Papin puntari 3.11.1999<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 tekisit toisin, jos saisit el\u00e4m\u00e4si uudestaan elett\u00e4v\u00e4ksi?<\/p>\n\n\n\n
Kerran er\u00e4\u00e4lt\u00e4 munkilta kysyttiin t\u00e4t\u00e4, ja h\u00e4n vastasi oitis, ett\u00e4 kire\u00e4 pipo pois ja koko el\u00e4m\u00e4 uusiksi. El\u00e4isin rennommin ja leikkis\u00e4mmin. No, miksi sitten kuitenkin napitamme t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n niin tiukaksi, ett\u00e4 vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in huomaamme sen joutavanp\u00e4iv\u00e4isen turhant\u00e4rkeyden? Mene ja tied\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 haluaisimmekin ottaa jotkut asiat rennommin, mutta jostakin syyst\u00e4 leikki on usein el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kaukana, j\u00e4nnit\u00e4mme, pelk\u00e4\u00e4mme, vierastamme ja olemme ymm\u00e4ll\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n
Kerran sairaalasielunhoitaja teki saman kysymyksen sy\u00f6p\u00e4\u00e4 sairastaville potilaille. N\u00e4m\u00e4 olivat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppusuoralla, kuolema kolkutteli jo ovella, kotiinp\u00e4\u00e4sy oli l\u00e4hell\u00e4. Mink\u00e4 hetken haluaisitte el\u00e4\u00e4 uudestaan, jos saisitte yhden p\u00e4iv\u00e4n menneisyydest\u00e4nne takaisin?, kysyi sielunhoitaja.<\/p>\n\n\n\n
Kummallista kyll\u00e4, yksik\u00e4\u00e4n ei muistellut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 juhlahetki\u00e4, ei saavutuksiaan eik\u00e4 voittojaan vaan vastauksiin tihentyi muistoja arkip\u00e4iv\u00e4n pikkutapahtumista. Haluaisin kokea sen perheemme automatkan, kun lapsena yhdess\u00e4 is\u00e4n ja \u00e4idin kanssa matkustimme mummolaan. Mummo oli jo ovella vastassa, pullan tuoksu kantautui jo kauas, l\u00e4mp\u00f6inen halaus, j\u00e4lleenn\u00e4kemisen riemu, t\u00e4ydellinen hyv\u00e4ksynt\u00e4. Kaikesta n\u00e4ki miten mummo oli meit\u00e4 odottanut, oli leiponut ja siivonnut, tunsimme olevamme enemm\u00e4n kuin tervetulleita.<\/p>\n\n\n\n
Toinen, perheen\u00e4iti puolestaan vastasi, ett\u00e4 haluaisin el\u00e4\u00e4 sen p\u00e4iv\u00e4n jolloin tulin r\u00e4ttiv\u00e4syneen\u00e4 t\u00f6ist\u00e4 kotiin, ostoskassit painoivat ja heti kun olin laskenut ne keitti\u00f6n tuolille, lapset rynt\u00e4siv\u00e4t iloisina syliini ja hehkuivat innosta. \u00c4iti, kivaa kun tulit kotiin, meill\u00e4 oli Sinua jo ik\u00e4v\u00e4, lapset laskettelivat.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 vastaajat olisivat halunneet el\u00e4\u00e4 uudestaan sen hetken, johon liittyi toisen ihmisen hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, tunnetta siit\u00e4, ett\u00e4 oli kaivattu, toisille t\u00e4rke\u00e4. Suurinta taitaa ollakin se, ett\u00e4 saa merkit\u00e4 toiselle jotakin, ett\u00e4 on jonkun kaipaama, jollekin niin t\u00e4rke\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kemisens\u00e4 tekee mielen hyvin iloiseksi. Joku arveli kerran, ett\u00e4 pahinta yksin\u00e4isyytt\u00e4 on se, jos tuntee, ettei kukaan minua odota, kukaan ei ole minusta kiinnostunut.<\/p>\n\n\n\n
Nyt vietett\u00e4v\u00e4 pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 kertoo el\u00e4m\u00e4n suuresta salaisuudesta, siit\u00e4 ett\u00e4 my\u00f6s ennen meit\u00e4 el\u00e4neet rakkaimpamme ovat odottamassa meit\u00e4. Miten se on mahdollista? Uskonsalaisuuteen kuuluu n\u00e4ky tulevasta, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 maailmasta. Ei olisikaan olemassa vain t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4, rationaalisuuden ja j\u00e4rjen maailma, vaan my\u00f6s se toinen, utuinen, mystinen, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n maailma.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 molemmat kuuluvat yhteen. Kumpikin on todellinen, vaikka siit\u00e4 toisesta emme viel\u00e4 paljon tied\u00e4, vain jotain aavistamme.<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 on el\u00e4m\u00e4\u00e4 suuremman toivon p\u00e4iv\u00e4. Sana pyh\u00e4 tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 samaa kuin Jumalan oma. Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 liittyy kaikkien pyhien p\u00e4iv\u00e4\u00e4n (Festum omnium sanctorum), jota ennen vietettiin marraskuun ensimm\u00e4isen\u00e4. Mutta siihen on sulautunut my\u00f6s kaikkien uskovien vainajien muistop\u00e4iv\u00e4 (Commemoratio omnium fidelium defunctorum), jota on vietetty marraskuun toisena. Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 on siis kaikkien Jumalan omien yhteinen juhlap\u00e4iv\u00e4. Jo perille p\u00e4\u00e4sseet, sek\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 maailmassa taistelevat Jumalan omat, juhlivat nyt yhdess\u00e4. Jumala ei ole kuolleiden tai el\u00e4vien Jumala vaan kaikkien Jumala. H\u00e4nelle kaikki el\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Valmistutin jo kauan sitten itselleni kirsikkapuisen tuhkauurnan. T\u00e4t\u00e4 viimeist\u00e4 maallista majaani s\u00e4ilyt\u00e4n seurakuntani siunauskappelin sakaristossa. Aina kun toimitan ruumiinsiunaamista siell\u00e4, n\u00e4en oman uurnani. Se muistuttaa kahdesta asiasta. Ensinn\u00e4kin kuolemasta pit\u00e4isi voida puhua. Ja toiseksi oman kuolemansa ajatteleminen antaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n kummasti perspektiivi\u00e4. Minulle se on antanut rohkeutta el\u00e4\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Intomieli antaa el\u00e4m\u00e4lle makua: niin kauan kuin on intohimoa, on toivoa.<\/p>\n\n\n\n
Kynttil\u00e4 lepattaa rajalla, jonka kerran ylit\u00e4mme. Raja vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 siksi, ett\u00e4 aavistamme sen k\u00e4tkev\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 suuremman salaisuuden. Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 3.11.1999 Mit\u00e4 tekisit toisin, jos saisit el\u00e4m\u00e4si uudestaan elett\u00e4v\u00e4ksi? Kerran er\u00e4\u00e4lt\u00e4 munkilta kysyttiin t\u00e4t\u00e4, ja h\u00e4n vastasi oitis, ett\u00e4 kire\u00e4 pipo pois ja koko el\u00e4m\u00e4 uusiksi. El\u00e4isin rennommin ja leikkis\u00e4mmin. No, miksi sitten kuitenkin napitamme t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n niin tiukaksi, ett\u00e4 vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in huomaamme sen joutavanp\u00e4iv\u00e4isen turhant\u00e4rkeyden? Mene ja tied\u00e4. Ehk\u00e4 haluaisimmekin ottaa jotkut … <\/p>\n