Puntari 010999<\/p>\n\n\n\n
Kuulun siihen sukupolveen, joka aloitti koulunsa aina syyskuun ensimm\u00e4isen\u00e4. Siihen aikaan kes\u00e4t olivat pitki\u00e4, lomatkin tarpeeksi pitki\u00e4 ja koulua k\u00e4ytiin aina tarkasti syyskuun alusta toukokuun loppuun. My\u00f6s lauantait olivat koulup\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Olen monen ik\u00e4toverini kuullut haikailevan miten hyv\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 kes\u00e4loma tekik\u00e4\u00e4n. Ne olivat kunnon kesi\u00e4 aurinkoineen ja paisteineen. Ja vasta syyskuun alussa kes\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin, pitk\u00e4n loman j\u00e4lkeen koulukin maistui.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4 vuonna syyskuun ensimm\u00e4iseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n liityy tavallista enemm\u00e4n muistoja. Tasan kuusikymment\u00e4 vuotta sitten alkoi ensimm\u00e4inen maailmansota. Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin alkoi henkil\u00f6kohtainen koulutieni, kun viisivuotiaana p\u00e4\u00e4sin opettaja\u00e4itini my\u00f6t\u00e4vaikutuksella kansakoulun ensimm\u00e4iselle luokalle. My\u00f6s televisiouutiset viettiv\u00e4t 40-vuotisjuhlaansa nyt syyskuun ensimm\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ja jos henkil\u00f6kohtaisia muistoja saa viel\u00e4 jatkaa, niin 1.9.1999 tuli kuluneeksi kolmekymment\u00e4kolme vuotta siit\u00e4 kun aloitin seurakuntaurani Helsingin Kulosaaressa. Joten on t\u00e4ss\u00e4 vuosituhannen viimeisen\u00e4 syksyn\u00e4 taitetta kerrakseen niin henkil\u00f6kohtaisella kuin laajemmallakin tasolla.<\/p>\n\n\n\n
Syyskuun ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n ohjelmaani kuuluu nyky\u00e4\u00e4n my\u00f6s Urho Kekkosen muistoksi pidett\u00e4v\u00e4 luento Paasikivi-Seurassa. Kanadan ulkoministeri kertoi meille muuttuvan maailman haasteista yhdentyv\u00e4\u00e4n Eurooppaan lonkeroituvan Naton pyrkimyksist\u00e4. Kanadan asema maailmanpolitiikassa on kaikenkaikkiaan kinnostava. Amerikkalaiset \u00e4\u00e4nenpainot soivat kanadalaisittain pehme\u00e4mmin ja ik\u00e4\u00e4n kuin hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 muodossa. Kanada on Amerikan sordiino.<\/p>\n\n\n\n
Syyskuun alkuun keskityy my\u00f6s kirkollisesti kiinnostavia asioita. Ortodoksinen kirkko ei aloita kirkkovuottaan meid\u00e4n luterilaisten lailla adventtina vaan nimenomaan syyskuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Helsingin metropoliitta Leo kertoi kirkkonsa ladanneen t\u00e4h\u00e4n syyskuun ensimm\u00e4iseen uuden ekumeenisen panoksen. Kun ekumeenista rukousviikkoa vietet\u00e4\u00e4na aina kylm\u00e4n\u00e4 aikana tammikuussa (18.-25.1.) niin metropoliitta Leo halusi nyt avata ekumenian ovia my\u00f6s kes\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Ortodoksien innoittamana Helsingiss\u00e4 j\u00e4rjestettiin ekumeeninen tapahtuma, jossa keskityttiin my\u00f6s draaman ja muun taiteen keinoin ekumenian nostattamiseen. Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kirkosta siirryttiin Helsingin Vanhankirkon puistoon ja sielt\u00e4 edelleen Adventtikirkon sis\u00e4pihalle hiomaan ekumenian k\u00e4rke\u00e4. K\u00e4rki oli kuin Aki Parviaisen keih\u00e4\u00e4ll\u00e4, m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen ja kantava. Metropoliitta Leo pit\u00e4\u00e4kin kes\u00e4ist\u00e4 ekumenianharjoitusta tammikuuta parempana osaltaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 lapset ja lapsiperheet saadaan paremmin tapahtuman imuun.<\/p>\n\n\n\n
Loviisassa t\u00e4t\u00e4 kes\u00e4ekumeniaa on harjoitettu jo t\u00e4t\u00e4 kes\u00e4\u00e4 ennen. Rauhanfoorumin kynttil\u00e4kulkueeseen liittyi t\u00e4n\u00e4 vuonna rauhanrukoukseen my\u00f6s vedenpyhitt\u00e4minen. Se toi ortodoksista ajatusmaailmaa hivenen l\u00e4hemm\u00e4ksi my\u00f6s meit\u00e4 luterilaisia. Juuri viisikymment\u00e4 vuotta t\u00e4ytt\u00e4nyt is\u00e4 Veikko Lisitsin on ekumeenisen ty\u00f6n ahkerana viljelij\u00e4n\u00e4 kantanut huolta sovinnon sillasta kristittyjen kesken. Olemmehan kaikki kristityt yht\u00e4 ja samaa perhett\u00e4, jossa yhteenkuulumisen vahvistaminen ei ole milt\u00e4\u00e4n kannalta liioiteltu toimenpide.<\/p>\n\n\n\n
Tulevan sunnuntain aiheena on sana kiitollisuus. Kiitollinen mieli on seurausta koetusta hyv\u00e4st\u00e4, eletyst\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, jota hallitsevat lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t yhteydet toinen toisiimme. My\u00f6s Loviisassa kotipaikkaansa pit\u00e4v\u00e4 OCM-Suomenlahden ritarikunta on omalta osaltaan vahvistanut t\u00e4t\u00e4 yhteyden siltaa ritarillisesti.<\/p>\n\n\n\n
Vuosituhannen viimeinen syksy, syyskuun alku voi muodostua my\u00f6s uusien alkujen innoittajaksi. Vilkaisu taaksep\u00e4in muistuttaa miten rikasta el\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4mme ja miten monia haasteita olemme parhaillaan saaneet kohdattavaksemme. Ihmist\u00e4 ei voi pakottaa olemaan kiitollinen. Mutta silloin kun rajat ylittyv\u00e4t ja uudet yhteydet syntyv\u00e4t syntyy my\u00f6s kiitollinen mieli. Sit\u00e4 kaipaamme my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n alkavaan syksyyn.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puntari 010999 Kuulun siihen sukupolveen, joka aloitti koulunsa aina syyskuun ensimm\u00e4isen\u00e4. Siihen aikaan kes\u00e4t olivat pitki\u00e4, lomatkin tarpeeksi pitki\u00e4 ja koulua k\u00e4ytiin aina tarkasti syyskuun alusta toukokuun loppuun. My\u00f6s lauantait olivat koulup\u00e4ivi\u00e4. Olen monen ik\u00e4toverini kuullut haikailevan miten hyv\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 kes\u00e4loma tekik\u00e4\u00e4n. Ne olivat kunnon kesi\u00e4 aurinkoineen ja paisteineen. Ja vasta syyskuun alussa kes\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin, … <\/p>\n