{"id":533,"date":"2000-12-20T15:27:00","date_gmt":"2000-12-20T13:27:00","guid":{"rendered":"https:\/\/hynninen.datalatu.fi\/?p=533"},"modified":"2023-05-07T15:28:03","modified_gmt":"2023-05-07T12:28:03","slug":"riemuvuonna-harkain-ja-aasein-kanssa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=533","title":{"rendered":"Riemuvuonna h\u00e4rk\u00e4in ja aasein kanssa"},"content":{"rendered":"\n

Kolumni 22.12.2000<\/p>\n\n\n\n

\"aasi\"\/<\/figure>\n\n\n\n

On hauska huomata miten vuosien lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 joulujen v\u00e4lit kummasti lyhenev\u00e4t. Vastahan oli joulu ja joko taas. Kunhan t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 muutama vuosi vier\u00e4ht\u00e4\u00e4, niin t\u00e4m\u00e4n laskuopin mukaan el\u00e4m\u00e4 alkaa olla en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 joulua.<\/p>\n\n\n\n

Entinen seurakuntalaiseni Esko Koivu Helsingin Kulosaaresta julkaisi muutama vuosi sitten jouluksi kirjan, jossa h\u00e4n kertoo amerikkalaisesta joulunvietosta. Joulugl\u00f6gej\u00e4 ja kakkuja, v\u00e4rej\u00e4 ja makuja Suomea enemm\u00e4n. Koreat kuuset, v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t joulukirkot, ruokaakin runsaasti tarjolla, mutta ei lainkaan niin raskasta ylensy\u00f6nti\u00e4 kuin meill\u00e4 Suomessa. Aitoon amerikkalaiseen tapaan pannaan sadut joulukortitkin esille, n\u00e4ytille seinille tai p\u00f6ydille. Jokainen saa n\u00e4hd\u00e4 miten meill\u00e4 jouluna.<\/p>\n\n\n\n

Esko Koivu Nashvillessa ennakoi jo silloin kaimaansa Esko Ahoa Harvardissa. Esko kuin Esko.<\/p>\n\n\n\n

George Bush ja Al Gore olivat tuohon aikaan viel\u00e4 keskenkasvuisia pojanviikareita. Sen sijaan amerikkalaisen unelman kiintot\u00e4hti Elvis Presley teki jo vahvasti tuloaan. Sattumalta Elvis k\u00e4vi joulun alla juuri Nashvillessa puristamassa Esko Koivun k\u00e4tt\u00e4. Elvis ja Urho (Kekkonen) olivat tuona jouluna (1957) viel\u00e4 kuningastiens\u00e4 alkutaipaleella. Showbisnes ja yhdentyv\u00e4 Eurooppa vasta tekiv\u00e4t tuloaan Suomeen, maaltamuutto Helsinkiin ei ollut viel\u00e4 r\u00e4j\u00e4ht\u00e4nyt k\u00e4siin, ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00e4hi\u00f6t\u00e4 ei ollut ehtinyt viel\u00e4 nousta Kontulaan. Moni muistaa tuona jouluna p\u00e4\u00e4sseens\u00e4 viel\u00e4 rekipelill\u00e4 joulukirkkoon. Yst\u00e4v\u00e4ni Koivu kertoo kokeneensa my\u00f6s amerikkalaisen joulun jazzit ja bluesit, osaavathan amerikkalaiset tuottaa muitakin kuin jouluniloja meit\u00e4 j\u00e4ykk\u00e4niskaisia suomalaisia kekseli\u00e4\u00e4mmin.<\/p>\n\n\n\n

Joululla on pitk\u00e4 muisti. Moni tavoittelee huomaamattaan lapsuutensa joulutunnelmaa. Kuten Umberto Eco kirjassaan Ruusun nimi kertoo miten jumalaista olisi, jos ihmisell\u00e4 olisi v\u00e4h\u00e4nkin parempi muisti. Muisti on Jumalan lahja. Mutta yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s se, ett\u00e4 voi unohtaa ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taakseen taakaksi kasvaneet harmit. Kohtaamansa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ja suvaitsemattomuuden saa upottaa meren syvyyksiin. Joulu muistuttaa, ett\u00e4 n\u00e4iden unohtaminen on aina syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kunniassa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n joulun el\u00e4imiksi nostan h\u00e4r\u00e4n ja aasin. Legendan mukaan kaikki el\u00e4imet olisivat halunneet p\u00e4\u00e4st\u00e4 jouluseimelle, ja tarjosivat ”palvelujaan” enkeli Gabrieleille joka oli portinvartijana. Leijona uskoi uljaudellaan ja voimallaan ansaitsevan paikkansa seimelt\u00e4 ja lupasi turvallisuutta. Mutta Gabriel torjui tarjouksen koska piti leijonaa liian itsetietoisena. Kettu puolestaan lupasi varastaa naapurikylist\u00e4 kaikki kananpojat ja ilmoitti voivansa taata pyh\u00e4n perheen ruokatalouden. H\u00e4net Gabriel torjui liian ep\u00e4luotettavana. Uljaskaulainen riikinkukko p\u00f6yhisteli ja luapaili siin\u00e4 seuraavan ka lupasi somistaa ja koristaa tallin edustuskuntoon. Mutta Gabriel piti h\u00e4nt\u00e4 liian itserakkaana. Kaikki vuorollaan k\u00e4viv\u00e4t tarjoutumassa, mutta yksik\u00e4\u00e4n ei l\u00e4p\u00e4issyt Gabrielin vaatimusta. Lopulta Gabrielin silm\u00e4 osui kedon reunalla k\u00e4yskentelev\u00e4\u00e4n h\u00e4rk\u00e4\u00e4n ja aasiin. \u2013 Ettek\u00f6 ole lainkaan kiinnostuneita seimipaikastanne, uteli Gabriel heilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

