Papin puntari 18.3.1999<\/p>\n\n\n\n
Kev\u00e4tt\u00e4 rinnassa, pilkett\u00e4 pinnassa. Jytkett\u00e4 ja j\u00e4nnitett\u00e4 on n\u00e4ihin p\u00e4iviin ladattu: on vaalikuumetta, numeroita, lupauksia, kehumista kaikenlaista eik\u00e4 vieraistakaan ole ollut pulaa. Kaksi rauhannobelistia kiistelty Jasser Arafat ja suosittu Nelson Mandela saivat seurakseen saksalaisen rattopojan, liittokansleri Gerhard Schr\u00f6derin. Kaikki kolme k\u00e4viv\u00e4t samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puristamassa suosiotaan s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4n Martti Ahtisaaren k\u00e4tt\u00e4. Lopulta Schr\u00f6derkin sai koneensa k\u00e4yntiin ensin tyhjennetty\u00e4\u00e4n tuoppinsa Kappelissa ja heti kun viimeisist\u00e4kin vieraista oli p\u00e4\u00e4sty, alkoi paukkua Brysseliss\u00e4. Komissaari Liikanen kollegoineen tipahti korkealta jakkaraltaan niin ett\u00e4 Euroopan sein\u00e4t alkoivat t\u00e4rist\u00e4 ja eurokeitto p\u00e4rist\u00e4. Euroopan kurssit alkoivat laskea ja samalla alkoi komissio laskea liukasta alam\u00e4ke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Olo on ollut v\u00e4h\u00e4n samanlainen kuin Veijo Meren n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Yhden y\u00f6n tarinat. Siin\u00e4 kirjailija tarkastelee suomalaisia l\u00e4hisuhteita, miehen suhdetta naiseen, miehen mieheen ja naisen naiseen. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja erityisesti rakkaudessa ei mit\u00e4\u00e4n n\u00e4et saa ilmaiseksi. Nuorena moni luuleekin ett\u00e4 mill\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4 eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ole mist\u00e4\u00e4n kiinni. Vasta keski-i\u00e4ss\u00e4 paremmin huomaa mit\u00e4 kaikesta joutuu maksamaan. Rakkauden hinta on k\u00e4rsimys, siin\u00e4 tulee ostaneeksi onnea m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Siksik\u00f6 me keski-ik\u00e4iset olemme tulleet liiankin varovaisiksi, koetamme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 rakkautta, suojaudumme ja mit\u00e4t\u00f6imme el\u00e4m\u00e4n parasta puolta? N\u00e4in aprikoi Veijo Meri ja heitt\u00e4\u00e4 samantien kaikki suhteet samaan puntariin. Unohtuuko se, ett\u00e4 vasta kun voi olla yht\u00e4 toisen kanssa, alkaa pit\u00e4\u00e4 yht\u00e4 koko maailman kanssa? Mene ja tied\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Meri puolustaa my\u00f6s puhumattomuutta. Ihminen on saavuttanut jotain vasta silloin kun h\u00e4n voi olla luontevasti toisen kanssa puhumatta mit\u00e4\u00e4n. \u00c4\u00e4nestysp\u00e4iv\u00e4 osuu n\u00e4iss\u00e4 vaaleissa Marianp\u00e4iv\u00e4ksi. Maailman ihailluin ja kunnioitetuin nainen Maria viett\u00e4\u00e4 nyt, yhdeks\u00e4n kuukautta ennen joulua omaa juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4. Laulujen laulussa Marian vatsaa verrataan liljoilla ymp\u00e4r\u00f6ityyn vehn\u00e4kumpuun. Maria on kuin pyh\u00e4 pelto, joka siemenett\u00e4 kasvattaa viljan, josta sitten leivotaan leip\u00e4 koko maailmalle. Samaan viitta antiikin naishahmo Demeter (lat. Ceres), joka on ”viljan \u00e4iti.” Maahan kylvetty jyv\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ensin kuolevan, mutta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 se nouseekin uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Marianp\u00e4iv\u00e4 liittyy yhteen perussalaisuuteen: vasta luopumalla ja jakamalla ihminen alkaa rikastua, vain antamalla saa ja vain kadottamalla l\u00f6yt\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen suuri salaisuus l\u00e4hestyy meit\u00e4 my\u00f6s Marian kautta: lopulta vasta kuolema avaa uuden el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Marianp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on usein ylistetty Marian n\u00f6yryytt\u00e4 ja kuuliaisuutta, sit\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n suostui t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n saamansa teht\u00e4v\u00e4n. Luterilaisessa tulkinnassa Marialle on etsitty ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4 t\u00e4st\u00e4 autoritaarisesta kuuliaisuusperinteest\u00e4. Verkostoituvassa maailmassamme ei yksinkertaisesti tulla toimeen ilman samantasoisuuden ja etsinn\u00e4n horisontaalista (managment by wandering) perusperiaatetta. Siisp\u00e4 Maria astuu l\u00e4hellemme k\u00e4rsiv\u00e4n\u00e4, hapuilevana, avoimena, uutta etsiv\u00e4n\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 tulee yst\u00e4v\u00e4mme, vertaisemme. Kuuliaisesta teht\u00e4v\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4j\u00e4st\u00e4 kasvaa voimanpes\u00e4, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen tahtonainen, sellainen liehuvan liekinvarsi, joka uskaltaa el\u00e4\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4, antaa itsens\u00e4 toisille ja samalla rohkenee sitoutua teht\u00e4v\u00e4ksiantajaansa ehdoitta. T\u00e4llaista Mariaa en (min\u00e4 ainakaan) voi olla rakastamatta. H\u00e4n on ihailumme ja kunnioituksemme ansainnut. H\u00e4nelle kohotamme maljan, h\u00e4nen kauneuttaan ylist\u00e4mme. H\u00e4nelle ojennamme ruusun ja liljan h\u00e4nen juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n. Toivotan aurinkoista Marianp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Jos ei Maria maata n\u00e4yt\u00e4, ei huhtikuussa viel\u00e4 kes\u00e4\u00e4 tule.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 18.3.1999 Kev\u00e4tt\u00e4 rinnassa, pilkett\u00e4 pinnassa. Jytkett\u00e4 ja j\u00e4nnitett\u00e4 on n\u00e4ihin p\u00e4iviin ladattu: on vaalikuumetta, numeroita, lupauksia, kehumista kaikenlaista eik\u00e4 vieraistakaan ole ollut pulaa. Kaksi rauhannobelistia kiistelty Jasser Arafat ja suosittu Nelson Mandela saivat seurakseen saksalaisen rattopojan, liittokansleri Gerhard Schr\u00f6derin. Kaikki kolme k\u00e4viv\u00e4t samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puristamassa suosiotaan s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4n Martti Ahtisaaren k\u00e4tt\u00e4. Lopulta Schr\u00f6derkin sai … <\/p>\n