Papin puntari 27.1.1999<\/p>\n\n\n\n
Saksalainen tutkiva journalisti G\u00fcnther Wallraff kertoo miten kirjailija Heinrich B\u00f6ll (1917-1985) teki h\u00e4neen pelottomuudessaan suuren vaikutuksen. Wallraffista tuli n\u00e4et aseistakielt\u00e4ytyj\u00e4 ja yhteiskunnan vastarannankiiski oikeastaan sattumalta. H\u00e4nen vakaumuksellisesta syyst\u00e4 tekem\u00e4ns\u00e4 anomus my\u00f6h\u00e4styi ja h\u00e4n joutui ”pakkomankeliin”, jossa h\u00e4net yritettiin pakottaa tarttumaan aseeseen keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
G\u00fcnter Walraffista tuli Saksan yksi tunnetuimmista journalisteista, jonka ty\u00f6t\u00e4 ovat ohjanneet pelottomuus, ep\u00e4muodollisuus, ihmisrakkaus, globaali liikkuvuus ja uteliaisuus. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 voi tehd\u00e4 hyvin vain antautumalla siihen kokonaan, kohtaamalla ongelmat, el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pi sit\u00e4 mist\u00e4 kirjoittaa. Heinrich B\u00f6llin kirjoista huokuu t\u00e4m\u00e4 sama henki.<\/p>\n\n\n\n
Oikeastaan arkkipiispa Jukka Paarma puhui hyvin wallraffilaisittain kun h\u00e4n jakoi kirkon tiedonv\u00e4lityspalkinnon Riittasisko R\u00e4ikkeelle. T\u00e4m\u00e4 vuosittain jaettava palkinto luo samalla aina mahdollisuuden punnita kirkon viestinn\u00e4llist\u00e4 tilaa ja kysy\u00e4 miten hyvin tai huonosti olemme tietoa jakaneet.<\/p>\n\n\n\n
Paarma muistutti miten papin pit\u00e4isi rukouksesta puhumisen sijasta johtaa seurakuntalaisensa rukoukseen. Journalistinkaan ei pit\u00e4isi vain kertoa asioista vaan h\u00e4nen pit\u00e4isi saada lukijansa her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, ottamaan kantaa ja toimimaan. Siksi asioiden esittely ei riit\u00e4, ne pit\u00e4\u00e4 ”el\u00e4\u00e4 l\u00e4pi”, niiden pit\u00e4\u00e4 kolahtaa eli tulla omakohtaisesti todeksi.<\/p>\n\n\n\n
Jukka Paarma oli kaivanut esimerkiksi kirkkoherra Jussi Talasniemen ja professori Luri Haikolan k\u00e4ym\u00e4n keskustelun. Kun Talasniemi nuorena pappina oli miettinyt miten rippikoululaisille tulisi opettaa rukouksesta, sattumalta juuri silloin h\u00e4nelle soitti etiikan professori Lauri Haikola. ”Mit\u00e4 min\u00e4 niille sanon rukouksesta”, kysyi pappi professorilta.<\/p>\n\n\n\n
”\u00c4l\u00e4 sano mit\u00e4\u00e4n. Vie ne kirkon alttarin eteen ja lue niille psalmeja. Eih\u00e4n kirkko ole teoriaa vaan praktiikkaa”, vastasi Lauri Haikola. Vastaus oli samansuuntainen mihin filosofi Ludwig Wittgenstein neuvoo: ”\u00c4l\u00e4 kysy sanan merkityst\u00e4. Kysy sen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.”<\/p>\n\n\n\n
Uusi arkkipiispamme muistutti t\u00e4ll\u00e4 esimerkill\u00e4 siit\u00e4 miten seurakunnassa pit\u00e4isi rohjeta el\u00e4\u00e4. Sen sijaan ett\u00e4 puhuisimme Jumalasta, pit\u00e4isikin ohjata k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n katse Jumalaan p\u00e4in. Rukouksesta puhumisen sijaan tulisi rukoilla, huutaa Jumalan puoleen, k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Jumalaan p\u00e4in vajkka hiljaa ja huokaillen..<\/p>\n\n\n\n
Media jahtaa usein muutoksia, ristiriitoja, katastrofeja, onnettomuuksia, se on v\u00e4hemm\u00e4n kiinnostunut kirkon p\u00e4\u00e4uutisesta, siit\u00e4 ett\u00e4 Jumala on todellisuutta ja el\u00e4\u00e4 meid\u00e4n keskell\u00e4mme. Vaikka se ei ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina raflaavaa ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kirkon viestinn\u00e4ss\u00e4 tulisi kuitenkin, kaiken uhallakin, keskitty\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n katse Jumalaan p\u00e4in. Jumalan salaisuuksia ei voi aavistaa muutoin kuin el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jumalallisessa todellisuudessa, el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pi niit\u00e4 salaisuuksia, joihin Jumala itse on k\u00e4tkeytynyt.<\/p>\n\n\n\n
Olen t\u00e4h\u00e4n paarmalaiseen ajatuskulkuun t\u00f6rm\u00e4nnyt usein my\u00f6s toimittaessani radiohartauksia. Olen miettinyt miten Jumalasta puhumisen sijasta voisin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kuulijoiden p\u00e4\u00e4t Jumalaan p\u00e4in. Miten radion tai sanomalehtien v\u00e4lityksell\u00e4 voisi aidosti rukoilla? Miten nykyist\u00e4\u00e4 pelastussanomaa niille ihmisille, joille median v\u00e4lityksell\u00e4 yrit\u00e4n puhua.<\/p>\n\n\n\n
Luulen, ett\u00e4 Riittasisko R\u00e4ike (entinen Jukkala-Benisch) sai palkintonsa pitk\u00e4lle siksi, ett\u00e4 h\u00e4n on ohjelmissaan el\u00e4nyt evankeliumia todeksi. Se ei ole ollut vain kalliin asian esill\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 vaan ilosanomasta iloitsemista. Lehden lukija tai television katsoja erottaa kyll\u00e4 aidon ep\u00e4aidosta. G\u00fcnther Wallaraff sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nen korkeakoulujaan ovat olleet tehtaat ja y\u00f6majat. Siksi ei ole ihme ett\u00e4 h\u00e4n yllytt\u00e4\u00e4 olemaan pelottomasti utelias. On annettava itsens\u00e4 kokonaan siihen mit\u00e4 tekee.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 27.1.1999 Saksalainen tutkiva journalisti G\u00fcnther Wallraff kertoo miten kirjailija Heinrich B\u00f6ll (1917-1985) teki h\u00e4neen pelottomuudessaan suuren vaikutuksen. Wallraffista tuli n\u00e4et aseistakielt\u00e4ytyj\u00e4 ja yhteiskunnan vastarannankiiski oikeastaan sattumalta. H\u00e4nen vakaumuksellisesta syyst\u00e4 tekem\u00e4ns\u00e4 anomus my\u00f6h\u00e4styi ja h\u00e4n joutui ”pakkomankeliin”, jossa h\u00e4net yritettiin pakottaa tarttumaan aseeseen keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. G\u00fcnter Walraffista tuli Saksan yksi tunnetuimmista journalisteista, jonka … <\/p>\n