{"id":497,"date":"2000-09-14T15:17:00","date_gmt":"2000-09-14T12:17:00","guid":{"rendered":"https:\/\/hynninen.datalatu.fi\/?p=497"},"modified":"2023-05-07T15:17:47","modified_gmt":"2023-05-07T12:17:47","slug":"sukellus-olympiarenkaaseen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=497","title":{"rendered":"Sukellus olympiarenkaaseen"},"content":{"rendered":"\n
\"Olympiavuoden<\/figure>\n\n\n\n

Melonta kuuluu lajina Enonkosken lomanviettoon<\/p>\n\n\n\n

papin puntari 140900<\/p>\n\n\n\n

Nyt ne taas r\u00e4j\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4yntiin. Ja eih\u00e4n el\u00e4m\u00e4 maistuisi milt\u00e4\u00e4n, jos sit\u00e4 ei saisi sulloa nelj\u00e4n vuoden v\u00e4lein viiden renkaan sis\u00e4\u00e4n. Aimoannos olympia-aatetta on kyll\u00e4 ajat sitten haihtunut taivaan tuuliin, mutta kisat kiinnostavat. Kyll\u00e4 kauppa k\u00e4y, media vinkuu ja urheilijat panevat parastaan. Olympiakisat ovat kirkkoakin vanhempi traditio, perinteess\u00e4 on aina kiinnostavaa j\u00e4nnitett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Alun alkaen kisat j\u00e4rjestettiin antiikin Kreikassa Zeuksen kunniaksi. Vanhimmat voittajaluettelot ovat per\u00e4ti vuodelta 776 eKr. V\u00e4lill\u00e4 kisat hiipuivat, lakkasivatkin virotakseen taas henkiin. Olympialaiset tulivat uudelleen Kreikan kautta (1896) tietoisuuteemme.<\/p>\n\n\n\n

Helsingin olympialaisista (1952) ja Armi Kuuselan misseydest\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi kansainv\u00e4lisyyden tuore lehti meid\u00e4n korpisuomalaisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kun Eeles Landstr\u00f6m (s.1932) kantoi maamme lippua Melbournessa (1956), meill\u00e4 oli tuohon aikaan jo voittajan ryhti\u00e4 ja kisanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n puhtia muillekin jaettavaksi.<\/p>\n\n\n\n

Olympialaisilla on my\u00f6s arvostelijansa. Tuike Alitalo nimitti Sydneyn kes\u00e4olympialaisia Suureksi Koettelemukseksi. H\u00e4n ei tarkoittanut suomalaisten urheilijoiden v\u00e4hi\u00e4 tavoitteita tai vaatimatonta menestyst\u00e4. H\u00e4nelle olympialaisista oli tullut painajainen, koska kisat j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4t normaalin el\u00e4m\u00e4nrytmin. Ty\u00f6t j\u00e4\u00e4v\u00e4t tekem\u00e4tt\u00e4, y\u00f6t nukkumatta ja kaikki menee kotona ja ty\u00f6paikoilla enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n sekaisin.<\/p>\n\n\n\n

Tuike Alitalo sanoo kuluvansa suomalaisten v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n, jonka henki ei salpaannu eik\u00e4 katse lasitu Pyhien Renkaiden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Vaikka kisoja ei voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 pakoon, ne voi ohittaa varustautumalla oikein. Joka kotiin pit\u00e4isi pyhitt\u00e4\u00e4 yksi O:lta rauhoitettu huone. Ummistamalla silm\u00e4ns\u00e4 voi suojautua meluisalta olympiavimmalta, v\u00e4linevalmistajien vy\u00f6rylt\u00e4 ja pakkovalvomisen vaatimuksilta. Hyv\u00e4 l\u00e4\u00e4ke voi olla my\u00f6s se, ett\u00e4 on kuuntelevinaan ja ymm\u00e4rt\u00e4vin\u00e4\u00e4n mit\u00e4 olympian villitsem\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isemme meille y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 selitt\u00e4\u00e4. Sopii ny\u00f6kytell\u00e4 ja olla my\u00f6ntyvin\u00e4\u00e4n, vaikka todellisuudessa ajattelisikin aivan muita asioita.<\/p>\n\n\n\n

