Papin puntari 25.2.1999<\/p>\n\n\n\n
Viime aikoina on ollut puhetta vanhoista kirjoista. Poimin nyt esille kirjoista arvokkaimman, Loviisan kirkossa s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4n vuoden 1642 Raamatun. T\u00e4t\u00e4 voi vaikka ensi sunnuntaina messun yhteydess\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 katsomassa.<\/p>\n\n\n\n
Toisella nimi\u00f6lehdell\u00e4 on teksti: ”Biblia, Se on, Coco Pyh\u00e4 Ramattu, Suomexi. P\u00e4\u00e4ramattuin, Hebrean ja Grecan j\u00e4lken: Esipuhetten, Marginaliain, Congordantiain, Selit\u00f6sten ja Registerein cansa.” Nimi\u00f6lehdell\u00e4 on my\u00f6s Sigismund Vogelin kuparipiirros, joka esitt\u00e4\u00e4 syntiinlankeemusta, Abrahamia ja Iisakia, maailman luomista, Moosesta laintauluineen ja ylipappi Aaronia papinasussaan.<\/p>\n\n\n\n
Nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta kesti t\u00e4m\u00e4n Raamatun synnytysty\u00f6. Esipuhe antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 ”t\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4 ja kallis Kirja” on suomennettu heprean- ja kreikankielest\u00e4, mutta my\u00f6s Lutherin saksannosta on k\u00e4ytetty hyv\u00e4ksi. K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4t kertovat k\u00e4ytt\u00e4neens\u00e4 hyv\u00e4ksi my\u00f6s tuoreinta ruotsalaista Raamattua. Esipuheen, selitysten ja hakemiston rakenne on saatu sielt\u00e4. Aikaisempien sukupolvien ty\u00f6 saa heilt\u00e4 tunnustusta. Raamattuhan ei ollut 1600-luvullakaan mik\u00e4\u00e4n uusi kirja. Haaveiltu oli jo aiemminkin, mutta vasta suurvaltakaudella toteutui Suomen uskonpuhdistajien toive saada koko Pyh\u00e4 sana k\u00e4\u00e4nnetyksi suomenkielelle.<\/p>\n\n\n\n
Valtio maksoi viulut. Kalleimmalle mahdolliselle paperille painettu Raamattu jaettiin valtakunnan korkeille herroille. Raamattua painettiin 1200 kappaletta, josta kaksi kolmannesta saatiin Suomeen.Tuomiokapituli m\u00e4\u00e4r\u00e4si 1644 ett\u00e4 jokaisen suomenkielisen seurakunnan oli hankittava yksi Raamattu. Papit ovat aina olleet kirjaharrastajia. He ostivat t\u00e4t\u00e4 Raamattua my\u00f6s henkil\u00f6kohtaiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Raamatun paikka oli alttarilla. Kansan keskuuteen t\u00e4m\u00e4 Raamattu p\u00e4\u00e4si vasta seuraavan k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen ilmestytty\u00e4. Koska varastossa oli viel\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Raamattua, talonpojat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ostamaan sit\u00e4 kun papisto luopui siit\u00e4 kielen vanhentumisen takia. T\u00e4m\u00e4n Raamatun k\u00e4ytt\u00f6ik\u00e4 oli vain 43 vuotta sill\u00e4 seuraava Raamattu saatiin jo vuonna 1685.<\/p>\n\n\n\n
Vanha kirja sopii muistettavaksi t\u00e4n\u00e4\u00e4n my\u00f6s siksi, ett\u00e4 nyt sunnuntaina vietett\u00e4v\u00e4 Kalevalanp\u00e4iv\u00e4 vie ajatuksen suomalaisen kirjan kehitykseen. Allakka muistaa suomalaiset merkkimiehet Agricolasta Runebergiin, Aleksis Kivest\u00e4 Eino Leinoon. Mutta L\u00f6nnrotia ei allakassa muuten muisteta kuin Kalevalanp\u00e4iv\u00e4n (28.2.) kautta. L\u00f6nnrot kirjoitti Kalevalan ensimm\u00e4isen painoksen esipuheen 28.2.1835. Agricolan kuolinp\u00e4iv\u00e4 on sama kuin L\u00f6nnrotin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kansalliseepoksemme on aina innoittanut taiteilijoita. Kuvataide ja s\u00e4vellykset tulkitsevat Kalevalan kautta suomalaista sielunmaisemaa. Kalevalan runoissa kuvastuu muinaisten suomalaisten tiet\u00e4jien maailmankuva ja yhteys muiden kansojen jumalaistarustoihin. Esimerkiksi Kalevalan luomisruno muistuttaa intialaisia luomiskertomuksia. Lemmink\u00e4istaru tulee l\u00e4helle egyptil\u00e4ist\u00e4 Osiris legendaa. Emme siis ennek\u00e4\u00e4n ole olleet vailla kiinteit\u00e4 kansainv\u00e4lisi\u00e4 vaikutuksia.<\/p>\n\n\n\n
Myytit ovat ajalta, jolloin ajatukset kulkivat enemm\u00e4n mytologiseen eli symbolistiseen suuntaan. Olemmeko kadottaneet samalla jotakin, kun olemme j\u00e4tt\u00e4ytyneet yh\u00e4 enemm\u00e4n kielen varaan? Silloin ihmiset eiv\u00e4t kyenneet ilmaisemaa itse\u00e4\u00e4n filosofisella ja tieteellisell\u00e4 tavalla, oli siis luonnollista puhua symbolein ja vertauskuvin. Myyttikielt\u00e4 hyv\u00e4ksymme en\u00e4\u00e4 unissa tai enint\u00e4\u00e4n taiteessa, muuten rationalistumisemme on varmasti k\u00f6yhdytt\u00e4nyt meit\u00e4 rutkasti.<\/p>\n\n\n\n
Raamattua olisi hyv\u00e4 lukea joka p\u00e4iv\u00e4. Ei olisi pahitteeksi jos kerran vuodessa Kalevalanp\u00e4iv\u00e4n aikoihin kaivaisimme my\u00f6s Kalevalan esiin hyllyst\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n
”Ly\u00f6k\u00e4\u00e4mme k\u00e4si k\u00e4tehen, sormet sormien lomahan,lauloaksemme hyvi\u00e4, parahia pannaksemme.”<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 25.2.1999 Viime aikoina on ollut puhetta vanhoista kirjoista. Poimin nyt esille kirjoista arvokkaimman, Loviisan kirkossa s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4n vuoden 1642 Raamatun. T\u00e4t\u00e4 voi vaikka ensi sunnuntaina messun yhteydess\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 katsomassa. Toisella nimi\u00f6lehdell\u00e4 on teksti: ”Biblia, Se on, Coco Pyh\u00e4 Ramattu, Suomexi. P\u00e4\u00e4ramattuin, Hebrean ja Grecan j\u00e4lken: Esipuhetten, Marginaliain, Congordantiain, Selit\u00f6sten ja Registerein cansa.” Nimi\u00f6lehdell\u00e4 on … <\/p>\n