{"id":495,"date":"2000-08-08T15:16:00","date_gmt":"2000-08-08T12:16:00","guid":{"rendered":"https:\/\/hynninen.datalatu.fi\/?p=495"},"modified":"2023-05-07T15:17:16","modified_gmt":"2023-05-07T12:17:16","slug":"huonen-speili-ja-salattu-ihminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=495","title":{"rendered":"Huonen speili ja salattu ihminen"},"content":{"rendered":"\n
\"OCM-Suomenlahti<\/figure>\n\n\n\n

OCM-Suomenlahti tutustumassa Kansallisoopperaan Helsingiss\u00e4 2000<\/p>\n\n\n\n

Puntari 080900<\/p>\n\n\n\n

Kaksi kollegaa, kaksi kirjaa. Ensimm\u00e4inen kollega ojensi Jonas Menanderin kirjan Huoneen peilin. Aikaismemin en ollut kuullutkaan moisesta kirjasta. Olin ennakkoluuloinen, enk\u00e4 nyt uskonut saaneeni k\u00e4siini mit\u00e4\u00e4n j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4\u00e4 uutta. Onhan noita kirjoja pidelty, luettukin, tulipahan yksi kirja lis\u00e4\u00e4. Mutta miten k\u00e4vi?<\/p>\n\n\n\n

Mennnanderin kirja ei olekaan mik\u00e4 tahansa kirja. Se on ”pr\u00e4nd\u00e4tty” suomeksi jo 1699. Siit\u00e4 on otettu lukuisia painoksia, mutta nyt t\u00e4m\u00e4 on painettu ensimm\u00e4isen kerran sensuroimattomana. Se on kirjoitettu ”hyville kunniaksi ja ylist\u00f6kseksi, pahoille h\u00e4v\u00e4istykseksi ja hyvyyteen kehoitukseksi. Lyk\u00e4isest: opiksi kaikille jalommaksi.”<\/p>\n\n\n\n

No, t\u00e4m\u00e4 kirja kannatti ottaa k\u00e4teen jo aivan siit\u00e4kin syyst\u00e4, ett\u00e4 huomaisi kielen kehityksen. Kolmessa vuosisadassa ei ole muuttunut vain maailmanmeno, tekniikka, talous, liikkuminen vaan my\u00f6s kieli, tapamme ilmaista asioita, olla yhteydess\u00e4 toisiimme. ”Pelk\u00e4\u00e4 Herraa hellitt\u00e4m\u00e4tt. K\u00e4skyt kaikkein kaunehimmat pyyd\u00e4 panna syd\u00e4mehes. Sitten taiten tulet edes (=esiin), olletks s\u00e4\u00e4dys miss\u00e4s lienet. T\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n itsens rienn\u00e4, piispa, pappi ja prelaatti, suurin sankar taikk\u00b4 soldaatti, kauppamies ja talonpoika. Kuka kaikki lukee voikaan. Suurin, huonoin, frouva, herra, nuori, vanha , harmaaparta, mies ja vaimo, is\u00e4, \u00e4iti, v\u00e4vy, poika, mini\u00e4, t\u00e4ti, veli, sisar, piika, drenki, summass sanott`, joka henki.”<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 siis kolmesataa vuotta vanhaa suomea. Ja t\u00e4ysin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Vaikka kieli on muuttunut, uusia sanojakin on tullut, telvisiota ja k\u00e4nnyk\u00f6it\u00e4, sun muita. Silti vanha kieli tuntuu l\u00e4heiselt\u00e4 ja tutulta. Huonen speili on opetusrunoelma, joka suorin sanoin kuvaa kolmenvuosisadan takaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kirja kyll\u00e4 p\u00f6yhii taitamattomia is\u00e4nti\u00e4, kopeita em\u00e4nti\u00e4, laiskoja piikoja ja juomiseen vieh\u00e4ttyneit\u00e4 renkej\u00e4. Mutta on siell\u00e4 kuvausta ahkeristakin ihmisist\u00e4, mallitalonpojista, el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja t\u00f6ist\u00e4. Kirja paljastaa senkin, ett\u00e4 tuohon aikaan rohjettiin antaa ohjeita. Oli luonnollista, ett\u00e4 neuvottiin toisiaan ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, el\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin. Nyth\u00e4n sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n outona, jos joku \u2013 vaikkapa pappikin – ryhtyy antamaan ohjeita. Ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6jen lukeminenkin tuntuu vastenmieliselt\u00e4. Kyll\u00e4 min\u00e4 muutenkin osaan, \u00e4l\u00e4 puutu el\u00e4m\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n

