Papin puntari 4.2.1999<\/p>\n\n\n\n
Miten komea – mutta samalla lyhyt – on kohu-uutisen el\u00e4m\u00e4nkaari. Viestint\u00e4tutkija Ulla- Maija Kivikuru arvelee, ett\u00e4 Sonera-paukut ja Sundqvist-jupakat ovat kyll\u00e4 aikansa olleet otsikoissa, mutta kovankin uutisen el\u00e4m\u00e4nkaari on sittenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n lyhyt.<\/p>\n\n\n\n
Sek\u00e4\u00e4n ei pahemmin en\u00e4\u00e4 suomalaista hetkauttaisi, jos ykk\u00f6spoliitikkomme lent\u00e4isi jonnekin veroparatiisiin mukanaan Suomen valtion kassa ja \u2018v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u2019 puolueen ministerin vaimo. Kolme palstaa, kotimaansivuin yl\u00e4laita ja homma olisi sill\u00e4 kuitattu. Politiikka on niin likaista peli\u00e4, ett\u00e4 siit\u00e4 ei kannata liiemmin kirjoitella. N\u00e4in tuumailee viestint\u00e4guru.<\/p>\n\n\n\n
Saksassa t\u00f6rm\u00e4sin kirjaan Onko politiikka viel\u00e4 pelastettavissa? (Ist die Politik noch zu retten?) Kirjassa tunnetut saksalaiset pohtivat totuuden ja vapauden suhdetta. Totuus voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vapaudesta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4. Mutta mk\u00e4 ei tee vapaaksi, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole totuudellista. Siis onko politiikka viel\u00e4 pelastettavissa?<\/p>\n\n\n\n
Suomessakin tunnettu teologi J\u00fcrgen Moltman punnitsee t\u00e4ss\u00e4 kirjassa vapauden suhdetta yhteis\u00f6llisyyteen. Mit\u00e4 vapautta se sellainen on jos ajattelee vain itse\u00e4\u00e4n ja omia mahdollisuuksiaan, mutta el\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 irralliseksi eletyst\u00e4 todellisuudesta. Moltman tarkastelee ihmisen vapautta kolmesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ensinn\u00e4kin vapaus on aina vallank\u00e4yt\u00f6n v\u00e4line. Toiseksi vapautta ei voi irrottaa yhteis\u00f6llisyydest\u00e4. Ja kolmanneksi vapaus yllytt\u00e4\u00e4 luovaan intohimoon mik\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 kaikkea mahdollista uutta. Vapauden tulisi olla voimavara, resurssi, el\u00e4m\u00e4n vauhdittaja, ei jarruttaja.<\/p>\n\n\n\n
Vapauden kolmas ulottuvuus tuntuu tutuimmalta. Jos vapauden ilmapiiri alkaa innostaa, luomisvimma kasvaa ja uutta j\u00e4lke\u00e4 alkaa synty\u00e4, eik\u00f6 vapaus juuri silloin ole t\u00e4ytt\u00e4nyt jaloimman teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4? Vapaus on jo luomisessa meihin pantu sis\u00e4inen ominaisuus, osa ihmisluontoa. Siksi sen kaipuuta ei mik\u00e4\u00e4n voi tukahduttaa. Vapautta on historian aikana miljoonin tavoin raiskattu ja tallattu, mutta hengilt\u00e4 sit\u00e4 ei koskaan voi saada. Vapaus nostaa aina p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pystyyn, senkin uhalla ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 ei aina silitell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Toinenkin kirja Saksanmatkalla puhutteli. Yst\u00e4vyysseurakuntamme Meldorfin pappi Kurt Knorr lahjoitti meille juuri julkaisemansa esikoisteoksen Lohdutusta kyynelten alla (Trost unter Tr\u00e4nen). Siin\u00e4 pastori Knorr tuo runoksi puettua lohdutusta el\u00e4m\u00e4n kolhimille kanssavaeltajilleen. K\u00e4rsimys seuraa ihmist\u00e4 l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n ehk\u00e4 uskollisemmin kuin mik\u00e4\u00e4n muu. Vaikka surupukuun on pukeuduttava, el\u00e4m\u00e4n ei tarvitse olla tukahduttava, jos l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vapauttavan lohdutuksen.<\/p>\n\n\n\n
Kurt Knorr on pitk\u00e4n linjan seurakuntapappi, joka nyt kirjansa v\u00e4lityksell\u00e4 tuo arvokkaita kokemuksiaan yhteiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Olen yh\u00e4 enemm\u00e4n alkanut arvostaa seurakuntaty\u00f6n tuomaa kokemusta. El\u00e4m\u00e4\u00e4 opitaan parhaiten sittenkin el\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ei lukemalla tai tutkimalla. Opinn\u00e4ytteiden ja titteleiden arvostus on meill\u00e4 turhaan ylikorostunutta. Knorrilta olen ennekin saanut monta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vihjett\u00e4 seurakuntaty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Ja viel\u00e4 yksi j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 kokemus tuliaisina Saksanmaalta. V\u00e4h\u00e4n ennen Hampuriin koneemme l\u00e4ht\u00f6\u00e4 eh\u00e4timme viel\u00e4 tervehtim\u00e4\u00e4n 89-vuotiasta l\u00e4\u00e4nirovastia, tohtori Gregor Steffeni\u00e4. Askel oli jo hidas, muistikin katkeili, mutta tyyli oli tallella. Eniten Steffenin kohtaamisessa h\u00e4tk\u00e4hdytti se, kun huomasimme h\u00e4nen olevan sinnikk\u00e4\u00e4sti hepreankielen kimpussa. H\u00e4nen jokaiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuuluu raamatunk\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 hepreasta saksaksi. Steffen muistutti, ett\u00e4 vapautta ei ole se, ett\u00e4 saa tehd\u00e4 mit\u00e4 tahtoo vaan se, ett\u00e4 tekee mit\u00e4 tahtoo. Suurinta vapautta taitaakin olla se, ett\u00e4 muistaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseensa sinne miss\u00e4 on todellinen vapauden ja ilon l\u00e4hde.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 4.2.1999 Miten komea – mutta samalla lyhyt – on kohu-uutisen el\u00e4m\u00e4nkaari. Viestint\u00e4tutkija Ulla- Maija Kivikuru arvelee, ett\u00e4 Sonera-paukut ja Sundqvist-jupakat ovat kyll\u00e4 aikansa olleet otsikoissa, mutta kovankin uutisen el\u00e4m\u00e4nkaari on sittenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n lyhyt. Sek\u00e4\u00e4n ei pahemmin en\u00e4\u00e4 suomalaista hetkauttaisi, jos ykk\u00f6spoliitikkomme lent\u00e4isi jonnekin veroparatiisiin mukanaan Suomen valtion kassa ja \u2018v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u2019 puolueen ministerin vaimo. … <\/p>\n