Papin puntari 22.4.1999<\/p>\n\n\n\n
Kev\u00e4t on rehvakas vuodenaika. Se sulattaa j\u00e4\u00e4t ja nostattaa innot. Kev\u00e4t palauttaa linnut ja laulut, se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunnon ja toivon. Kev\u00e4\u00e4seen kertyv\u00e4\u00e4 uutta ei pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 karkaamaan k\u00e4sist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
El\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on ihme. Ihminen t\u00e4ss\u00e4 kiertokulussa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 salaisuutensa loppuun asti. Suhde vuodenaikoihin, el\u00e4m\u00e4nilmi\u00f6ihin, omaan elinymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja ihmisiin paljastaa ihmisyyden laadun. Kev\u00e4t muistuttaa miten paljon meill\u00e4 on tunnetta, tahdonvoimaa, piilotajuntaa, muistia, kokemuksia ja vaikka mit\u00e4. Ihminen itsess\u00e4\u00e4n on loputon salaisuus. Vasta suhde n\u00e4ihin oman itsen ulottuvuuksiin saa meid\u00e4t tuntemaan rikkautemme.<\/p>\n\n\n\n
Kirkkois\u00e4 Augustinus muistuttaa miten n\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluvat suhteet vasta saavat el\u00e4m\u00e4n maistumaan el\u00e4m\u00e4lt\u00e4. Sis\u00e4inen v\u00e4limatka on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, jotta l\u00f6yt\u00e4isimme toisissamme itsemme. Ihmisen on tultava tietoiseksi tietoisuudestaan. Vasta se tekee mahdolliseksi el\u00e4ytymisen toiseen ihmiseen, yhteyden rakentumisen, rakkauden.<\/p>\n\n\n\n
Oletteko panneet merkille, ett\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihmissuhteet – ehk\u00e4 juuri n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 – usein uudistuvat. Kev\u00e4\u00e4n ihme, uuden esiinpuhkeaminen patistaa meit\u00e4 itsetuntemuksen kasvattamiseen ja yhteisen ihmisyyden etsint\u00e4\u00e4n. Se yllytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s luottamaan omaan ajatteluun ja kokemukseen.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 on olla ihminen? Ihmiset tuntevat toisiaan v\u00e4h\u00e4n ja senkin v\u00e4h\u00e4n yleens\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Muistan Toivo Pekkasen lauseen: ”Suurin saavutuksesi on se, ett\u00e4 opit aavistelemaan, miten v\u00e4h\u00e4n me ihmist\u00e4 tunnemme.”<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4kin puhuttelevampi kirjallinen kuva nousee Aleksis Kiven Seitsem\u00e4st\u00e4 veljeksest\u00e4. Viertolan kartanon nelj\u00e4kymment\u00e4 vihaista h\u00e4rk\u00e4\u00e4 pakottivat veljekset kipuamaan korkealle Hiidenkivelle. Mutta turhaan h\u00e4r\u00e4t kivenjuurella m\u00f6yrysiv\u00e4t, veljekset olivat turvassa. H\u00e4r\u00e4t edustavat t\u00e4ss\u00e4 ihmiskunnan vihollisainesta, v\u00e4kivaltaa, turhamaisuutta, itsekkyytt\u00e4 ja ep\u00e4oikudenmukaisuutta, sit\u00e4 mik\u00e4 on usein tervett\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 voimakkaampaa. Kev\u00e4\u00e4n parhaisiin puoliin kuuluu sen kyky ajaa meit\u00e4 itsetajunnan Hiidenkivelle. Kivelle emme hevill\u00e4 nouse ennenkuin joku ajaa meit\u00e4 takaa ja on pakko kivuta. Mutta aina h\u00e4mm\u00e4stymme miten toisenlaiselta el\u00e4m\u00e4 sielt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Sielt\u00e4 n\u00e4kee paljon paremmin ja paljon kauemmaksi.<\/p>\n\n\n\n
Luonnon kiertokulku palauttaa siis ajatukset ja tunteet oikeille paikoilleen. Siksik\u00f6 kev\u00e4\u00e4n riemu ylitt\u00e4\u00e4 arjen, koska koko el\u00e4m\u00e4 – juuri arki – uudistuu. Olemme totuudellemme velkaa sen, ett\u00e4 asetamme sen aika ajoin kyseenalaiseksi. Emeritusprofessori Reijo Wilenius muistuttaa uusimmassa kirjassaan miten ovelasti ihminen sulkee silm\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4\u00e4n. Ihmisell\u00e4 on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 kyky olla tietoisesti huomaamatta niit\u00e4 asioita, jotka ovat ristiriidassa h\u00e4nen aikaisempien k\u00e4sitystens\u00e4 kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Olemmeko niin l\u00e4peens\u00e4 ennakkoluuloisia, ett\u00e4 uusiutumisemme k\u00e4y miltei mahdottomaksi? Vanha kertomus paljastaa. ”Min\u00e4 tapasin sinut eilen. T\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin olet muuttunut. Sin\u00e4 olet muuttunut, mutta minulla on yh\u00e4 eilinen kuva sinusta. Tuo kuva mieless\u00e4ni kohtaan sinut t\u00e4n\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 sen vuoksi ymm\u00e4rr\u00e4 sinua – ymm\u00e4rr\u00e4n sinusta vain eilen saamani kuvan. Jos haluan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sinut toisenlaisena, muuttuneena, minun on h\u00e4ivytett\u00e4v\u00e4 eilinen kuva, oltava siit\u00e4 vapaa.”<\/p>\n\n\n\n
Kristillisen uskon ytimeen kuuluva anteeksiantamus uudistaa ja parantaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, koska se vapauttaa meid\u00e4t luottamaan muutokseen. Ei tarvitse juuttua menneen talven lumiin, koska kev\u00e4t on sulattanut lumet. Ei pid\u00e4 ly\u00f6d\u00e4 lukkoon k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n toisesta ihmisest\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n ei ole t\u00e4n\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 samaa kuin eilen kohdatessamme.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka kev\u00e4t on rehvakas vuodenaika, se riisuu meid\u00e4t rehvastelusta rakkauteen. Ei ole muuta tiet\u00e4 tulevaisuuteen kuin kohdata kev\u00e4\u00e4n ihme.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 22.4.1999 Kev\u00e4t on rehvakas vuodenaika. Se sulattaa j\u00e4\u00e4t ja nostattaa innot. Kev\u00e4t palauttaa linnut ja laulut, se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunnon ja toivon. Kev\u00e4\u00e4seen kertyv\u00e4\u00e4 uutta ei pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 karkaamaan k\u00e4sist\u00e4\u00e4n. El\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on ihme. Ihminen t\u00e4ss\u00e4 kiertokulussa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 salaisuutensa loppuun asti. Suhde vuodenaikoihin, el\u00e4m\u00e4nilmi\u00f6ihin, omaan elinymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja ihmisiin paljastaa ihmisyyden laadun. Kev\u00e4t muistuttaa miten … <\/p>\n