Huoneen peili on v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n kielenk\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 ja ohjeittensa ansiosta arvokas kansanel\u00e4m\u00e4n kuvaus ja el\u00e4v\u00e4n kirjallisuuden ilamaus ajalta, jolloin suomeksi ei kovin paljon kirjoitettu.<\/p>\n\n\n\n

Toinen kollega pani k\u00e4teeni uunituoreen Owe Wikstr\u00f6min kirjan Salattu ihminen. T\u00e4m\u00e4 Wikstr\u00f6m on ruotsalainen uskonnonpsykologi, joka k\u00e4sittelee el\u00e4m\u00e4n syvimpi\u00e4 kysymyksi\u00e4 paranatavan keskustelun avulla. Huolenpito ja pohdinta ovat avainsanoja. Jo se ett\u00e4 el\u00e4ydymme kuulemaan mit\u00e4 toisella on sanottavaa, on toista kunnioittavaa huolenpitoa. Kuolema, k\u00e4rsimys ja el\u00e4m\u00e4ntarkoitus ovat pohdittavia asioita. Vaikka el\u00e4m\u00e4 on suuri salaisuus, se avaa kuitenkin avoimelle pohtijalle jotakin itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Wikstr\u00f6min kirja on kiinnostavaa luettavaa sielunhoitajalle, jonka ei suinkaan tarvitse olla psykoterapeutti. Sielunhoito voi olla terapeuttista, el\u00e4m\u00e4\u00e4 avaavaa, toista vahvistavaa, Jumalaan p\u00e4in suuntautuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kun pappi kerran tulee Jumalan nimess\u00e4 toisen ihmisen luo, olisi v\u00e4\u00e4rin j\u00e4\u00e4d\u00e4 puhumaan vain ihmisist\u00e4 jos pit\u00e4isi puhua Jumalasta. H\u00e4nell\u00e4 lopulta on el\u00e4m\u00e4n syvimm\u00e4n<\/p>\n\n\n\n

salaisuuden avain.<\/p>\n\n\n\n

Ihminen kaipaa vastauksia el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 salaisuuteen. El\u00e4m\u00e4ntarkoitusta on osattu aina kysy\u00e4. Vastauksia l\u00f6ytyy uskonnosta, tieteest\u00e4, taiteesta ja filosofiasta. Mit\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n osa-aluetta ei tarvitse ohittaa. Salaisuus on niin suuri, ett\u00e4 ammentajan ei tarvitse luulla l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vastauksia helpolla.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 kaksi kirjaa sytytt\u00e4v\u00e4t siksi, ett\u00e4 niiss\u00e4 ei ole tavanomaisia vastauksia, helppoja teit\u00e4, mutta niinh\u00e4n sanonta kuuluukin: mit\u00e4 vaikeampaa matkalla, sit\u00e4 mukavampaa perill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

OCM-Suomenlahti tutustumassa Kansallisoopperaan Helsingiss\u00e4 2000 Puntari 080900 Kaksi kollegaa, kaksi kirjaa. Ensimm\u00e4inen kollega ojensi Jonas Menanderin kirjan Huoneen peilin. Aikaismemin en ollut kuullutkaan moisesta kirjasta. Olin ennakkoluuloinen, enk\u00e4 nyt uskonut saaneeni k\u00e4siini mit\u00e4\u00e4n j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4\u00e4 uutta. Onhan noita kirjoja pidelty, luettukin, tulipahan yksi kirja lis\u00e4\u00e4. Mutta miten k\u00e4vi? Mennnanderin kirja ei olekaan mik\u00e4 tahansa kirja. Se … <\/p>\n

Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-495","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnitjaartikkelit","item-wrap"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/495","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=495"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/495\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":496,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/495\/revisions\/496"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=495"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=495"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=495"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}