papin puntari 240999<\/p>\n\n\n\n
Ville Vallaton kyll\u00e4 jo tunnettiin, mutta puolivallattomasta Sauli Niinist\u00f6st\u00e4 ei ollut viel\u00e4 paljon puhettakaan. Urho Kaleva Kekkonen ja Nikita Hrustshev kohtasivat Leningradissa ulkoministereidens\u00e4 Ahti Karjalaisen ja Andrei Gromykon kanssa. Y\u00f6pakkasten j\u00e4lkeen naapurit etsiv\u00e4t l\u00e4mmint\u00e4 k\u00e4tt\u00e4 ja l\u00e4mmikett\u00e4. Neuvostoliiton sormi oli varoittavasti pystyss\u00e4, Suomen kilpailukyky oli vaakalaudalla, tie EFTAan ja vapaakauppamarkkinoille oli mutkainen ja kaita. Fidel Castrosta oli tullut Kuuban p\u00e4\u00e4ministeri. Veikko Vennamo koulutti puoluetoimitisijoita juuri perustamaansa pientalonpoikien puolueeseen. Kylm\u00e4nsodan laineet l\u00f6iv\u00e4t hyyt\u00e4vin\u00e4, mutta kaikesta n\u00e4ki, ett\u00e4 sodanj\u00e4lkeinen Suomi oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt selviyty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Elettiin vuotta 1959. Mikkelin hiippakunnan piispa Martti Simojoki oli tarttunut perustetun Helsingin hiippakunnan paimensauvaan. 40-vuotta sitten siis pewrustettiin Helsingin hiippakunta,jota nyt on juhlittu laivaristeilyll\u00e4. 2000-p\u00e4inen seurakuntein v\u00e4ki risteili Ciderellalla tutustuen toisiinsa ja hiippakuntaansa.<\/p>\n\n\n\n
40 vuottta sitten se alkoi. Jo silloin Suomi alkoi olla vahvasti kallellaan Helsinkiin p\u00e4in. Kansankirkko alkoi etsi\u00e4 uusia ty\u00f6tapoja. Se mietti miten j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 toiminta urbaanistuvassa Suomessa, miten asettua palvelemaan t\u00e4nne muuttavaa kainuulaista, savolaista, karjalaista pohjalaista ja – my\u00f6hemmin – viel\u00e4 paljon kauempaa t\u00e4nne muuttavaa muukalaista.<\/p>\n\n\n\n
Elvis Presleyn innoittaman amerikkalaisuuden, uuden nuorisokulttuurin, viihdeteollisuuden, nuorisorikollisuuden ja puhkeavan juurettomuuden haasteet antoivat ounastella tulevasta muutoksesta. Sen 60-luvun nuoriso v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin maailmanlaajuisesti toteutti. L\u00e4tt\u00e4hatut, p\u00e4rin\u00e4pojat ja surinasussut, monet 1950-luvulla puhjenneet uudet ilmi\u00f6t panivat kirkon nuorisoty\u00f6h\u00f6n vauhtia, ne synnyttiv\u00e4t seurakuntiin uudenlaisia, kokeilevia ty\u00f6tapoja. Miten rakentaa Suomesta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja keskin\u00e4isen vastuun valtakunta? Skandinaavinen hyvinvointivaltio oli vasta nupullaan.<\/p>\n\n\n\n
Helsinkiin, Helsinkiin, entist\u00e4 enemm\u00e4n ja aina vain Helsinkiin. Kirkollinen ty\u00f6 p\u00e4\u00e4kaupungissa ja Uudellamaalla oli nyt j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 uudelleen. Helsingin hiippakunnan piispoilla Martti Simojoella, Aarre Lauhalla, Aimo T. Nikolaisella, Samuel Lehtosella ja nyt Eero Huovisella on saattanut olla joskus tiet\u00e4mist\u00e4 miten asettaa paimensauvansa t\u00e4h\u00e4n muhkuraiseen ja asfaltoituun maahan. Mutta on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 muutakin, katsottakoon Helsingist\u00e4 l\u00e4nteen tai it\u00e4\u00e4n tai vaikka pohjoiseen, ymp\u00e4rill\u00e4 on kaunista maaseutua. On kev\u00e4\u00e4n hohtavaa kaipausta, nuoren mullan tuoksua, valkeita kuultavia \u00f6it\u00e4, meren saartamaa autiota rantaa. On t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kauneutta ja lujuutta, jolla esipaimenemmekin voi hetken lepuutella jalkojaan ja ker\u00e4t\u00e4 voimiaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n kertaamme kiitollisina viime vuosikymmenien ty\u00f6t\u00e4. Kirkollinen el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla ja Uudellamaalla on l\u00f6yt\u00e4nyt paikkansa. Oma hiippakunta, omat rovastikunnat, omaleimaiset seurakunnat. My\u00f6s uutta on rohjettu kokeilla, kansainv\u00e4liset foorumit, yst\u00e4vyysseurakunnat, yhteydet, keskustelut, kokeilevat ty\u00f6tavat eiv\u00e4t ole meille aivan vieraita. Joku on ollut n\u00e4kevin\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jotain ainutlaatuistakin olisi t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Suomensiioniin kantautunut.<\/p>\n\n\n\n
Luterilaisen kirkon vaikutusalueilla kaikkialla maailmassa on n\u00e4hty tavallista enemm\u00e4n omanarvontuntoa ja uutta luovaa aloitteellisuutta. Kaikkialla l\u00e4sn\u00e4oleva kirkko ei ole vain suomalaisuuden vaan my\u00f6s eurooppalaisuuden yhdist\u00e4j\u00e4. Euroopan unionin synty vahvistaa euroidentiteetti\u00e4 mutta samalla my\u00f6s paikallisuuden , alueiden ominaislaatua. Kirkollinen kulttuuri on usein ollut tienn\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 muille.<\/p>\n\n\n\n
Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda sit\u00e4 itse. Edess\u00e4 Riemuvuosi 2000. Uudet tuulet, uudet unelmat. Olemme uuden hurman kynnyksell\u00e4. Usko Jumalaan ja rakkaus l\u00e4himm\u00e4iseen, tinkim\u00e4t\u00f6n ilo ihmissuvulle lahjoitetusta pelastuksesta leimaa ty\u00f6t\u00e4mme my\u00f6s vasta. Uusi el\u00e4m\u00e4ntapa ei voi nojata vain markkinavoimien, lieberaalin individualismin lupauksiin. Uutta luodaan parhaiten siell\u00e4 , miss\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 hallitseva rakkaus p\u00e4\u00e4see valtaan. Joskus tekee hyv\u00e4\u00e4 olla puolivallatonkin, kunhan vain t\u00e4ysi valta annetaan sille, jolle se kuuluu – rakkaudelle. Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
papin puntari 240999 Ville Vallaton kyll\u00e4 jo tunnettiin, mutta puolivallattomasta Sauli Niinist\u00f6st\u00e4 ei ollut viel\u00e4 paljon puhettakaan. Urho Kaleva Kekkonen ja Nikita Hrustshev kohtasivat Leningradissa ulkoministereidens\u00e4 Ahti Karjalaisen ja Andrei Gromykon kanssa. Y\u00f6pakkasten j\u00e4lkeen naapurit etsiv\u00e4t l\u00e4mmint\u00e4 k\u00e4tt\u00e4 ja l\u00e4mmikett\u00e4. Neuvostoliiton sormi oli varoittavasti pystyss\u00e4, Suomen kilpailukyky oli vaakalaudalla, tie EFTAan ja vapaakauppamarkkinoille oli mutkainen … <\/p>\n