Tunnen \u2013 toisin kuin Tuike A. – kuuluvani niihin, joille penkkiurheilu tuo kaivattua vaihtelua ja siunattua sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Uskon Tuike Alitalon olympiattoman el\u00e4m\u00e4n olevankin muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4, sill\u00e4 mit\u00e4 se sellainen el\u00e4m\u00e4 on mist\u00e4 puutuu pilke, piina, kilpailu ja j\u00e4nnitys? Olympialaisiin kuuluu ruumiinkulttuurin ja rahan lis\u00e4ksi paljon muuta kulttuuria, matkustamista ja ihmisten kohtaamista. Olisihan el\u00e4m\u00e4 aika k\u00f6yh\u00e4\u00e4, jos urheilun tuottama hurma ja huuto kokonaan puuttuisi. Vai mit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Meille jotka hyvin muistamme 1952:n Helsingin olympialaiset, on jo yksin siit\u00e4kin syyst\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt arvostava asenne urheiluun. Uudessa Jornalismikritiikin vuosikirja 2000:ssa Pertti Martiskainen ylist\u00e4\u00e4 hauskasti Formulandian H\u00e4kkis-hurmosta, jossa on oltava ”sek\u00e4 hanaa ett\u00e4 munaa.” Jos urheilun tuottama hurma katoaisi, elm\u00e4 latistuisi. Muistan miten Armi Kuusela aikanaan nostatti suomalaisten omanarvontunota. Joidenkin menestyminen on signaali siit\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4 me p\u00e4rj\u00e4\u00e4mme siin\u00e4 miss\u00e4 muutkin. Ja miksi emme p\u00e4rj\u00e4isi, kun meill\u00e4 kerran on sisua ja s\u00e4rm\u00e4\u00e4. On meill\u00e4 luonnetta ja lujuuttakin.<\/p>\n\n\n\n

Olympiakomitea on asettanut olypiajoukkueellemme kouluarvosanojen mukaiset tavoitteet. Nelj\u00e4 tai viisi mitalia on tyydytt\u00e4v\u00e4, kuusi tai seitsem\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 jo hyv\u00e4\u00e4, kymmenell\u00e4 mitalilla p\u00e4\u00e4sisimme jo kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4n. Mutta olypialaisissa onkin paljon enemm\u00e4n kysymys muusta kuin mitaleista. Rehti kilpailu, tappion kest\u00e4minen, toisten paremmuuden tunnustaminen ovat el\u00e4m\u00e4n etiikkaa vahvistavaa arvopohjaa. Ihminen aina eniten oppii tappioistaan ja virheist\u00e4\u00e4n. Se joka aina saavuttaisi tahtomansa ja t\u00e4ytt\u00e4isi unelmansa, ei lopulta taitaisi paljon el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vuosi 1952 oli meille k\u00e4\u00e4nnekohta.. Olympialaiset ja Armi Kuusela muuttuivat suomalaiseksi mytologiaksi. N\u00e4in voi k\u00e4yd\u00e4 Sydneyss\u00e4kin, jos vain haluamme katsella kisoja sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4. Bisnest\u00e4 ja kultaakin kalliimpaa on pilke ja urheiluun kuuluva leikki. Sukelletaan siis kisoihin iloisin ja vapain syd\u00e4min.<\/p>\n\n\n\n

Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Melonta kuuluu lajina Enonkosken lomanviettoon papin puntari 140900 Nyt ne taas r\u00e4j\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4yntiin. Ja eih\u00e4n el\u00e4m\u00e4 maistuisi milt\u00e4\u00e4n, jos sit\u00e4 ei saisi sulloa nelj\u00e4n vuoden v\u00e4lein viiden renkaan sis\u00e4\u00e4n. Aimoannos olympia-aatetta on kyll\u00e4 ajat sitten haihtunut taivaan tuuliin, mutta kisat kiinnostavat. Kyll\u00e4 kauppa k\u00e4y, media vinkuu ja urheilijat panevat parastaan. Olympiakisat ovat kirkkoakin vanhempi traditio, … <\/p>\n

Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-497","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnitjaartikkelit","item-wrap"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/497","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=497"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/497\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":498,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/497\/revisions\/498"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=497"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=497"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=497"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}