Papin puntari 170899<\/p>\n\n\n\n
Saska Snellman ylisti sunnuntain Helsingin Sanomissa luovan laiskuuden ihanuutta. H\u00e4n vetosi tutkija Ilkka Tuomen v\u00e4it\u00f6skirjaan, jonka mukaan modernia yrityst\u00e4k\u00e4\u00e4n ei johdeta kytt\u00e4\u00e4misell\u00e4 tai kellokortilla vaan – luovuudella. Ihmisen ajatus lent\u00e4\u00e4 parhaiten ep\u00e4muodollisissa tilanteissa vaikkapa kahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 tai olutkolpakon \u00e4\u00e4ress\u00e4. Siksi pit\u00e4isikin ty\u00f6paikoille, kaupungin eri puolille puistoihin ja toreille, joka paikkaan suunnitella mukavia sopukoita, joihin ihmiset luonnostaan vet\u00e4ytyisiv\u00e4t haudoskelemaan luovia ajatuksiaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Savossa lomaillessani nousee mieleen t\u00e4k\u00e4l\u00e4isen suurmiehen, kirjailija Joel Lehtosen tuttuja ajatuskulkuja laiskottelun ja raadannan vuorottelusta. Ei tarvita vain toista ja toista vaan molempia.<\/p>\n\n\n\n
Lehtonen muistuttaa miten luonto ohjaa, suorastaan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4nrytmi\u00e4. Ihmist\u00e4 nukuttaa talvella ja valvottaa kes\u00e4ll\u00e4. Toisinaan ihminen on iloinen, toisinaan taas vaipuu alakuloisuuteen. Ja jos tarpeeksi jaksaa raataa niin kivikkoisetkin m\u00e4et muuttuvat tuottoisiksi. ”Puu on kovaa, koska se on kasvanut hitaasti. Leip\u00e4 on niukkaa, mutta maistuu. K\u00f6yh\u00e4ll\u00e4 ja varsinkin laiskalla on aikaa my\u00f6s iloita.”<\/p>\n\n\n\n
Loma on sit\u00e4 varten, ett\u00e4 olisi mahdollisuus laiskotella. Laiskottelematta ei n\u00e4et ehdi iloita. Lomalla on hyv\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi raadantavaiheensa tuloksia. On lupa ihmetell\u00e4 miten sit\u00e4 ihminen on enn\u00e4tt\u00e4nyt ja jaksanut sen kaiken ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n keskell\u00e4. Aivan kuten Jole Lehtosen Putkinotkossa. Siin\u00e4 kirjailija rytmitt\u00e4\u00e4 puhetta savolaisittain. Juutas K\u00e4kri\u00e4inen, kauppaneuvos K\u00f6n\u00f6lin, Sinikanteleen eukko, laivamies Persikka ja Rosinan veljen perhe el\u00e4v\u00e4t rehev\u00e4ss\u00e4 savolaisessa loppukes\u00e4n syleilyss\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 on siivet ja vaikka kes\u00e4kin kohta lent\u00e4\u00e4 pois, sen kokemus kantaa kauas. Jos aamuhetki on kullankallis, niin kes\u00e4hetki on kultaakin kalliimpi. Kes\u00e4n voimalla me jaksamme.<\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4ll\u00e4 ovat omat mahdollisuutensa. Minun kes\u00e4ni t\u00e4yttyy (kaiken muun lis\u00e4ksi) viel\u00e4 Joel Lehtosen ja Eino Leinon tapaisten suomalaisten maailmoista. Joel Lehtonen pani yhden romaaninsakin nimeksi Kerran kes\u00e4ll\u00e4. Kes\u00e4 antaa mahdollisuuden sukeltaa my\u00f6s suomalaisen kirjallisuuden klassikkoihin. Ei ole tietenk\u00e4\u00e4n mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 juuri heilt\u00e4 l\u00f6ytyy tuttuja ajatuskulkuja. Ja kuitenkin on ihme, ett\u00e4 olemme niin l\u00e4peens\u00e4 vuosisataisia suomalaisia, ett\u00e4 sama kaiku on askelten yh\u00e4 viel\u00e4, kun nyt k\u00e4\u00e4nnymme uudelle vuosituhannelle.<\/p>\n\n\n\n
Eino Leino lopetti kerran kirjeen \u00e4idilleen toivottamalla ”terveytt\u00e4 ja huolettomia p\u00e4ivi\u00e4”. Loma-aikaansa ihminen asettaa juuri n\u00e4it\u00e4 huolettomuuden toiveita. Mutta t\u00e4m\u00e4 huolettomuus ei saisi olla vain loma-aikaista huojentuneisuutta. El\u00e4m\u00e4n – ja ennen muuta juuri arjen – tulisi olla enemm\u00e4n luovan leikin ja huolettomuuden t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4. Huolettomuudessa on suorastaan jotain pyh\u00e4, jota Raamatussa kutsutaan sananmukaisesti pyh\u00e4ksi huolettomuudeksi.<\/p>\n\n\n\n
Kolmannen polven enonkoskelaisena minun ei ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kotimaisemassa vaikea heitt\u00e4yty\u00e4 jakamaan n\u00e4iden ihmisten el\u00e4m\u00e4n iloa ja tuskaa. Kotiseutu on salainen mittapuu, jonka perusteella me kaikkea muuta ymp\u00e4rill\u00e4mme punnitsemme. Kuten Eino Leino alleviivasi: ”Kotiseutu ei ole ainoastaan paikka, maisema tai n\u00e4k\u00f6ala. Se ei ole ainoastaan kyl\u00e4, kaupunki, kukkula tai j\u00e4rvenranta. Se on samalla meid\u00e4n syvint\u00e4 itse\u00e4mme. Se on m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 suurelle osalle meid\u00e4n henkist\u00e4 olemustamme.”<\/p>\n\n\n\n
Ihmisell\u00e4 on lupa kaivata kotiin. Kotipaikka on siell\u00e4 miss\u00e4 on hyv\u00e4 olla.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 170899 Saska Snellman ylisti sunnuntain Helsingin Sanomissa luovan laiskuuden ihanuutta. H\u00e4n vetosi tutkija Ilkka Tuomen v\u00e4it\u00f6skirjaan, jonka mukaan modernia yrityst\u00e4k\u00e4\u00e4n ei johdeta kytt\u00e4\u00e4misell\u00e4 tai kellokortilla vaan – luovuudella. Ihmisen ajatus lent\u00e4\u00e4 parhaiten ep\u00e4muodollisissa tilanteissa vaikkapa kahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 tai olutkolpakon \u00e4\u00e4ress\u00e4. Siksi pit\u00e4isikin ty\u00f6paikoille, kaupungin eri puolille puistoihin ja toreille, joka paikkaan suunnitella mukavia sopukoita, … <\/p>\n