Papin puntari 050899<\/p>\n\n\n\n
Miksi rauha ei ole niit\u00e4 helpoimpia puheenaiheita? Vaikka me suomalaiset olemme ahkerasti osallistuneet rauhanturvaajina ja rauharakentajina maailman h\u00e4d\u00e4n lievitt\u00e4miseen, me emme l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina ole osanneet arvostaa rauhanty\u00f6t\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4in kuin se ansaitsisi. Miksi rauhaa arvostetaan, mutta rauhantekemist\u00e4 joskus jopa vierastetaan?<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n voimme yhdess\u00e4 iloita rauhankynttil\u00e4st\u00e4. Kosovon albaaneille omistetut Hiroshima-kynttil\u00e4t lasketaan t\u00e4n\u00e4 iltana mereen. Kulkue kasvaa vuosi vuodelta, rauha on muuttunut enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n perinteeksi. My\u00f6s rauhanenkelit ovat lent\u00e4neet Loviisan pappilan puistoon ja uimarannalle. Helj\u00e4 Wallensk\u00f6ldin herkk\u00e4 k\u00e4si on antanut n\u00e4ille enkeleille kuultoa ja keveytt\u00e4. Enkelith\u00e4n osaavat lent\u00e4\u00e4 siksi, ett\u00e4 ne ottavat itsens\u00e4 niin kevyesti.<\/p>\n\n\n\n
Rauhanfoorumia voi pit\u00e4\u00e4 onnistuneena silloin, kun se saa huomion kiinnittym\u00e4\u00e4n asioihin, jotka muutoin ohittaisimme huomaamatta. Meill\u00e4h\u00e4n on taipumuksena pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 aina sit\u00e4 mik\u00e4 on etualalla, mik\u00e4 on l\u00e4sn\u00e4 tietoisuudessamme. Kynttil\u00e4t, enkelit, rauhanletut ja koko rikas rauhanperinne auttaa meit\u00e4 nostamaan esiin niit\u00e4 asioita, jotka ovat t\u00e4rkeit\u00e4, mutta helposti siivutettavia.<\/p>\n\n\n\n
Uskon perinteen voimaan. On tietysti monenlaista perinnett\u00e4, hyv\u00e4\u00e4 ja huonoa. Hyv\u00e4 perinne j\u00e4sent\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kaaosta, se luo ryhti\u00e4 ja valaa rohkeutta. Traditio tarkoittaa arvojen siirt\u00e4mist\u00e4(tradere = kuljettaa eteenp\u00e4in) vuodesta toiseen ja sukupolvelta toiselle. Mik\u00e4 on kerran oivallettu, voidaan nykyist\u00e4\u00e4, se voidaan kokea uudestaan. Rauhasta iloitaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n kuten siit\u00e4 on aina iloittu.<\/p>\n\n\n\n
Mutta miksi tarvitaan rauhankynttil\u00f6it\u00e4, -lettuja, -foorumeita, -perinteit\u00e4? Lempifilosofini Jean Baudrillard vastaa vetoamalla haasteiden rituaalisuuteen. Mit\u00e4 haastavampi jokin asia on sit\u00e4 enemm\u00e4n tarvitaan rituaalia, perinnett\u00e4. Rauhanty\u00f6 ei ole hokemista vaan uuden kulttuurin luomista ja viemist\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Orrin E. Klappin tavoin uskon siihen, ett\u00e4 hyv\u00e4n asian v\u00e4litt\u00e4minen toiselle ei onnistu hokemalla tai vaatimalla vaan leikkim\u00e4ll\u00e4. Rauhanty\u00f6 ei suinkaan ole vain rauhanviestin kuljettamista eteenp\u00e4in vaan se on aina uuden kulttuurin ja uuden el\u00e4m\u00e4ntavan luomista. Siksi rauha ei ole lopputulos, p\u00e4\u00e4tepiste vaan se on aina prosessi, jonka hoksaaminen innostaa etsim\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n uusia ratkaisuja.<\/p>\n\n\n\n
