Papin puntari 27.5.1999<\/p>\n\n\n\n
Kirkon Ulkomaanavun johtaja Tapio Saraneva kertoi meille kirkkoherroille Kosovoon viet\u00e4v\u00e4n avun liikkeist\u00e4, siit\u00e4 miten apu saadaan nopeasti ja tehokkaasti perille. Silloin kun kriisi on kuumimmillaan ja pakolaiset kaatuvat miltei kirjaimellisesti maailman syliin, auttajia l\u00f6ytyy. Mutta v\u00e4h\u00e4st\u00e4 my\u00f6hemmin, vaikka h\u00e4t\u00e4tila on suuri mutta Kosovo yleisen\u00e4 puheenaiheena alkaa olla jo haalistunut, meill\u00e4 onkin kiusauksena pest\u00e4 k\u00e4temme koko asiasta. Nyt vasta apua todella tarvitaan, vaikka Kosovo ei en\u00e4\u00e4 ole yht\u00e4 suurta ”muotia” kuin muutama viikko sitten.<\/p>\n\n\n\n
Tapio Saraneva painotti paikallisseurakunnan merkityst\u00e4. Uskoamme mitataan sill\u00e4 mihin olemme sitoutuneet. Jos seurakunta ei ole sitoutunut yhteiskunnan heikompiosaisiin, puhe Jumalan vanhurskaudesta ja rakkaudesta on onttoa puhetta. Huomasin miten omassa seurakunnassamme mielipiteet jakautuivat kun oli puhe virolaisen yst\u00e4vyysseurakuntamme auttamisesta. Oli niit\u00e4, jotka tarkastelivat asiaa avuntarvitsijan kannalta. Mutta oli my\u00f6s niit\u00e4, jotka mittasivat hanketta vain sill\u00e4, mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4 on meille itsellemme. Turha on puhua rakkaudesta, jos ratkaisuissamme olemme rakkaudettomia. Teot puhuvat sanoja enemm\u00e4n – ennen muuta seurakunnassa.<\/p>\n\n\n\n
Suomi on maailman kuudenneksi kehittynein maa. My\u00f6s Euroopan unionissa Suomea on pidetty luokkansa parhaana oppilaana. Maailmalla puhutaan ”Effeto Finladiasta” mik\u00e4 tarkoittaa er\u00e4\u00e4nlaista Suomi-ilmi\u00f6t\u00e4. Suomi merkitsee t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 sisu-sauna-Sibelius-asennetta laajempaa valmiutta luoda henkist\u00e4 ja taloudellista kosketuspintaa joka suuntaan. Martti Ahtisaaren sukkulointi Kosovon rauhanpetaajana kertoo puolueettomuutemme mahdollisuuksista. Natoon sitoutumisen sijasta olemme kiinnittyneet rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Kansalliseksi voimavaraksi paljastuu se mihin olemme kansainv\u00e4lisesti sitoutuneet.<\/p>\n\n\n\n
Sama kehitys p\u00e4tee my\u00f6s yksil\u00f6tasolla. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vasta nelj\u00e4nkymmenen ik\u00e4vuoden j\u00e4lkeen ihmisen itsetajunta alkaa syventy\u00e4. Arkitajunnan alla piilev\u00e4 ”hengen itsetunto” alkaa vapauttaa ihmist\u00e4 toisten arvostelusta ja h\u00e4n ylt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 enemm\u00e4n eettisesti kest\u00e4viin rakkaudentekoihin. El\u00e4m\u00e4n viisaudeksi paljastuukin se mit\u00e4 olemme onnistuneet olemaan toisillemme. ”Autuaampi on antaa kuin ottaa” voittaa tilaa. Toiset ihmiset (tai kansat) eiv\u00e4t ole vapauden este vaan vapautumisen yllyke. Kierkegaard ja monet monet muut ajattelijat patistavat astumaan ulos porvarillisen el\u00e4m\u00e4n kiehtovasta onnelasta ja ottamaan kuolemanhypyn (salto mortale) tuntemattomaan, toisten ihmisten s\u00e4r\u00f6iseen todellisuuteen. El\u00e4m\u00e4n viisautta on hinku toisten ihmisten ja kansojen kohtaamiseen. Kosovon pakolaisten ja Ahtisaaren rauhanroolin noteeraaminen edustaa t\u00e4t\u00e4 suomalaista my\u00f6nteisyytt\u00e4 parhaimmillaan.<\/p>\n\n\n\n
Antiikin filosofit korostivat erilaisuuden suvaitsemista. Heille keskustelu, dialogi oli pyh\u00e4\u00e4. Eurooppalaisessa ajattelussa velvollisuudentuntoinen kansalainen ja vapaa yksil\u00f6 kohtaavat. Aluksi ajateltiin, ett\u00e4 ihmiselle on hyv\u00e4ksi se mit\u00e4 h\u00e4n itse haluaa. Valtion teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli turvata yksil\u00f6lle ajattelun ja toiminnan vapaus, edellytykset ihmisarvoiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on perusratkaisultaan l\u00e4hell\u00e4 t\u00e4t\u00e4. Yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n v\u00e4linen lataus kuuluu eurooppalaiseen kulttuuriperint\u00f6\u00f6n. Hyv\u00e4ntuulinen ja vapaaehtoinen toisista huolehtiminen on sivistyksen ehto. Siksi esimerkiksi verotus on eettisesti korkealaatuista rakkautta l\u00e4himm\u00e4isest\u00e4. Vaikka seurakunnan talousarviossa on Kirkon ulkomaanavulle oma momenttinsa, tarvitaan muutakin Arvoperustaksi ei riit\u00e4 se, ett\u00e4 saa toteuttaa itse\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on toisella antautuminen, toisen el\u00e4m\u00e4n turvaaminen.<\/p>\n\n\n\n
Tapio Saranevan k\u00e4ynti Loviisassa muistuttaa ettei Kosovon tilannetaakaan saada hallintaan ilman spontaania kekseli\u00e4isyytt\u00e4. Olemme matkalla uudenlaiseen yhteisvastuuseen. Uusi yhteinen is\u00e4nmaa (patria communis) on iloinen asia. Se haastaa panemaan el\u00e4m\u00e4n parhaat voimat toistemme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 27.5.1999 Kirkon Ulkomaanavun johtaja Tapio Saraneva kertoi meille kirkkoherroille Kosovoon viet\u00e4v\u00e4n avun liikkeist\u00e4, siit\u00e4 miten apu saadaan nopeasti ja tehokkaasti perille. Silloin kun kriisi on kuumimmillaan ja pakolaiset kaatuvat miltei kirjaimellisesti maailman syliin, auttajia l\u00f6ytyy. Mutta v\u00e4h\u00e4st\u00e4 my\u00f6hemmin, vaikka h\u00e4t\u00e4tila on suuri mutta Kosovo yleisen\u00e4 puheenaiheena alkaa olla jo haalistunut, meill\u00e4 onkin kiusauksena … <\/p>\n