanti on kuollut ja kuopattu, laskettu samaan hautaan O`Learyn kanssa.&#8221; Irlannin lumoavaa romantiikkaa kuvaavat kuitenkin yh\u00e4 monet kirjalijat Heinrich B\u00f6llist\u00e4 Jyrki Vainoseen.<\/p>\n\n\n\n<p>Pohjois-Irlannin rauhanneuvotteluissa ansioitunut suomalainen valtiomies Harri Holkeri ihmettelee miten kuohuvan Irlannin hy\u00f6kyjen keskell\u00e4kin tavalliset ihmiset jaksavat sitoutua rauhaan ja rikastuttaa itse\u00e4\u00e4n monis\u00e4rm\u00e4isell\u00e4 kulttuurilla. Harri Holkeri ei sano miss\u00e4\u00e4n muualla kojhdanneensa niin lukuisia vierivieress\u00e4 olevia kirkkorakennuksia kuin Belfastissa. Vaikka katoliset, anglikaanit ja presbyteerit kiistelev\u00e4t katkerasti kesken\u00e4\u00e4n, levottomuuksien syyt nousevat uskonta enemm\u00e4n historiasta ja taloudesta.<\/p>\n\n\n\n<p>Saksalainen Heinrich B\u00f6ll oivalsi juuri Irlannissa kiireett\u00f6myyden voiman. Kun Jumala loi ajan, h\u00e4n teki sit\u00e4 tarpeeksi, vetoaa B\u00f6ll. Jos kadotamme kiireett\u00f6myytemme, syy ei ole ajan puutteessa vaan meiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4mme. Kirjallisuutemme k\u00e4rkeen kuluva Jyrki Vainonen ihailee irlantilaisten rentoa kiireett\u00f6myytt\u00e4. Vihre\u00e4ll\u00e4 sateen ja satujen saarella my\u00f6s luonto ja kulttuuri sulavat nautittavaksi ykseydeksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Ei siis ihme, ett\u00e4 William Blakessa ja Irlannissa on meille jotakin hyvin tuttua ja lumoavaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n<p>2000-04-20<\/p>\n\n\n\n<p>V\u00e4litt\u00f6m\u00e4n riemun vihre\u00e4 valtakunta<\/p>\n\n\n\n<p>Silm\u00e4 n\u00e4kee enemm\u00e4n kuin syd\u00e4n tiet\u00e4\u00e4. Maailma ei ole sit\u00e4, milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Nouse ja juo autuuttasi, sill\u00e4 kaikki sinusssa on pyh\u00e4\u00e4. Kerro minulle mik\u00e4 on ilo ja miss\u00e4 puutarhassa ilot asuvat. Miten on mahdollista, ett\u00e4 yksi ilo voi ime\u00e4 itseens\u00e4 toisen ilon. Kuitenkin suurin ilo on rakkaus. Pahinta ihmiselle olisi tulla sidotuksia kahleilla sellaiseen mit\u00e4 ei rakasta. Mill\u00e4 aistilla kananpoika v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ahneen haukan?<\/p>\n\n\n\n<p>N\u00e4m\u00e4 lauseet raapustin muistiin filosofi Petri Pietil\u00e4isen luennolla William Blakesta. William Blakessa (1757-1827) ei ollut mit\u00e4\u00e4n yksiselitteist\u00e4. H\u00e4n oli teologi ja n\u00e4kij\u00e4. Mutta ennenmuuta h\u00e4n oli oman aikansa hylk\u00e4\u00e4m\u00e4 profeetta, taiteilija ja runoilija. Ep\u00e4sovinnaisuudessaan ja vallankumouksellisuudessaan h\u00e4n muistutti suurta esikuvaansa Jeesusta. Libertiinisyydess\u00e4\u00e4n h\u00e4net n\u00e4htiin punaisena kuin ruusuinen aamu. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin vaarallisena anarkistina, koska h\u00e4n ajoi spontaania v\u00e4litt\u00f6myytt\u00e4. Ajattelijana h\u00e4n oivalsi miten ihminen pysyy salaisuutena itselleen, miten ihmisen ajatukset ovat alusta l\u00e4htien olleet ihmiselle itselleen k\u00e4tkettyj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>William Blakea voi ihmetell\u00e4 Helsingin kaupungin taidemuseossa. Blake koskettaa mytologiallaan, jossa pahuus saa paradoksaalisen roolin. Vai miten pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aktiivinen paha on parempi kuin passiivinen hyv\u00e4? Blake tutustuttaa ihmettelij\u00e4ns\u00e4 parinsadan vuoden takaiseen brittil\u00e4iseen maailmaan. H\u00e4nen vaikutuksensa jatkuu yh\u00e4 aikamme korkea- ja populaarikulttuurissa. William Blake edustaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ajankohtaisuutta kahdensadan vuoden takaa.