Siviilipalvelumiesten opettaminen on innostanut ja rohkaissut minua etsim\u00e4\u00e4n tuoreita ajatuskulkuja. Olen n\u00e4hnyt sivareiden vilpitt\u00f6m\u00e4n halun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 v\u00e4kivallan sijasta sovinnollisia ratkaisuja yhteisel\u00e4m\u00e4lle. Heid\u00e4n ajatuksistaan kuultaa toivo paremmasta, uuden el\u00e4m\u00e4ntavan ik\u00e4v\u00e4. He jos ketk\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t etsiv\u00e4n vilpitt\u00f6min mielin uutta avainta tulevaisuudelle. Heid\u00e4n opettajanaan olen innostunut Suomen nuorisosta. Meille n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kasvaneen uusi sukupolvi, joka kunnioittaa menneiden polvien ty\u00f6t\u00e4 etsim\u00e4ll\u00e4 kokonaan uusia ratkaisuja. Tulevaisuus avautuu sovintoon ja rauhaan kasvamalla. T\u00e4m\u00e4 ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys vaan t\u00e4m\u00e4 on aina uudestaan ja uudestaan luotava.<\/p>\n\n\n\n
Jo kes\u00e4n alussa kirjoitin siit\u00e4 miten meille suomalaisille on rauhasta l\u00f6ytynyt uusi vientiartikkeli. Meid\u00e4t on toistuvasti kutsuttu uuden rauhankulttuurin tuottajiksi ja viejiksi maailmalle. En tarkoita vain Martti Ahtisaaren suuria ansioita rauhanneuvottelijana enk\u00e4 Tarja Halosen, Elisabet Rehnin tai Harri Holkerin n\u00e4kyvi\u00e4 rooleja maailman markkinoilla. Puolueettomana suomella on etuly\u00f6ntiasema rauhanrakentajana. Tarkoitan my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 rauhanprosessit on luotava alhaalla ruohonjuuritasolla.<\/p>\n\n\n\n
Loviisan rauhanfoorumi on alusta l\u00e4htien ollut t\u00e4t\u00e4, monis\u00e4ikeist\u00e4 posessointia, uuden luomista, my\u00f6s uutta luovan kulttuurin ja taiteen kautta rauhaan kasvamista. Rauhanty\u00f6n nykykuva on aivan toisenlainen kuin 60- ja 70-luvuilla, jolloin oli protestoitava ja demonstroitava. Nyt rauhanty\u00f6ss\u00e4 on prosessoitava. Se tarkoittaa uuden rauhankulttuurin luomista,<\/p>\n\n\n\n
laadukasta erilaisuuden kohtaamista, uusien suhteiden luomista, rakkauden ja anteeksiannon kokemista. Rauhanrukoustakaan unohtamatta. Aina silloin kun ihmiset k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t yhdess\u00e4 Jumalaansa p\u00e4in, tapahtuu ihme. T\u00e4t\u00e4 ihmettelemme t\u00e4n\u00e4 viikonloppuna Loviisassa.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 050899 Miksi rauha ei ole niit\u00e4 helpoimpia puheenaiheita? Vaikka me suomalaiset olemme ahkerasti osallistuneet rauhanturvaajina ja rauharakentajina maailman h\u00e4d\u00e4n lievitt\u00e4miseen, me emme l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina ole osanneet arvostaa rauhanty\u00f6t\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4in kuin se ansaitsisi. Miksi rauhaa arvostetaan, mutta rauhantekemist\u00e4 joskus jopa vierastetaan? T\u00e4n\u00e4\u00e4n voimme yhdess\u00e4 iloita rauhankynttil\u00e4st\u00e4. Kosovon albaaneille omistetut Hiroshima-kynttil\u00e4t lasketaan t\u00e4n\u00e4 iltana … <\/p>\n