Papin puntari051000<\/p>\n\n\n\n
Jos sanat vaikuttaisivat aina tahdotulla tavalla, meill\u00e4 sanojen k\u00e4ytt\u00e4jill\u00e4 olisi el\u00e4m\u00e4 yht\u00e4 juhlaa.<\/p>\n\n\n\n
Jos aina saisimme sanottavamme perille, voisimme tuntea olomme oikeaksi ja itsemme t\u00e4rkeiksi. Mutta onko sanalla valtaa?<\/p>\n\n\n\n
Luin er\u00e4\u00e4n seurakunnan j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4st\u00e4 kirjallisuussarjasta, jonka otsikoksi on pantu ”Mink\u00e4 kirjoitin, sen kirjoitin.” Seurakunta on kutsunut paikalle kirjailijoita, taitelijoita, ja meit\u00e4 kirkonmiehi\u00e4 maistelemaan omia sanojamme ja miettim\u00e4\u00e4n niiden merkityst\u00e4. Yksi kutsutuista on kirjailija Torsti Lehtinen, joka \u2013 niin sanank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 kuin onkin \u2013 ei liioittele niiden merkityst\u00e4 H\u00e4n sanoo sanojen k\u00e4rsineen suorastaan vararikon. H\u00e4n sanoo tunteneensa miten riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 sanat usein ovat ilmaisemaan sen mit\u00e4 haluaisi sanoa. Vaikka olisi tahtoa jopa kyky\u00e4kin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa taitavasti, sana ei kuitenkaan n\u00e4yt\u00e4 purevan.<\/p>\n\n\n\n
Torsti Lehtinen pohtii miten kankeasti esimerkiksi sellaiset sanat kuin Jumala tai armo kertovat itse asiasta? Jumala on niin syv\u00e4 salaisuus ja armo niin avara, ett\u00e4 sanat eiv\u00e4t niit\u00e4 tavoita. Sanat loppuvat usein jo alkumetreill\u00e4. Huonosti valitut sanat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t vain ennakkoluuloja tai pakokauhua. Lehtinen vaatii, ett\u00e4 kuvan tekemisen kielto tulisi ulottaa koskemaan my\u00f6s Jumalasta kirjoittamista.<\/p>\n\n\n\n
Sanank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n pit\u00e4\u00e4kin suostua siihen, ett\u00e4 sanat kolhiutuvat matkalla. Lukija ottaa niist\u00e4 irti aivan muuta kuin mit\u00e4 kirjoittaja tai lausuja haluaisi sanoa. Kirjailija voi sanoa vain sen mink\u00e4 itse tuntee kokeneensa, lukijan oma kokemus voi ja saa olla aivan toisenlainen. Sanan k\u00e4ytt\u00e4minen parhaimmillaan voi olla vuoropuhelua toisten kanssa. Siit\u00e4 seuraa sitten jotakin uutta, enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Sanat eiv\u00e4t tyhjin\u00e4 palaja, jos ne synnytt\u00e4v\u00e4t keskustelua ja uutta vuorovaikutusta.<\/p>\n\n\n\n
Mieliajattelijani Roland Barthes vertaa teksti\u00e4 puupalaan. Jos ly\u00f6 naulan puupalaan, puun vastus on erilainen riippuen siit\u00e4 mihin kohtaan puuta naula isket\u00e4\u00e4n. Barthes anoo, ett puu ei ole isotrooppinen. Isotrooppinenhan tarkoittaa suuretta, jonka fysikaaliset vaikutukset ovat joka suuntaan samanlaiset. Mutta puu siis ei ole isotrooppinen eli sen vaikutus on eri kohdissa erilainen. Samoin on lausuttu sana, kirjoitettu teksti: reuna ja syd\u00e4nosa ovat arvaamattomia.<\/p>\n\n\n\n
Sanojen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 lankeaa isotrooppisuuden harhaan, jos h\u00e4n erehtyisi luulemaan sanojensa vaikuttavan tahtomallaan tavalla. Luulen meid\u00e4n pappien saarnojen yh\u00e4 liikaa vellovan isotrooppisuuden suossa. Puhumme ja puhumme ja sitten ihmettelemme kun sana ei vaikuta. Reunat ja syd\u00e4nosa ovat aina arvaamattomat.<\/p>\n\n\n\n
Barthes neuvoo astumaan uuteen rohkeasti. On uskaltauduttava totutun ulkopuolelle ja keskitytt\u00e4v\u00e4 reunoille. Siell\u00e4 ei useinkaan voi nojata valtaa eik\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n totunnaiseen vaan siell\u00e4 usein joutuu kohtaaman jotakin ennalta arvaamatonta. El\u00e4m\u00e4 joka elet\u00e4\u00e4n vallan suojeluksessa, ei synnyt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uutta. Vain uusi j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 tietoisuutta. Siksi maailmaa on j\u00e4rkytett\u00e4v\u00e4 ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4. My\u00f6s sanoilla. Ja ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 onkin sanan suurin mahti.<\/p>\n\n\n\n
Kielen viralliset instituutiot ovat vatvovia, m\u00e4rehtivi\u00e4 koneistoja. Iskelm\u00e4t ja mainokset toistavat samoja laulujaan. Mutta vasta niiden vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 koettava uusi merkitsee nautintoa. ( Barthes viittaa t\u00e4ss\u00e4 Freudiin, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 aikuisella ihmisell\u00e4 uutuuden usein muodostavan orgasmin edellytyksen.)<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s arvot ovat puukonter\u00e4ll\u00e4. S\u00e4\u00e4nt\u00f6 on ep\u00e4kohta, poikkeus on nautinto. Siksi poikkeavuus ja poikkeus on usein tavanomaisuutta vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4. Mik\u00e4 tahansa mieluummin kuin s\u00e4\u00e4nt\u00f6, j\u00e4rjestelm\u00e4, tavanomaisuus. Olen kuullut jazzmusiikkia perusteltavan juuri sen yll\u00e4tt\u00e4vyydell\u00e4. Siin\u00e4 on toisenlaisen ajattelutavan rakenne, t\u00e4ynn\u00e4 yll\u00e4tyksi\u00e4 ja suunnanmuutoksia. Se on kaukana harmoniasta. puuttuu muutos ja yll\u00e4tykset, se muuttuu ik\u00e4vystytt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
Onkin syyt\u00e4 punnita sanojen lis\u00e4ksi my\u00f6s tekojaan itsekritiikki\u00e4 unohtamatta.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari051000 Jos sanat vaikuttaisivat aina tahdotulla tavalla, meill\u00e4 sanojen k\u00e4ytt\u00e4jill\u00e4 olisi el\u00e4m\u00e4 yht\u00e4 juhlaa. Jos aina saisimme sanottavamme perille, voisimme tuntea olomme oikeaksi ja itsemme t\u00e4rkeiksi. Mutta onko sanalla valtaa? Luin er\u00e4\u00e4n seurakunnan j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4st\u00e4 kirjallisuussarjasta, jonka otsikoksi on pantu ”Mink\u00e4 kirjoitin, sen kirjoitin.” Seurakunta on kutsunut paikalle kirjailijoita, taitelijoita, ja meit\u00e4 kirkonmiehi\u00e4 maistelemaan omia … <\/p>\n