Papin puntari 131099<\/p>\n\n\n\n
Olen saanut uuden j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n toimia syntym\u00e4pit\u00e4j\u00e4ni Enonkosken yrityskummina. Kaksituhantinen pikku-Enonkoski it\u00e4isen Savon syd\u00e4mess\u00e4 Savonlinnan oopperakaupunginkainalossa kamppailee nyt v\u00e4est\u00f6kadon, maatalouden alasajon ja synkkenev\u00e4n tulevaisuuden ryteik\u00f6ss\u00e4. Suomalainen maaseutu alkaa olla yht\u00e4 Enonkoskea, jolle yrityskummin tulisi osata tarjota uutta rohtoa. Mist\u00e4 hohtoa rupiselle tulevaisuudelle?<\/p>\n\n\n\n
Maailma kaupungistuu vauhdilla reunojaan my\u00f6ten. Suomi ei tee poikkeusta. Mutta mist\u00e4 tonttimaata? Hautapaikkoja? Ulkoilualueita? Miksi tungokseen on tunkua? Jopa idyllisen Kulosaaren – ensimm\u00e4isen seurakuntani – siltapenkereelle, vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 Mustikkamaata, halutaan nyt nostattaa uutta rantarakennusta, asumisen onnelaa keskelle p\u00e4\u00e4kaupunkia. Miksi ihmeess\u00e4 jokainen tahtoisi tasoittaa tihenev\u00e4n tiens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kovenevaan asfalttiin?<\/p>\n\n\n\n
Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten keskustelin aiheesta yritt\u00e4jyyden professorin Paula Kyr\u00f6n kanssa. Kerroin h\u00e4nelle Enonkosken kehitt\u00e4missuunnitelmista, hiljaisuuden viljelyst\u00e4, luterilaisesta luostariyhteis\u00f6st\u00e4, savusaunakulttuurista, orastavasta ekomatkailusta. Maalasin h\u00e4nelle savolaista sieni- ja marjamets\u00e4\u00e4, kalaisen j\u00e4rven selk\u00e4\u00e4, kuulutin sielun lepoa ja silm\u00e4n iloa, kaikkea sit\u00e4 mit\u00e4 syntym\u00e4kuntani vain voi tulijalleen tarjota.<\/p>\n\n\n\n
Olisiko t\u00e4ss\u00e4 ainesta uudelle kulttuurille, nousulle, kukoistukselle?, kysyin. Juuri t\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 on, vastasi h\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 ovat kaikki ne ainekset mit\u00e4 tulevaisuudelta odotetaan. Tarvitaan hyvinvointia, luontoa, yritt\u00e4jyytt\u00e4. Hyvinvointi ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 aina pit\u00e4\u00e4 sada vain lis\u00e4\u00e4 rahaa. Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa laadullisesti kest\u00e4vi\u00e4 ihmissuhteita, sytytt\u00e4vi\u00e4 vuorovaikutuksia, l\u00e4heisi\u00e4 kontakteja, tilaa tunteille, v\u00e4rikkyytt\u00e4, karnevaalisuutta, kauneutta, rohkeutta, romanttisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 korostaa el\u00e4misen laatua, sosiaalista ja ekologista terveytt\u00e4, sit\u00e4 ett\u00e4 kykenemme osoittamaan entist\u00e4 enemm\u00e4n hellyytt\u00e4\u00e4, rakkautta, yhteenkuuluvuutta. Hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 tarkoittaa paranevaa omanarvontuntoa, ominaislaatua, my\u00f6t\u00e4el\u00e4mist\u00e4, toimivuutta.Rahaa t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on siis sosiaalinen p\u00e4\u00e4oma. Jos el\u00e4m\u00e4\u00e4 mitataan vain rahalla, j\u00e4\u00e4d\u00e4\u00e4n teknologian ja raaka-aineen loukkuun. Taloudellisen hyvinvoinnin hinku k\u00f6yhdytt\u00e4\u00e4 luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta. 1980-luvulta l\u00e4htien Brundtlandin komission tulevaisuusraportti (1987) ja YK:n ymp\u00e4rist\u00f6- ja kehityskonferenssi Rio de Janeirossa (1992) vaativat jatkuvan kasvun korvaamista kest\u00e4v\u00e4n kehityksen periaatteella. Talouden globalisointi k\u00e4y kalliiksi. Suuryritysten tuottama jatkuva kasvu on vaihdettava ekologisesti kest\u00e4v\u00e4\u00e4n kehitykseen: niukkaan kulutukseen, tuotteiden pitenev\u00e4\u00e4n elinkaareen, kest\u00e4vyyteen ja lyhenev\u00e4\u00e4n jakeluun. Lyhyt jakelutie tiet\u00e4\u00e4 paikallisia raaka-aineita ja valmistusta, kotikutoisuutta, konstailemattomuutta. M\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 ei ole kulutuksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaan el\u00e4misen laatu.<\/p>\n\n\n\n
Globaali talous suosii suurta, globaalia, kilpailukykyist\u00e4, lyhytj\u00e4nnitteist\u00e4. Globaalikeskustelu on vaihdettava lokaalikeskusteluun. Tilasto paljastaa Suomen paikallisluonteen. Yrityksist\u00e4mme 86 prosenttia on alle viiden hengen yrityksi\u00e4. Yli viidenkymmenen hengen yrityksi\u00e4 on vain yksi prosentti. Pieni, paikallisuutta ja yhteisty\u00f6t\u00e4 suosiva malli toimii paremmin sopusoinnussa luonnon ja sen varojen kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Mik\u00e4 ei ole paikallista, ei ole olemassa. Nyt vanhat iskulauseet on nostettava kunniaan. ”Ajattele globaalisti. Toimi paikallisesti.” tai ”Globalisoi tietoisuus, lokalisoi talousj\u00e4rjestelm\u00e4!” Ekologisesti kest\u00e4v\u00e4ss\u00e4, paikallispainotteisessa el\u00e4m\u00e4ntavassa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on ihmisten, ei rahan kohtaaminen. Hyvinvoinnista eiv\u00e4t niink\u00e4\u00e4n kerro markettien hyllymetrit vaan kuorojen, seurojen, yhdistysten, kirjojen ja kerhojen m\u00e4\u00e4r\u00e4t, vieraanvaraisuus, jalan ja k\u00e4den liike, silm\u00e4npilke ja yst\u00e4vyys. Eko, eko, heko, heko! – ota askel ja astu rohkeasti eteenp\u00e4in. Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda sit\u00e4 itse. Naru kuin naru, itsest\u00e4 se on kiinni. Paula Kyr\u00f6 taisi vet\u00e4\u00e4 oikeasta narusta.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 131099 Olen saanut uuden j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n toimia syntym\u00e4pit\u00e4j\u00e4ni Enonkosken yrityskummina. Kaksituhantinen pikku-Enonkoski it\u00e4isen Savon syd\u00e4mess\u00e4 Savonlinnan oopperakaupunginkainalossa kamppailee nyt v\u00e4est\u00f6kadon, maatalouden alasajon ja synkkenev\u00e4n tulevaisuuden ryteik\u00f6ss\u00e4. Suomalainen maaseutu alkaa olla yht\u00e4 Enonkoskea, jolle yrityskummin tulisi osata tarjota uutta rohtoa. Mist\u00e4 hohtoa rupiselle tulevaisuudelle? Maailma kaupungistuu vauhdilla reunojaan my\u00f6ten. Suomi ei tee poikkeusta. Mutta … <\/p>\n