Papin puntari 030699<\/p>\n\n\n\n
Punakeltainen leijonalippu voitosta hulmuten valkoinen kenraali Mannerheim marssi saksalaisten joukkojen tukemana Helsinkiin toukokuun kuudentenatoista 1918. Tammikuussa puhjennut kansalaissota oli vaatinut l\u00e4hes 30 000 uhria. Verentahrima punainen vaihdettiin sinivalkoiseen ja kohonneelle kansallistunteelle haettiin vahvistusta sotilasparaateista.<\/p>\n\n\n\n
Kahdeksankymment\u00e4 vuotta sitten (1919) Aleksanteri I:n toivomuksesta paraatitoriksi suunniteltu Helsingin Suurtori t\u00e4yttyi sotilaiden lis\u00e4ksi suojeluskuntalaisista, partiolaisista ja pienoislippujaan heiluttelevista koululaisista. Uusi suomalaisuus nosti terhakasti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Toukokuun kuudestoista oli aluksi siis valkoiselle juhlinnalle omistettu paraatip\u00e4iv\u00e4 kansallishengen nostattamiseksi. Talvisodan j\u00e4lkeen ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 haluttu tunnustaa vain yht\u00e4 v\u00e4ri\u00e4, toukokuun kuudennentoista juhlinta muutettiin kes\u00e4kuun nelj\u00e4nteen, Mannerheimin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tuli puolustusvoiman lippujuhlap\u00e4iv\u00e4. Olympiavuodesta 1952 l\u00e4htien Senaatintoriksi muuttuneesta Suurtorista tuli samalla maanpuolustusviihteen ja uuden is\u00e4nmaallisuuden n\u00e4ytt\u00f6paikka.<\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4kuun nelj\u00e4nten\u00e4 suomalaisuus puetaan sotilaspukuun. Suomalaisen sotilaan katse k\u00e4\u00e4ntyy herra presidenttiin , joka t\u00e4n\u00e4 vuonna on juuri lippujuhlan alla rakentamassa eurooppalaista rauhaa Kosovossa. Sinivalkoinen Suomi liputtaa nyt maailmanrauhalle ja tasoittaa tiet\u00e4 tulevaisuudelle. Ei ole en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 Slobodan Milosevic saa rauhanehdot k\u00e4teens\u00e4 Martti Ahtisaarelta ja ett\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 rauhanneuvotteluja usein k\u00e4yd\u00e4\u00e4n suomalaisten johdolla. Etykiss\u00e4 1975 siinnyt Helsingin henki on ollut levi\u00e4v\u00e4\u00e4 sorttia.<\/p>\n\n\n\n
Suomalaisten rooli rauhanturvaajina ja rauhanrakentajina on t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 laajasti tunnettu, vaikkei itse Suomessa rauhanty\u00f6n t\u00e4rkeytt\u00e4 l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina ymm\u00e4rret\u00e4. Loviisan rauhanfoorumi on 1980-luvulta l\u00e4htien ollut yksi suomalaisen rauhanrakentamisen ikkunapaikka. Loviisassa kansat ja kulttuurit kohtaavat aina Hiroshimap\u00e4iv\u00e4n (6.8.) tienoilla rauhan merkeiss\u00e4. T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 Kosovosta paenneet albaanit ja Jugoslavian serbit ovat saaneet kutsun Loviisaan. Rauhanty\u00f6t\u00e4 on aina eniten teht\u00e4v\u00e4 ruohonjuuritasolla.<\/p>\n\n\n\n
Loviisan rauhanfoorumi edustaa t\u00e4t\u00e4 suomalaisten uutta vientiartikkelia, rauhankulttuuria. Suomi on harvoin ollut kulttuuria muualle levitt\u00e4v\u00e4 maa. Paremminkin kulttuuri-innovaatiot ovat tulleet meille muualta. Umberto Eco puhuu semioottisesta sissisodasta, jota on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 joukkotiedotusv\u00e4lineist\u00e4 tulvivaa h\u00f6lynp\u00f6lyviihdett\u00e4 vastaan. Suomi ei voi p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 maailmalla, jos se tyytyy vain ulkoisten vaikutteiden vastaanottajamaaksi. Puolueettoman Suomen tuottama rauhankulttuuri on poikkeuksellisen arvokas vientituote. Sit\u00e4 kykenev\u00e4t tuottamaan kovin harvat maat. Siksi Suomen mahdollisuudet n\u00e4ill\u00e4 vientimarkkinoilla ovat poikkeuksellisen suuret. Rauhantarve on pysyv\u00e4, kysynt\u00e4 kasvava.<\/p>\n\n\n\n
Ennen tyypillisesti suomalaisena pidettiin Sibeliuksen sinfoniaa, J\u00e4rnefeltin maalauksia tai Aallon arkkitehtuuria. Nyt sit\u00e4 edustavat vaikkapa Jari Litmasen jalkopallo, Mika H\u00e4kkisen formula tai Saku Koivun kiekko. Mutta yht\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4lle ei maailmalla j\u00e4\u00e4 suomalainen rauhanturvaaja, Martti Ahtisaaren diplomatia tai Tarja Halosen ulkopolitiikka. Suomalaisen merkkiuniversumin kirkas ykk\u00f6nen on rauha. On suorastaan h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 miten v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 europarlamenttiehdokkaamme ovat t\u00e4m\u00e4n merkkituotteen kuitanneet.<\/p>\n\n\n\n
Olemme yritt\u00e4neet pit\u00e4\u00e4 ominaislaatuamme pyh\u00e4n\u00e4 vastustamalla v\u00e4liin ruotsalaista, v\u00e4liin ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 ja sittemmin amerikkalaista kulttuurivaikutusta. Ent\u00e4p\u00e4 jos nyt onkin uuden suomalaisuuden, hitauden murenemisen aika? Jospa olemmekin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 uuden el\u00e4m\u00e4ntavan ja -tyylin, jossa rauhaa ajetaan ”aggressiivisesti” perisuomalaiseen tapaan. Silta toisinajatteleviin ja erilaisuuteen nousee suomalaisvoimin rivakasti. Kes\u00e4kuun nelj\u00e4nten\u00e4 unelmoimme rauhasta ja kohotamme siniristin korkealle, nyt liputamme uudelle suomalaisuudelle ja sen kauneimmalle vientituotteelle: rauhalle.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 030699 Punakeltainen leijonalippu voitosta hulmuten valkoinen kenraali Mannerheim marssi saksalaisten joukkojen tukemana Helsinkiin toukokuun kuudentenatoista 1918. Tammikuussa puhjennut kansalaissota oli vaatinut l\u00e4hes 30 000 uhria. Verentahrima punainen vaihdettiin sinivalkoiseen ja kohonneelle kansallistunteelle haettiin vahvistusta sotilasparaateista. Kahdeksankymment\u00e4 vuotta sitten (1919) Aleksanteri I:n toivomuksesta paraatitoriksi suunniteltu Helsingin Suurtori t\u00e4yttyi sotilaiden lis\u00e4ksi suojeluskuntalaisista, partiolaisista ja pienoislippujaan … <\/p>\n