Papin puntari 28.4.99 Veli-Mati Hynninen<\/p>\n\n\n\n
”Laps olen auringonlaskun, en koiton, mies olen valkeuden, vaikka en voiton—”<\/p>\n\n\n\n
Eino Leino – kaukainen sukulaiseni tuntuu my\u00f6s sukulaissielultani. H\u00e4nen ajatuskuluissaan vaistoan jotain hyvin tuttua, suomalaista surumielt\u00e4, kaihoa paremmasta, aitoa huolta huonommasta. Leinon teksteiss\u00e4 el\u00e4m\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4 todellisuuden kanssa samaan tahtiin.<\/p>\n\n\n\n
Oli k\u00e4velt\u00e4v\u00e4 runohylyllylle siksi, ett\u00e4 koululaiset pyysiv\u00e4t koululehteens\u00e4 valitsemaan sellaisen runon joka on koskettanut, josta ei p\u00e4\u00e4se eroon. He pyysiv\u00e4t perustelemaan miksi juuri t\u00e4m\u00e4 runo ja mik\u00e4 siin\u00e4 on sejokin mik\u00e4 nostaa sen ylitse muiden.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hetin heille t\u00e4m\u00e4n Leino runons\u00e4keen ja kerroin sit\u00e4 usein toistavani. Tunnen juuri n\u00e4in mit\u00e4 Leino t\u00e4ss\u00e4 kirjoittaa ”Laps olen auringonlaskun, en koiton.” Laskussa on jotakin surumielist\u00e4 mutta samalla kaunista ja kiitollista. Tunnen kulkevani totuuden etsij\u00e4n lailla kohti valoa, vaikka el\u00e4m\u00e4 t\u00e4yttyykin koko ajan enimm\u00e4kkseen tappioiosta. ”Mies olen valkeuden, vaikka en voiton.” Tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 Jumalakin pukeutuu vastakohtaansa. Siksik\u00f6 el\u00e4m\u00e4n paradoksit ovat tulleet meille l\u00e4heisiksi, koska Jumala pukeutumalla vastakohtaansa onkin tavattavissa, ei voitoissa vaan heikkoudessa, tappiossa, kr\u00e4simyksess\u00e4, hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n vastakohdissa.<\/p>\n\n\n\n
Perustelin t\u00e4t\u00e4 n\u00e4ille koululalaisille sanomalla ett\u00e4 kauneinta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on heikkoutensa tunnustaminen, kolausten kest\u00e4minen. Pieni on kaunista ja suurta. Heikkoudessa on voima. Vaikka voitot ovat usein kaukana , el\u00e4m\u00e4n mieli, into ja luomishinku nousevat laskuista ja tappioista.<\/p>\n\n\n\n
Nyt kun ensimm\u00e4iset Kosovon palkolaiset on vastaanotettu Suomeen ja olemme kuulleet kappaleen heid\u00e4n k\u00e4rsimyshistoriaansa omalla maaper\u00e4ll\u00e4mme, koko Jugoslavian sotatanner on tullut jollakin tavlla l\u00e4heisemm\u00e4ksi. Mik\u00e4 Kosovossa on viime vikkoina tapahtunut, koskettaa my\u00f6s ja ennemuuta my\u00f6s meit\u00e4. Meill\u00e4 ei ole oikeutta eik\u00e4 moraalista mahdollisuutta vet\u00e4yty\u00e4 vastuustamme. T\u00e4rkeint\u00e4 on tietenkin se ett\u00e4 pakolaiset saavat turvapaikan. Mutta pakolaisten tulolla Suomeen on my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4, kasvataa meit\u00e4 laaduulisesti parempaan ihmisyyteen, k\u00e4rsimyksen kohtaamiseen, uutta luovaan l\u00e4himm\u00e4isyyteen \u2013 rakkauteen.<\/p>\n\n\n\n
Raskasta puhettako? Eik\u00f6 t\u00e4n\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi puhua kev\u00e4\u00e4n iloista, vapusta ja kaikesta siit\u00e4 l\u00e4mp\u00f6isest\u00e4 mik\u00e4 on tulossa? Eik\u00f6 kes\u00e4n korvalla pit\u00e4isi karistella suru ja murheet kauas pois ja elell\u00e4 kuin ellunkanat ruohikolla huolettomasti, rennosti ja rempse\u00e4sti? Vai miten?<\/p>\n\n\n\n
Ministeri Jermu Laine kirjoitti kulttuurilehti Kanavassa, ett\u00e4 eduskuntavaalit osoittivat miten kuaniit ja rohkeat ovat muotia my\u00f6s politiikassa. Ensin valitaan Miss ja Mr Eduskunta, kenell\u00e4 kauneimmat ripset ja komeimmat muskelit. Sinipunat, punamullat ja sateenkaaret saavat kokonaan uuden sis\u00e4ll\u00f6n kun muoti m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 s\u00e4vys\u00e4vyt ja v\u00e4riv\u00e4rit. Poliitikot avaavat vaatekaappinsa ja makuuhuoneensa ja tarjoilevat h\u00e4\u00e4ns\u00e4, kotinsa ja kalsarinsa kaiken kansan t\u00f6llistelt\u00e4viksi. Muuten ei heru \u00e4\u00e4ni\u00e4, jos ei ole julkisuutta. On siin\u00e4 Kosovosta t\u00e4nne tulleilla ihmettelmist\u00e4 kun n\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n Miss ja Mr Poliitikot koikkalehtivat naistenlehdiss\u00e4 puolipukeissaan, kenell\u00e4 irtonaisin pystypyrst\u00f6, kenell\u00e4 hunajaisin hymy? Ei siisi mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 presidentti Ahtisaareltakin usko loppui kun olisi pit\u00e4nyt t\u00e4ll\u00e4t\u00e4 itsens\u00e4 samalle viivalle t\u00e4m\u00e4n naiskaartin kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Jokainen juihlii nykyisin vappua omalla tavallaan. Kukin viett\u00e4\u00e4 omia turnajaisiaan kun takkuinen talvi ja kohiseva kev\u00e4t pannaan ottamaan mittaa toisistaan. Nyt talvi haudataan ja kes\u00e4 toivotetaan tervetulleeksi. Vapun voima on siin\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 on n\u00e4in monta aihetta. Iloista vappua!<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 28.4.99 Veli-Mati Hynninen ”Laps olen auringonlaskun, en koiton, mies olen valkeuden, vaikka en voiton—” Eino Leino – kaukainen sukulaiseni tuntuu my\u00f6s sukulaissielultani. H\u00e4nen ajatuskuluissaan vaistoan jotain hyvin tuttua, suomalaista surumielt\u00e4, kaihoa paremmasta, aitoa huolta huonommasta. Leinon teksteiss\u00e4 el\u00e4m\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4 todellisuuden kanssa samaan tahtiin. Oli k\u00e4velt\u00e4v\u00e4 runohylyllylle siksi, ett\u00e4 koululaiset pyysiv\u00e4t koululehteens\u00e4 valitsemaan sellaisen … <\/p>\n