Papin puntari 15.5.1999<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 yhteist\u00e4 on Saku Koivun j\u00e4\u00e4kiekkomailalla ja suomalaisella rukinlavalla? Kumpikin kertoo omalla tavallaan oman aikansa el\u00e4m\u00e4ntavasta, ihmisten ahkeruudesta, innostuksesta, antaumuksesta. J\u00e4\u00e4kiekkomailat, -kyp\u00e4r\u00e4t ja -paidat ovat suomalaisuuden kulttiesineit\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n parinsadan vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 vanhat talonpoikaisesineet nyky\u00e4\u00e4n. Sirpit, kehdot, l\u00e4nget, kauhat, kipot, kirstut ja kaappikellot ovat viimeist\u00e4\u00e4n silloin vaihtuneet Hannu Aravirran leijonarekvisiittaan ja Mika H\u00e4kkisen formulaan. Suomi ei ole en\u00e4\u00e4 entisens\u00e4. Internet, kiekko ja k\u00e4nnykk\u00e4 ovat t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n suomalaisuuden ikonit, jotka paljastavat el\u00e4m\u00e4ntapamme ja arvomme tuleville polville.<\/p>\n\n\n\n
Antero Mertarannasta on kasvanut t\u00e4lle kiekkoon katsovalle kansalle kaivattu pappi ja profeetta. Mertarannan ”ihanaa leijonat ihanaa”-virsi hivelee somasti suomalaisen sielua ja kutittaa katsojan itsetuntoa kiireest\u00e4 kantap\u00e4\u00e4h\u00e4n. Me olemme jotain, sill\u00e4 me osaamme pelata ja katsoa. Sulanderin lahjamaalista huolimatta – siihenkin meill\u00e4 oli varaa – viimeist\u00e4\u00e4n jatkoajalla Saku Koivu ja Teemu Sel\u00e4nne j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t kiekon Marko Tuomaisen kautta maaliin. Kansan 1-2 tappiotilanteessa kokema hetkellinen hengenahdistus parannetaan parhaalla mahdollisella tavalla – voittomaalilla. Me ja Mertaranta olemme jotain, me osaamme ja onnistumme, sill\u00e4 me olemme suomalaista kiekkokansaa.<\/p>\n\n\n\n
Rukinlapa kertoo mist\u00e4 me olemme tulleet. Saku Koivun NHL-maila puolestaan vihjaa miten kansainv\u00e4lisiksi olemme nyt tulleet kun kaappikello ja muut perifeerisyyden ikonit ovat vaihtuneet globaalistuvan maailman mittareihin. J\u00e4\u00e4kiekon vieh\u00e4tys ei ole vain sen luomassa j\u00e4nnityksess\u00e4 vaan enemm\u00e4n siin\u00e4, ett\u00e4 sen kautta aavistamme jotain suomalaisuuden uudesta olemuksesta. Antero Mertarannan, Hannu Aravirran ja Jukka Tammisen j\u00e4\u00e4kiekko kertovat t\u00e4m\u00e4n kasuavan kansan kamppailusta jopa Mannerheim-Nurmi-Sibelius-ketjua tarkemmin. Kiekko kertoo kaiken olennaisen, mink\u00e4laista on suomalainen el\u00e4m\u00e4 yht\u00e4 vaille kaksituhatta. Meit\u00e4 eiv\u00e4t ohjaa markkinavoimat, unionit, geo- tai muutkaan politiikat. Eiv\u00e4tk\u00e4 meit\u00e4 kaada presidenttipelit, eduskunnat, sinipunat tai Lipposet vaan meit\u00e4 ohjaavat Sel\u00e4nne, Koivu, Kiprusoff, Lind ja Karalahti.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4\u00e4kiekko opettaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n, se on olennainen osa suomalaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Oli t\u00e4ss\u00e4 pakko omassa saarnassakin ruveta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiekkotermej\u00e4, muuten eiv\u00e4t ainakaan rippikouluik\u00e4iset olisi mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4neet. Niinp\u00e4 vetosin Curt Lindstr\u00f6min viisauteen. Currehan nosti leijonat MM-kultaan ja kunniaan jo vuonna 1995. Siit\u00e4 l\u00e4htien Suomessa on jaksettu paremmin, k\u00f6yhyytt\u00e4 on kavennettu, ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 supistettu ja k\u00e4nnyk\u00f6it\u00e4 valmistettu. My\u00f6s pakolaiset osataan jo ottaa paremmin vastaan. Leijonan menestys ennakoi aina tulevaa, siksi leijonan jokaista liikett\u00e4 ja murahdusta on seurattava tarkkaan. Peliss\u00e4 ei ole vain kiekko vaan koko Suomi.<\/p>\n\n\n\n
Kannattaa siis painaa visusti mieleen mit\u00e4 Curre Helsingin Sanomissa kirjoitti. Viime vuosina suomalaiset ovat kehittyneet valtavasti joukkuetoiminnassa. Suomalaiset uskaltavat pelata ja siit\u00e4 syntyy tulosta. Muut pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, suomalaiset pelaavat. Curt Lindstr\u00f6m opettaa miten syntyy voittava joukkue.<\/p>\n\n\n\n
Pit\u00e4\u00e4 oppia nelj\u00e4 asiaa. Ensimm\u00e4inen on oman asiansa tunteminen eli ammattimaisuus. Mit\u00e4 syvemm\u00e4lle perehdymme el\u00e4m\u00e4n olemukseen, sit\u00e4 parempia ”ammattilaisia” olemme. Toiseksi j\u00e4\u00e4kiekossa ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarvitaan k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Vain oppimalla k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n yhteisen edun nimiss\u00e4 voi saavuttaa jotakin arvokasta. K\u00e4rsiv\u00e4llisyys on sit\u00e4paitsi yksi kristillinen perushyve, joka ei avaa tiet\u00e4 sen v\u00e4hemm\u00e4lle kuin rakkaudelle.<\/p>\n\n\n\n
Yhteisty\u00f6kyky ja vastuuntunto ovat entisen p\u00e4\u00e4valmentajamme luettelemia avainsanoja. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on osattava pelata yhteen. Tehopisteit\u00e4 syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 oppii tarjoamaan toiselle tekopaikkoja. Olen vaakunani tunnuslauseeksi nostanut tutun sanan: Se joka uskaltaa, se voittaa (Der wagt, gewinnt). Leijonakin opettaa, ett\u00e4 eniten el\u00e4m\u00e4 sittenkin kysyy rohkeutta. Rohkeutta tarvitaan, jotta jaksan el\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 15.5.1999 Mit\u00e4 yhteist\u00e4 on Saku Koivun j\u00e4\u00e4kiekkomailalla ja suomalaisella rukinlavalla? Kumpikin kertoo omalla tavallaan oman aikansa el\u00e4m\u00e4ntavasta, ihmisten ahkeruudesta, innostuksesta, antaumuksesta. J\u00e4\u00e4kiekkomailat, -kyp\u00e4r\u00e4t ja -paidat ovat suomalaisuuden kulttiesineit\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n parinsadan vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 vanhat talonpoikaisesineet nyky\u00e4\u00e4n. Sirpit, kehdot, l\u00e4nget, kauhat, kipot, kirstut ja kaappikellot ovat viimeist\u00e4\u00e4n silloin vaihtuneet Hannu Aravirran leijonarekvisiittaan ja … <\/p>\n