Papin puntari 13.1.1999<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4 Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti joulun viepi. Nuutin nuppu, joulun loppu. Kev\u00e4t on jo nupullaan, katse k\u00e4\u00e4ntyy auringon ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isen suuntaan. Joulu on auttamattomasti takana.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4h\u00e4n tammikuun 15. P\u00e4iv\u00e4\u00e4n liittyy merkiilisen miehen muisto. Raamatussa ja kirkon historiassa esiintyvist\u00e4 pyhist\u00e4 miehist\u00e4 yksi kummallisin on Koju-Johannes. H\u00e4nen tarinansa l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 somasti n\u00e4in talvipakksilla, joten kerrottavahan se on.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4t\u00e4 Johannesta ei pid\u00e4 soteka Raamatun mmuihin lukuisiin Johanneksiin. H\u00e4n ei ole Johannes Kastaja eik\u00e4 evankelista Johannes vaan h\u00e4n on 400-luvulla el\u00e4nyt konstantinopolilainen korkan virkamiehen poika. Rahaa ja puitetta piisasi. Kotitalo oli komea, perheen toimentulo yl\u00e4luokkaisen turvattu, ei siis huolta huomisesta.<\/p>\n\n\n\n
Mutta Johannekselle t\u00e4m\u00e4 ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Koulupoikana h\u00e4n oli tutustunut vaeltelevaan munkkiin, joka \u00e4lkki\u00e4 ilmestyi koulun pihalle kertomaan heille toisenlaisesta el\u00e4m\u00e4ntavasta. Ja Johannes innostui munkin lupaamasta toisenlaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja liittyi seuraan.Ei h\u00e4n v\u00e4litt\u00e4nyt kertoa l\u00e4hd\u00f6st\u00e4\u00e4n edes vanhemmilleen vaan sy\u00f6ksyi suinp\u00e4in munkin maailmoihin.<\/p>\n\n\n\n
Vaeltaja-munkki vei Johanneksen luostariin, jossa h\u00e4n joutui raskaisiin t\u00f6ihin, n\u00f6yryyden ja ahkeruuden t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4lle tielle. Luostarinjohtaja igumeni ihm,ettelei miten tunnollisesti Johannes t\u00e4ytti kaikki h\u00e4nelle uskotut teht\u00e4v\u00e4t, h\u00e4n paastosi, rukoili ja kilvoitteli aidon munkin lailla. Kuuden vuoden kuluttua Johannesta alkoi kuitenkin koti-ik\u00e4v\u00e4 vaivata ja ennenmuuta se ettei h\u00e4n ollut kertonut vanhemmilleen l\u00e4hd\u00f6st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4isen taistelun j\u00e4lkeen h\u00e4n sai vihdoin igumenilta luvan palata kotiin Konstantinopoliin. My\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla h\u00e4n saapui korkean kotitalon portille, mutta ovi oli jo kiinnieik\u00e4 koputuksiin vastattu. Niinp\u00e4h\u00e4n r\u00e4ttiv\u00e4syneen\u00e4 ja r\u00e4\u00e4syisen\u00e4 nukahti kotitalonsa portille kunne aamulla portinvartija l\u00f6ysi portinmielest\u00e4 h\u00e4net kurjan kerj\u00e4l\u00e4isen oloisena.<\/p>\n\n\n\n
Vartija h\u00e4tisteli, mutta Johannes anoi armoa. ”Anna minun olla t\u00e4ss\u00e4, kun muuta paikkaa ei minulla ole”, ”vetosi Johannes. Portinvartija heltyi ja Johannes otti vastaan ohikulkejoilta almuja. My\u00f6s talonv\u00e4elt\u00e4 liikeni v\u00e4liin runsaastikin t\u00e4lle s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4lle oliolle. Ja jos sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 tuli runsaasti Johannes jakoi sen aidoille kerj\u00e4l\u00e4isille ja tyytyi itse leiv\u00e4nmurusiin, sill kluostarissa h\u00f6n oli oppinut selviytym\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vartija vihasi v\u00e4liin t\u00e4t\u00e4 kynnykselle juuttunutta tuntematonta, mutta ei osannut h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 poiskaan, niin s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytti Johannes. Niinp\u00e4 vartija kyh\u00e4si Johannekselle kulman taakse pihan puolelle pienen kojun, jossa kurja miespolo sai rauhassa piileksi\u00e4. Siin\u00e4 h\u00e4n asui kuusi vuotta.<\/p>\n\n\n\n
Ja sitten tapahtui ihme. Y\u00f6ll\u00e4 ilmestyi h\u00e4nelle enkeli, joka sanoi, ett\u00e4 kolmen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 on h\u00e4nen siirrytt\u00e4v\u00e4 paratiisin puolelle, toiseen todellisuuteen. Ennen kuolemaansa Johannes kuitenkin halusi kohdata viel\u00e4 vanhempansa ja h\u00e4n pyysi heilt\u00e4 audienssia. Talon rikas em\u00e4nt\u00e4 suostui vihdoin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kurjan kulkijan pyynn\u00f6n ja tuli nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 nyrpist\u00e4en paikalle. Johannes kertoi em\u00e4nn\u00e4lle kuolevansa pia, mutta sit\u00e4 ennen h\u00e4n halusi ojentaa \u00e4idilleen Raamatun.<\/p>\n\n\n\n
Samasssa silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 her\u00e4si \u00e4idiss\u00e4 ep\u00e4ilys, t\u00e4ss\u00e4 on jotakin outoa. \u00c4iti ei viel\u00e4 tunetenut popikaansa Johannesta, mutta h\u00e4n muisti ett\u00e4oli oli lahjoittanut aikoinaan seitsemvuotislahjaksi pojalleen samanlaisen Raamatun. Mist\u00e4olet saanut t\u00e4m\u00e4n kirjan?, tiukkasi hieno nainen.<\/p>\n\n\n\n
Ja Johannes tunnusti: ”Sain sen sinulta, rakas \u00e4iti.” Silloin \u00e4iti tunsi poikansa ja seuraava y\u00f6 juhlitiin yhdess\u00e4 koko talonv\u00e4en kanssa pojan l\u00f6ytymist\u00e4. Se oli j\u00e4lleenn\u00e4kemisen ja eron juhla, sill\u00e4 seuraavana y\u00f6n\u00e4 Pyh\u00e4 Johannes p\u00e4\u00e4si oikeaan kotiin.<\/p>\n\n\n\n
Tammikuun viidestoista on Johanneksen ja kaikkien kotiin kaipaavien juhlap\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 13.1.1999 Hyv\u00e4 Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti joulun viepi. Nuutin nuppu, joulun loppu. Kev\u00e4t on jo nupullaan, katse k\u00e4\u00e4ntyy auringon ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isen suuntaan. Joulu on auttamattomasti takana. T\u00e4h\u00e4n tammikuun 15. P\u00e4iv\u00e4\u00e4n liittyy merkiilisen miehen muisto. Raamatussa ja kirkon historiassa esiintyvist\u00e4 pyhist\u00e4 miehist\u00e4 yksi kummallisin on Koju-Johannes. H\u00e4nen tarinansa l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 somasti n\u00e4in talvipakksilla, joten … <\/p>\n