Papin puntari p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi 1999<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keskell\u00e4 seisovaan puuhun kiivennyt viaton poika pitelee k\u00e4dess\u00e4\u00e4n palavaa kynttil\u00e4\u00e4, tuuli soi oksistoissa, rauha laskeutuu puun ymp\u00e4rille. N\u00e4in Samuel Beckettin kuuluisa n\u00e4ytelm\u00e4 Godot otti vastaan ensi-iltayleis\u00f6ns\u00e4 Kansallisteatterin Willensaunassa.<\/p>\n\n\n\n
Puun ymp\u00e4rill\u00e4 ilvehtiv\u00e4t klovnit hakevat letkautuksillaan selityst\u00e4 ihmiskunnan tuskatilaan. Maailman akseliksi kasvava puu todistaa miten vaikea on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 selityst\u00e4 k\u00e4rsimykselle ja tyhjyydelle,jonka vallassa kulkijat asettelevat kysymyksi\u00e4\u00e4n. N\u00e4ytelm\u00e4 nostaa mieleen mayojen pyh\u00e4n puun, joka kannattelee taivaankantta. Keskuspuun lis\u00e4ksi maailmankaikkeutta pit\u00e4v\u00e4t pystyss\u00e4 eri ilmansuuntiin nostetut nurkkapuut, koko kosmos lep\u00e4\u00e4 puiden varassa.<\/p>\n\n\n\n
Olin n\u00e4hnyt Beckettin n\u00e4ytelm\u00e4n – silloin nimell\u00e4 Huomenna h\u00e4n tulee – edellisen kerran 1966 eli kolmekymment\u00e4kolme vuotta sitten. N\u00e4ytelm\u00e4 perustui silloin Herra Godotin odottamiseen, j\u00e4nnite s\u00e4ilyi l\u00e4pi esityksen, kaikki rakentui odottamisen varaan. Vaikka Godotin luvattiin tulevan huomenna, h\u00e4n ei ikin\u00e4 tullut. H\u00e4nt\u00e4 odottavat odottavat yh\u00e4 turhaan. Lupaus pit\u00e4\u00e4 kuitenkin odottajat pystyss\u00e4, vain odottamalla ihmiset kest\u00e4v\u00e4t, vaikka odotus ei ikin\u00e4 t\u00e4yttyisi. Silloin n\u00e4kem\u00e4ni n\u00e4ytelm\u00e4n odotus-momentti oli niin vahva etten ole kaikkina n\u00e4in\u00e4 pitkin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt siit\u00e4 eroon. Riensin nyt katsomaan Godotia uteliaana uudelleen.<\/p>\n\n\n\n
Beckettin Godotia pidet\u00e4\u00e4n vuosisadan n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4. Se on suomennettukin nelj\u00e4\u00e4n kertaan. Suomalainen kantaesitys n\u00e4htiin Kansallisteatterin pienen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n avajaisten aikoihin 1954. N\u00e4ytelm\u00e4n henki on ilmeisesti muuttunut paljon, t\u00e4t\u00e4 uusinta tulkintaa on vaikea uskoa Beckettiksi lainkaan. T\u00e4ss\u00e4 Godotia tuskin muistetaankaan, koomisesti elehtiv\u00e4t, poukkoilevat klovnit ohjaavat ajatuksen joutilaisuuden maailmoihin. Klovneilla on aikaa, he eiv\u00e4t tunnu odottavan juuri mit\u00e4\u00e4n, heit\u00e4 vain on kohdannut pahin mahdollinen onnettomuus: heill\u00e4 ei ole mit\u00e4 odottaa.<\/p>\n\n\n\n
1960-luku oli t\u00e4ynn\u00e4 tihenev\u00e4\u00e4 odotusta. On sit\u00e4 1990-luvullakin, jos markkinoiden kaipaus ja rahan himo lasketaan odottamiseksi. Mutta ihmiset odottavat enemm\u00e4n kauppojen kuin kirkkojen tai kirjastojen aukeamista. Sit\u00e4 kyll\u00e4 osataan odottaa, ett\u00e4 mielihyv\u00e4n saisi ostetuksi yht\u00e4 halvalla kuin k\u00e4rrillisen olutta Viron risteilyll\u00e4. Tyhjyytt\u00e4 per\u00e4ss\u00e4\u00e4n raahaavat ihmiset eiv\u00e4t t\u00e4yty eiv\u00e4tk\u00e4 tyydy, sill\u00e4 he ovat kadottaneet tulevaisuutensa.<\/p>\n\n\n\n
Luulen ett\u00e4 Godotin tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4istyminen on enemm\u00e4n aikamme kuin ohjaaja Esa Leskisen syyt\u00e4. Mit\u00e4 muuta h\u00e4n voisikaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin aikamme onttouttaan kolisevaa tyhjyytt\u00e4 ja poukkoilevaa levottomuutta? Vaikka ohjaaja yritt\u00e4\u00e4 olla viattomalla tavalla hupaisa, katsoja oivaltaa nopeasti tulleensa petetyksi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 hienovaraisinkin valhe paljastuu, keinotekoinen tietopohja (data) hurmaa hetken, mutta haihtuu silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Puu on t\u00e4m\u00e4nkin n\u00e4ytelm\u00e4n pelastus, vain se j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle, klovnit uupuvat, liike lakkaa, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keskell\u00e4 kukkii puu. Hedelm\u00e4t\u00f6n, kuivunut puu on vanhastaan syntisen ihmisen symboli. Legendan mukaan paratiisin hyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta veistettiin aikanaan Kristuksen risti. Siksi puu on kristillisess\u00e4 ikonografiassa jumalallisen el\u00e4m\u00e4n vertauskuva.<\/p>\n\n\n\n
Vuodenaikoja seuraten puu viittaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuolemaan ja yl\u00f6snousemukseen. Ristinpuu on siunattu, sill\u00e4 sen oksilla on vuotanut pyh\u00e4 veri. Ristinpuun hedelm\u00e4 on makea ja hyv\u00e4. Ristinpuu on ehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde. Kristus itse on oikean el\u00e4m\u00e4n puu: El\u00e4m\u00e4n Puu.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4sill\u00e4 oleva rakkaus on aina suurin, ensimm\u00e4inen. Siksi p\u00e4\u00e4si\u00e4inenkin elet\u00e4\u00e4n aina uudestaan ja uudestaan todeksi. Juhla ei ole muistelemista vaan nykyist\u00e4mist\u00e4. On kiivett\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n pikkupojan lailla puun syliin ja sytytett\u00e4v\u00e4 kynttil\u00e4. Jeesuksen ristinpuu on El\u00e4m\u00e4n Puu, jonka varassa maailma lep\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4si\u00e4iskynttil\u00e4st\u00e4 valo levi\u00e4\u00e4 kaikkeen maailmaan.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi 1999 N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keskell\u00e4 seisovaan puuhun kiivennyt viaton poika pitelee k\u00e4dess\u00e4\u00e4n palavaa kynttil\u00e4\u00e4, tuuli soi oksistoissa, rauha laskeutuu puun ymp\u00e4rille. N\u00e4in Samuel Beckettin kuuluisa n\u00e4ytelm\u00e4 Godot otti vastaan ensi-iltayleis\u00f6ns\u00e4 Kansallisteatterin Willensaunassa. Puun ymp\u00e4rill\u00e4 ilvehtiv\u00e4t klovnit hakevat letkautuksillaan selityst\u00e4 ihmiskunnan tuskatilaan. Maailman akseliksi kasvava puu todistaa miten vaikea on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 selityst\u00e4 k\u00e4rsimykselle ja tyhjyydelle,jonka … <\/p>\n