<\/p>\n\n\n\n<p>En kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n Blaken ansiosta, mutta kuitenkin, nyt on vuoroni ollut ponnistaa brittil\u00e4iseen maailmaan Irlannin saarelle. Lumoava Irlanti on kiihdytt\u00e4nyt lukemmatomat kirjalijat ja taiteilijat luomisvimmaansa. Irlanti muistuttaa William Blakea monessa, sen totuus ei suinkaan ole yksi eik\u00e4 jakamaton. Se houkuttelee loputtomiin tulkintoihin, sen sateenkaarikin on t\u00e4yn\u00e4 vivahteita. Irlantia on yritetty selitt\u00e4\u00e4 sill\u00e4 mit\u00e4 se ei ole, sill\u00e4 harva kykenee ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen olemusta. Kelttil\u00e4inen melankolia tulee niin l\u00e4helle suomalaista alakuloa, ett\u00e4 v\u00e4liin niin sulavan sosiaaliset irlantilaiset tuntuvat meist\u00e4 miltei sukulaisilta. Ihmisten yst\u00e4v\u00e4llinen seurallisuus l\u00e4henee jopa savolaista sutjakuutta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 moni voi Irlannissa hetkeksi unohtaa suomalaisuutensa ja h\u00e4mm\u00e4sty\u00e4 miten hyvin kangertelevalla englannillakin voi tulla ymm\u00e4rretyksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Irlanti ei en\u00e4\u00e4 ole k\u00f6yhien ihmisten, tarinoiden eik\u00e4 tarujen saari. Muun Britannian imusssa Irlannista tuli jo 1973 EU:n j\u00e4sen. Aluepolitiikan kautta se on nostattanut itsens\u00e4 nopeaan taloudelliseen nousuun. Irlanti on EU:n saajamaiden k\u00e4rke\u00e4, jonka bruttokansantuotteesta nelj\u00e4 prosenttia lasketaan olevan muiden eurooppalaisten ansiota. EU:n tukianomousten laadinnassa irlantilaisten tiedet\u00e4\u00e4n olevan mestareita.<\/p>\n\n\n\n<p>W.B. Yeats n\u00e4ki jo vuosisadan alussa runossaan September 1913, ett\u00e4 &#8221;romanttinen Irlanti on kuollut ja kuopattu, laskettu samaan hautaan O`Learyn kanssa.&#8221; Irlannin lumoavaa romantiikkaa kuvaavat kuitenkin yh\u00e4 monet kirjalijat Heinrich B\u00f6llist\u00e4 Jyrki Vainoseen.<\/p>\n\n\n\n<p>Pohjois-Irlannin rauhanneuvotteluissa ansioitunut suomalainen valtiomies Harri Holkeri ihmettelee miten kuohuvan Irlannin hy\u00f6kyjen keskell\u00e4kin tavalliset ihmiset jaksavat sitoutua rauhaan ja rikastuttaa itse\u00e4\u00e4n monis\u00e4rm\u00e4isell\u00e4 kulttuurilla. Harri Holkeri ei sano miss\u00e4\u00e4n muualla kojhdanneensa niin lukuisia vierivieress\u00e4 olevia kirkkorakennuksia kuin Belfastissa. Vaikka katoliset, anglikaanit ja presbyteerit kiistelev\u00e4t katkerasti kesken\u00e4\u00e4n, levottomuuksien syyt nousevat uskonta enemm\u00e4n historiasta ja taloudesta.<\/p>\n\n\n\n<p>Saksalainen Heinrich B\u00f6ll oivalsi juuri Irlannissa kiireett\u00f6myyden voiman. Kun Jumala loi ajan, h\u00e4n teki sit\u00e4 tarpeeksi, vetoaa B\u00f6ll. Jos kadotamme kiireett\u00f6myytemme, syy ei ole ajan puutteessa vaan meiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4mme. Kirjallisuutemme k\u00e4rkeen kuluva Jyrki Vainonen ihailee irlantilaisten rentoa kiireett\u00f6myytt\u00e4. Vihre\u00e4ll\u00e4 sateen ja satujen saarella my\u00f6s luonto ja kulttuuri sulavat nautittavaksi ykseydeksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Ei siis ihme, ett\u00e4 William Blakessa ja Irlannissa on meille jotakin hyvin tuttua ja lumoavaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Papin puntari 2000-04-20 Silm\u00e4 n\u00e4kee enemm\u00e4n kuin syd\u00e4n tiet\u00e4\u00e4. Maailma ei ole sit\u00e4, milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Nouse ja juo autuuttasi, sill\u00e4 kaikki sinusssa on pyh\u00e4\u00e4. Kerro minulle mik\u00e4 on ilo ja miss\u00e4 puutarhassa ilot asuvat. Miten on mahdollista, ett\u00e4 yksi ilo voi ime\u00e4 itseens\u00e4 toisen ilon. Kuitenkin suurin ilo on rakkaus. Pahinta ihmiselle olisi tulla &hellip; <\/p>\n<p><a class=\"more-link btn\" href=\"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=457\">Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-457","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnitjaartikkelit","item-wrap"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/457","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=457"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/457\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":458,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/457\/revisions\/458"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=457"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=457"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=457"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}