No, mieluusti tulisimme, mutta kun meill\u00e4 ole juuri mit\u00e4\u00e4n ansioita. Korkeintaan voisimme h\u00e4nn\u00e4ll\u00e4mme huiskia k\u00e4rp\u00e4si\u00e4 tallista, mutta seh\u00e4n on niin kovin vaatimatonta, he sanoivat p\u00e4\u00e4 painuksissa. Mutta Gabriel innostuikin heist\u00e4 ja sanoi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 asenne edustaa oikeaa joulua. \u2013Otan teid\u00e4t seimelle, lupasi Gabriel. Ja siit\u00e4 l\u00e4htien h\u00e4rk\u00e4 ja aasi ovat kuuluneet seimiasetelmaan l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ist\u00e4 kahdesta olen t\u00e4m\u00e4n RIEMVUODEN joulun el\u00e4imeksi valinnut aasin. Ei aasi ole sen hyv\u00e4- tai huonomuistisempi kuin muutakaan lajitoverinsa, mutta se p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 ahdasmieliset ihmiset mennen tulleen. Raamattu puhuu my\u00f6s Bileanin aassista, joka tunsi ihmist\u00e4 paremmin my\u00f6s Jumalan tahdon. Jesajan kirjassa h\u00e4r\u00e4n ja aasin kerrotaan tuntevan is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 paremmin kuin kuin Israelin kansa Jumalansa. Aasista l\u00f6ytyy my\u00f6s lempeytt\u00e4 ja n\u00f6yryytt\u00e4 paljon enemm\u00e4n kuin ahdasmielisest\u00e4 ihmisest\u00e4. Tyhminkin aasi p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 huumorintajuttoman ja suvaitsemattoman ihmispolon. Pahinta olisi ryhty\u00e4 p\u00e4sm\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n toisen uskoa ja viel\u00e4 pahempaa antaa toisen tuneta, ett\u00e4 olet ”senkin aasi”.<\/p>\n\n\n\n

Ei siis ihme, ett\u00e4 enkeli Gabriel kelpuutti seimelle h\u00e4r\u00e4n ja aasin \u2013 el\u00e4inkunnan huumorintajuisimmat edustajat. Aasilla venyy pinna, eik\u00e4 sen selk\u00e4k\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4st\u00e4 katkea. Kyll\u00e4 se notkuu kun pilkatut ja naurunalaiset k\u00f6mpiv\u00e4t sen selk\u00e4\u00e4n virkist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n. Lyhytjalkaisena se on k\u00f6mpel\u00f6kin, mutta taittaa turvallisesti matkaa vaikeakulkuisessakin maastossa. Aasi on aina luotettava. Eik\u00e4 sen sel\u00e4st\u00e4 putoa korkealta. H\u00e4r\u00e4st\u00e4 puolestaan s\u00e4teilee turvallista l\u00e4mp\u00f6h\u00f6yty\u00e4. On aivan varmaa ett\u00e4 h\u00e4rk\u00e4m\u00e4iselle kosteakielelle l\u00f6ytyy aina k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kielentaitoja n\u00e4et tarvitaan moneen muuhunkin kuin puhumiseen tai vierasmaalaisten kohtaamiseen.<\/p>\n\n\n\n

Joulu on sek\u00e4 hyv\u00e4- ett\u00e4 huonomuististen juhla. Se ei yll\u00e4t\u00e4 vain taipuisuudellaan ja l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4\u00e4n vaan my\u00f6s anteeksiantamuksellaan ja rakkaudellaan. Seimest\u00e4 kasva pelastus koko maailmalle. Kuten runoilija sanoo: jokaisella on oikeus vastasyntyneen lailla jakaa paimenten ja el\u00e4inten kanssa joulun ilo ja ihmetys. Vaikka ei olisi tilaa majatalossa, kukaan ei j\u00e4\u00e4 joulusta ulkopuoliseksi, sill\u00e4 joulun on eniten juuri ulkopuolisten juhla.<\/p>\n\n\n\n

Samaan joulupotrettiin mahtuvat aasein ja h\u00e4rk\u00e4in kanssa my\u00f6s it\u00e4maan viisaat kuninkaat ja tietenkin ne kuuluisat Herran enkelit. Jouluenkeli ottaa itsens\u00e4 joulunkevyesti. Joulu yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 ottamalla huomioon juuri pienimm\u00e4t, mutta my\u00f6s suuret, my\u00f6s el\u00e4imet siin\u00e4 miss\u00e4 ihmisetkin. Koko luomakuntaa, kun Jeesus saapuu.<\/p>\n\n\n\n

Rient\u00e4k\u00e4\u00e4mme siis talliin t\u00e4t\u00e4 ihmett\u00e4 katsomaan. Kumartukaamme. Ja juhlikaamme!<\/p>\n\n\n\n

Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kolumni 22.12.2000 On hauska huomata miten vuosien lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 joulujen v\u00e4lit kummasti lyhenev\u00e4t. Vastahan oli joulu ja joko taas. Kunhan t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 muutama vuosi vier\u00e4ht\u00e4\u00e4, niin t\u00e4m\u00e4n laskuopin mukaan el\u00e4m\u00e4 alkaa olla en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 joulua. Entinen seurakuntalaiseni Esko Koivu Helsingin Kulosaaresta julkaisi muutama vuosi sitten jouluksi kirjan, jossa h\u00e4n kertoo amerikkalaisesta joulunvietosta. Joulugl\u00f6gej\u00e4 ja kakkuja, v\u00e4rej\u00e4 … <\/p>\n

Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-533","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnitjaartikkelit","item-wrap"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/533","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=533"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/533\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":534,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/533\/revisions\/534"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=533"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=533"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=533"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}