Puntari 310800\u00a0Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
Oletteko panneet merkille miten pieni lapsi voi usein olla hurmaavaa. Muutaman vuoden ik\u00e4inen lapsi joka tepastelee omalla tavallaan, omaan tahtiinsa vaikuttaa niin kovin charmikkaalta ja hauskalta juuri siksi, ett\u00e4 h\u00e4n osaa olla sit\u00e4 mit\u00e4 on. H\u00e4n ei teeskentele, h\u00e4n ei osaa olla tietoinen itsest\u00e4\u00e4n vaan h\u00e4n on luonnostaan sit\u00e4 mit\u00e4 on. T\u00e4llainen teeskentelem\u00e4tt\u00f6myys vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 ja saa lapsen tuntumaan ihanalta. Kuinka suloinen h\u00e4n onkaan.<\/p>\n\n\n\n
Toisin on meid\u00e4n aikuisten kanssa. L\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina emme ole sit\u00e4 mit\u00e4 haluaisimme olla tai mit\u00e4 tunnemme olevamme. Aikuinen yritt\u00e4\u00e4 usein olla jotakin. Vaikkapa kun joku ottaa meist\u00e4 valokuvan, huomaamattamme j\u00e4ykistymme, muutumme muuksi. Poseeraaminen on yhdenlaista ep\u00e4aitoutta.<\/p>\n\n\n\n
Lapsenkaltaisuus kelpaa malliksi. Kastetilaisuudessa luetaan aina niinsanottu lastenevankeliumi, jossa kerrotan miten Jeesus suhtautui lapsiin. Antakaa heid\u00e4n tulla, Jeesus sanoi. Ja h\u00e4n otti heit\u00e4 syliins\u00e4, pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja siunasi heit\u00e4. Jeesus siunaa spontaaniuden, avoimuuden, aitouden, kaiken sen mit\u00e4 lapsi parhaimmillaan edustaa. My\u00f6s spontaanin kiukun, kyyneleet ja pettymykset, jotka lapsi ilmaisee aina avoimesti. Jos ihminen on liian tietoinen itsest\u00e4\u00e4n, h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 vieh\u00e4tysvoimansa.<\/p>\n\n\n\n
Olimme katsomassa syksyn avaukseksi Helsingin kaupunginteatterissa Neil Hardwickin poliittista farssia ministerin toilauksista. N\u00e4in Urho Kekkosen satavuotisjuhlan kunniaksi voi hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla pit\u00e4\u00e4 hauskaa vaikkapa politiikan kustannuksella. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Asko Sarkola esiintyy ministerin avustajana. Vaikka ulkonaisesti avustaja toimii poukkoilevan marionetin lailla, h\u00e4n on lopulta esimiest\u00e4\u00e4n nohevampi. Sarkolan luonnekuva politiikan tekij\u00e4st\u00e4 on hersyv\u00e4 ja todentuntuisen puhutteleva.<\/p>\n\n\n\n
Kerran Asko Sarkola opetti meille papeille esiintymisen saloja. N\u00e4yttelij\u00e4 kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 miten vaikeaa on olla el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla spontaani. Miten haastavaa onkaan esill\u00e4 olon ilo ja vaiva. Vaikka n\u00e4yttelij\u00e4 – tai vaikkapa pappi – osaisi kuinka hyvin asiansa, se ei viel\u00e4 riit\u00e4. Sanottava pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s osata ilmaista ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti, kuulijan kannalta l\u00e4heisesti.<\/p>\n\n\n\n
Esteettiset lainalaisuudet edellytt\u00e4v\u00e4t hienotunteisuutta, sit\u00e4 ett\u00e4 yleis\u00f6 voi samaistua ilmaisuun. Jos ei kykene t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n esteettisi\u00e4 muotoja, ei palvele yleis\u00f6\u00e4\u00e4n. Ei pappi voi esiinty\u00e4 h\u00e4iss\u00e4 tai hautajaisissa yksityishenkil\u00f6n\u00e4 vaan pappina. Makeilevat esiintyj\u00e4t – niit\u00e4kin meid\u00e4n virkakunnassamme valitettavasti on – eiv\u00e4t vahingoita vain itse\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s itse asia k\u00e4rsii.<\/p>\n\n\n\n
Ilmaisu syntyy t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Ei pid\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 olla sit\u00e4 mit\u00e4 ei ole, ylpe\u00e4 tai toiset luotaan sulkeva. Jos sulkee itsens\u00e4, kuulija ei voi samaistua. Jos ihminen on liian tietoinen itsest\u00e4\u00e4n, h\u00e4n kadottaa vieh\u00e4tysvoimansa. Siksi suodatettu tunne on usein matkalla jo j\u00e4\u00e4htynyt eik\u00e4 sytyt\u00e4 ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Sarkola rohkaisee my\u00f6s siet\u00e4m\u00e4\u00e4n kritiikki\u00e4. Sellainen esiintyj\u00e4, joka ei nostata laineita, on tavallisesti mit\u00e4\u00e4nsanomaton. Kritiikki\u00e4 ei tarvitse selitt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 pid\u00e4 puolustautua, kaikkein v\u00e4hiten saisi torjua sit\u00e4 tekosyill\u00e4. Omaa huonotuulisuuttaan ei pid\u00e4 panna toisten syyksi. Itsest\u00e4 lopulta kaikki riippuu. Sivistyneen ihmisen ensimm\u00e4inen ehto on olla hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella.<\/p>\n\n\n\n
Seurasimme mielenkiinnolla Urho Kekkosesta tehty\u00e4 kaksituntista televisio-ohjelmaa. Kekkosta niinkuin ei ket\u00e4\u00e4n muutakaan voi selitt\u00e4\u00e4 tyhjiin. J\u00f6rn Donner sanoi ohjelamassa rakkaudesta puhuttaessa, ett\u00e4 Kekkosen suurin rakkaus oli valta. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuus oli my\u00f6s k\u00e4ytt\u00f6voima, tavoitteellisuus voimanl\u00e4hde. Valta ja rakkaus ovat sisaruksia, valta on olemukseltaan aina eroottista. Siksi valta hurmaannuttaa usein vallattomuutta enemm\u00e4n. Pekka Hyv\u00e4rinen, uunituoreen Suomen mies-kirjan tekij\u00e4 , sanoi ohjelmassa, ett\u00e4 Sylvi ja Urho Kekkonen olivat valtapari. He rakensivat valtaa yhdess\u00e4. Sylvi Kekkosen kiteytys on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n: Lankkuaidan raosta n\u00e4kee minne vain, jos osaa katsoa oikein. Siin\u00e4 se on sanottu. Minne vain. Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puntari 310800\u00a0Veli-Matti Hynninen Oletteko panneet merkille miten pieni lapsi voi usein olla hurmaavaa. Muutaman vuoden ik\u00e4inen lapsi joka tepastelee omalla tavallaan, omaan tahtiinsa vaikuttaa niin kovin charmikkaalta ja hauskalta juuri siksi, ett\u00e4 h\u00e4n osaa olla sit\u00e4 mit\u00e4 on. H\u00e4n ei teeskentele, h\u00e4n ei osaa olla tietoinen itsest\u00e4\u00e4n vaan h\u00e4n on luonnostaan sit\u00e4 mit\u00e4 on. T\u00e4llainen … <\/p>\n